Hrrr mikä pakkanen; -21, mites siellä?
Eilen päivällä veimme tosiaan miehen kanssa kissan Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin tutkittavaksi. En tiedä kumpi jännitti reissua enemmän: minä vai kissa. Automatka meni tottuneella automatkustajalla loistavasti ja suihkuttelin kuljetuskoppaan ennen matkaa Feliway-suihketta, jonka luulen helpottaneen stressiä entisestään. En huomannut kissan tassujenkaan kostuvan koko matkan aikana. Olimme paikalla hieman etuajassa ja pääsimmekin lähes samantien tutkimushuoneeseen.
Eläinlääkäri oli ihana, tottunut kissojen käsittelijä. Sai myöskin meidät omistajat rentoutuneiksi. Sanoin, että kissa pelkää suunnattomasti ja saattaa kynsäistä, mutta ei pure. Kissa ei kuitenkaan koko aikana tehnyt mitään muuta kuin murisi ja sähisi; yritti raasu sillä tavalla pelotella kimpussaan häärääjät pois. Eläinlääkäri totesi sitten tutkimusten jälkeen, että oikein yhteistyökykyinen kissa, on vain kova jännittäjä-luonne. Kun kisu huomasi, ettei täältä karkuun pääse, päätti hän alistua kohtaloonsa ja antaa itsensä tutkittavaksi. Monenlaista lääkettä ja piikkiä sai, aina niiden aikana täytyi kuitenkin murista. Huomasin, että riippuu ihan valtavasti eläinlääkäristä, miten kissa käyttäytyy! Jos eläinlääkärillä on varmat otteet eikä hän jännitä/varo kissaa, kaikki sujuu ihan loistavasti.
Tiesittekö, että on olemassa muutama eläinlaji, jotka luulevat, että kun heidän päänsä on piilossa, he ovat piilossa ja turvassa? Tuo ylväs ja peloton metsien saalistaja kissa kuuluu tuollaisiin lajeihin :). Lääkäriasemalla on käytössä pieniä vauvapeittoja, joilla kissojen päät peitetään. (Tämän keinon otan vakituiseen käyttöön!) Näin eläintenhoitaja teki mun murusellenikin, kun eläinlääkäri otti häneltä verinäytteitä. Tähän asti kissa on aina rauhoitettu verikokeen ajaksi, jolloin alhaisesta verenpaineesta johtuen verta tulee aivan tuskallisen hitaasti ja vähän. Nyt oli toisin ja verta saatiin hyvä määrä. Tuo kohta taisi olla tutkimusten pahin, mulle. Mietin siinä taustalla seisoessani, että onkohan mun jalkojen alla vielä maata, mutta tokenin pian. Tässä vaiheessa pääsi itkukin: kissa oli nimittäin niin kauhuissaan, että kakkasi ja pissasi tutkimuspöydälle. Voi mun pieni ressukka <3. Teki mieli kaapata se pikkuinen kainaloon ja juosta kotiin turvaan. Fiksusti kissa kuitenkin asian järjesti: kun Ouluun asti tultiin, niin siinäpäs vähän tuoreita näytteitä!
Pissanäyte oli puhdas, kakkanäyte jäi tutkittavaksi, mutta ihan hyvältä se noin silmämääräisesti näytti. Verikokeiden tuloksista eläinlääkäri soittaa tänään alkuillasta. Niistä tutkitaan mm. haiman toimintaa sekä tarkistetaan, ovatko kissan trombosyytit (verihiutaleiden määrä) tosiaan niin alhaiset, kuin marraskuun lopun pieni verenkuva antoi ymmärtää.
Aivan uskomatonta, että röntgenkuvankin kisu antoi itsestään hereillä ottaa! Hyvän kuvan saivat, jossa näkyi häikkää ainoastaan suoliston kohdalla: siellä oli tosi paljon kaasua :/. Viittaa siis ruuansulatushäiriöön, kuten arvelimmekin ja toivomme nyt kovasti, että verikoetulokset kertoisivat, mikä tuon häiriön aiheuttaa.
Eläinlääkäri kurkkasi kissan vilkkuluomien alle ja silmissä näkyi jonkinmoista tulehdusta, johon saimme kolme kertaa päivässä laitettavaa voidetta. Voin kertoa, että siinäpä urakka (kaksi kertaa takana, noin kolmisenkymmentä edessä :D). Lisäksi kissa sai Trikozol-antibiootteja suoliston bakteeritulehdusten hoitoon: näitä syödään kerran päivässä. Kissa sai eläinlääkäriltä kehuja siitä, kuinka hyvin hänen kurkkuunsa saa tabletin laitettua; murskattuna esim. ruokaan lääke maistuisi kuulemma ihan kammottavalta. Tänäkin aamuna siis tuikkasin pillerin kisun nieluun ja äkkiä ruokaa kuppiin – lääkkeenoton jälkeen täytyy muistaa aina palkita :).
Huomaa mun aktiiviset lenkkeilykaverit = kaksi kököttäjää viime talvelta:
Aivan tutkimusten alussa eläinlääkäri halusi punnita kissan ja siitähän kisu suuttui jo niin maan perusteellisesti että! Hänet yritettiin laittaa sellaiseen pieneen pöytävaakaan, miehen kanssa kutsumme sitä taikinakulhoksi… Ei onnistunut, joten kävivät sitten isojen tyttöjen vaa’alla :D. Kissa painaa 3,8 kg eli oikein ihannepainoinen: kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Eläinlääkäri sanoi, että nykyään on tosi pläskejä kissoja ja varsinkin kuivamuonaa puputtavat tuppaavat lihomaan. Sen ei tulisikaan olla kissalle pääasiallinen ravinto, sillä lihomisen lisäksi se aiheuttaa monenlaisia sairauksia; varsinkin silloin, jos kissa ei juo tarpeeksi vettä. Märkäruoka on siis parempi vaihtoehto. Meidän kissat saavat kuivamuonaa noin kourallisen/päivä, ikään kuin välipalana ja samalla se ehkäisee hammaskiven muodostumista.
Kissa oli suurimman osan ajasta eläintenhoitajan sylissä, vaaleanpunaiseen muumipeittoon käärittynä. Tunsi siinä olonsa turvalliseksi. Vähän jäi harmittamaan, ettei kissaa ultrattu, vaikka useaan otteeseen sitä pyysin. Toivon nyt, ettei sille sitten myöhemminkään tarvetta ilmene… Röntgenlääkäri tutki ja selitti röntgenkuvan meille perusteellisesti sanoen, ettei mitään kasvaimia tai mitään muutakaan sellaista löytynyt, jonka vuoksi kissa pitäisi leikata. Odottelemme nyt siis vastausta siihen, mikä kissalle tuollaisen ruuansulatushäiriön aiheuttaa. Toivottavasti tiedon pian saamme ja siihen löytyy hoitomenetelmät.
Kun tutkimukset olivat ohi, nostettiin kissan viereen kuljetuskoppa tutun ja turvallisentuoksuisen peitteen kera – sukelsi sinne ihan perälle melkoisen nopeasti, sekuntiakaan epäröimättä. Eläinlääkäri laittoi perään vielä muutamia herkkunappeja, mutta ei, niihin ei meinattukaan kajota. Vasta kun lähdimme ja mies nosti kuljetuskopan auton takapenkille, hotkaisi kissa herkut suihinsa :D. Mutta ei missään nimessä eläinlääkärin nähden!
Kotimatkakin sujui hienosti, kovin väsynyt oli pieni matkalainen. Kotona käyttäytyi hassusti: ylväänä asteli jokaisen makuuhuoneen ovelle ja kurkisti sisään :D. Halusi ehkä tarkistaa, ettei se eläinlääkäri vain ole täällä? Ajattelin, että linnoittautuu varmastikin saunaan, mutta viihtyi siellä vain kymmenisen minuuttia ja vietti sen jälkeen koko illan meidän seurassamme, tuli normaalisti jopa syliin, joten kaikki oli anteeksiannettu.
Tänään hemmottelut ja hellimiset jatkuu! Myös nuorempi kisulainen pääsee niistä sekä hemmotteluruuista tärkeänä vertaistukilaisena osalliseksi :).
Nyt on hyvä, kun reissu on takanapäin. Yhdet sun toiset itkut olen minäkin eläinlääkärissä päästänyt, uskonpa olevan heille kovin tuttua. Toivotaan, että lääkitykset auttavat!
Kyllä, kissan stressi helpottaa hetki hetkeltä :). Säälitti kyllä niin kovasti nähdä toisen hätä <3.
Voi kun toinen oli niin reippaana lääkärissä <3!
Oliviallekin piti aikoinaan laittaa silmätippoja. Tehokkain keino oli mennä kyykkyyn ja ottaa kissa pieneen peittoon tai pyyhkeeseen käärittynä tukevasti polvien väliin. Siitä sitten taivuttaa kissan päätä hellästi mutta päättäväisesti ja toisella kädellä raottaa alaluomea. Varmat otteet ovat tärkeitä, itse ainakin helposti jännitän kaikkea kissan lääkitsemistä ja senpä takia kai ne aina ovat aavistaneetkin jo hyvissä ajoin, mitä olen meinannut ja kummasti piiloutuneet :D.
Ihanaa talvipäivää!
Oli kyllä superreipas! <3
Mies on pitänyt kissaa tukevasti sylissään ja lukinnut tassut, kun olen laittanut voiteen silmiin. Pidän toisella kädellä silmää auki. Ne ei siis ole tippoja, vaan aika paksua voidetta :/.
Musta tuntui aamulla, että kisu tiesi jo että lääkettä pukkaa, kun pilleripurkki rapisi :D. Täytyi ottaa ruoka jo esiin, jotta sain hänet omatoimisesti keittiöön. Sillä on hoksottimet aivan liian terässä!
Täällä ollaan hengessä mukana vaikken oo kommentoinutkaan!<3
Toivon niin kovasti että jotain selviää pian ja siihen löytyy parannuskeino!
Jaksuja teille ja rapsutuksia kisuille <3 <3
Lämpimät kiitokset Niina <3. Niin toivomme mekin!
Kiitos kissapäivityksestä! :)
Siinähän oli reissu, jokaiselle osanottajalle. Mutta varmasti nyt vähän sinuakin helpottaa, että kaikki tehtävissä oleva on tehty ja tutimukset kattavasti suoritettu.
Kertomuksesi kuulosti ihan siltä, että nyt menitte täysin oikealle eläinlääkärille.
Uskon, että nyt kaikki on tutkittu ja tuloksien kuulemisen jälkeen kaikki ovat vähän viisaampia.
Toivottavasti syy selviää ja että se ei ole mikään vakava murhe!
Ja kiitos myös kissakuvista, tuo kaksi kököttäjää hangessa -kuva on kyllä hauska!
Meidän rääpäle ei suostu talvella menemään ulos ollenkaan (vanhalla rouvalla ei ole aluskarvaa ollenkaan eli vilu tulee sisälläkin). Sylissä käy haistelemassa ilmaa ja jos yrittää muka laskea kissaa maahan, kaikki tassut viipottaa eri suuntiin sivuille, ettei vaan tassut menisi maahan. :)
No kun tuntuu, ettei vielä kaikkia tehtävissä olevaa ole tehty. Ultra jäi tekemättä enkä nyt ole varma, tutkittiinko ihan ylemmät hengitystiet. Että mikä aiheuttaa kissalle noita aivastuksia/röhkimistä… Se ei suolistovaivalla selity. Toivotaan, että verikoetulokset kertovat kaiken tarpeellisen.
Voi kun nauratti tuo teidän vanha rouva ulkona -mielikuva :D.
Voi kyynel!Siis ymmärsinkö oikein,että olit kaikinpuolin tyytyväisempi kuin edellisiin lääkärireissuihin?Ja,että todellakin tämä reissu kannatti :-).Toivotaan nyt,että saat puhelimitse kuulla hyviä uutisia!
Olin tyytyväisempi, kuin edellisiin eläinlääkärireissuihin. Enkä koe, että Oulun reissu olisi ollut turha! Jännittää puhelu jo nyt…
Ihana juttu, luin hymyillen! Hyvä että reissu meni hyvin. Kissan omistajana tunsin oikein sydämessä jokaisen lauseen, ah sitä surua kun pikkuinen pelkää eläinlääkärin pöydällä ja oh sitä onnellisuutta kun kaikki menee hyvin. Meidän pikkuiset vauvat : )
Tuosta kuivaruoasta sen verran että mielenkiintoista mitä teille on neuvottu. Meillä paikallinen eläinlääkäri suositteli pelkkää kuivaruokaa, samoin kasvattaja. No arvaa olenko totellut. En raaski katsella kun kisu puputtaa pelkkää kuivaa ruokaa. Vaikka juokin suht paljon mutta silti.
Ihanko oikeasti kissat seuraa lenkillä perässä? Ei ole totta, miten ihanaa! Miten tämä sai alkunsa?
Voi mukava kuulla Anna! Meidän vauvat todellakin :).
Ehkä tuo kuivamuona-asia oli vähän yleistävä, varmasti poikkeuksiakin löytyy ja kissan oma eläinlääkäri/kasvattaja varmasti tietää parhaiten. Itsekään en voisi missään nimessä syöttää kissoille pelkkää kuivamuonaa! Tosin olen kuullut myös kissoista, joille ei märkäruoka kelpaa.
Joo kissat seuraa lenkillä perässä, nuorempi ihan vieressä että häneen meinaa joskus kompastua :D. Vanhempi kisu aloitti tuon harrastuksensa ihan omatoimisesti pentuna, kun asuimme Kalajoella. Livahti aina mun ja ystäväni mukaan lenkille, monen kilometrin lenkille ja voi pojat, miten poikki oli kun eihän sitä voinut takaisinkaan kääntyä, mami olisi mennyt hukkaan! Välillä heitti kyljelleen maahan makaamaan ja huilaamaan ja taas mentiin! Tykästyi tuohon niin, että siitä tuli elämäntapa. Aloin ottaa häntä aina tarkoituksella mukaan, jos näytti siltä että huvittaisi. Koskaan ei ole 11 vuoden aikana lenkeillä kadonnut, tulee heti luo kun kutsuu, jos meinaa metsään näkyvistä kadota. Valjaita hänelle ei saa, olen testannut sitäkin kun mies vielä asui kerrostalossa. Kissa sai kamalan sätkyn rappukäytävässä ja sain vetää häntä perässä kuin lattialuutua: ei askeltakaan! :D
Nuorempi kissa sitten opetettiin samoille tavoille: ihan vain pentuna aloimme ottaa häntäkin lenkeille mukaan ja oppi homman hetkessä :). Tulipas romaani :D.
Voi pieni reipas <3
Pidän sormet ja varpaat ristissä että joku syy ja hoito löytyy nyt.
Kiitos, että pidät! <3
Kommentoin tosi harvoin mutta nyt on pakko. Ihanaa kuulla että selvisitte reissusta kuitenkin noin hyvin ja ell tutki perusteellisesti! Toivottavasti vaivojen aiheuttaja nyt löytyy ja kisu saadaan hoidettua kuntoon. Kiitos tuosta peittovinkistä! Meidän toinen kissa pelkää eläinlääkäriä aivan kauheasti ja menee ihan sekaisin vastaanotolla. Viime vuonna meillä oli hirveä kokemus kun ell rokotti ”väkisin”. Tänä vuonna mennään eri lääkärille ja toivon että hän on kokeneempi kissan käsittelijä ja omistaja säästyy kyyneliltä. On niin kamalaa katsoa kun oma lemmikki on ihan paniikissa, rassu.
Kiva että kommentoit Noora, kiitos! Peittovinkkiin olin itsekin tosi tyytyväinen. Ennen peiton ilmestymistä kissa pälyili ympärilleen niin, että mietin jo silmien pullahtavan ulos. Peiton pimeys rauhoitti selvästi eikä inahtanutkaan, kun piikki upposi suoneen. Niin urhea pieni <3.
Voi miten kurja kokemus teillä, ymmärrän hyvin tuntemuksesi! Kissat muistavat huonot kokemukset, mutta ne voivat myös onnistuneen kerran jälkeen unohtua. Toivottavasti teidän seuraava reissu menee jo paljon paremmin ja kisu kokee peiton turvalliseksi ja lohdulliseksi :).
Vaikuttaa tosiaan, että valitsitte mahdollisesti hyvän lääkärin! Mutta miksiköhän ei ultrata millään, vaikka oot pyytänyt?! Tuohan kuitenkin vaikuttaisi siltä, että ongelma alkaa selviämään, jos nyt kuitenkin tiedetään, että suolistovaiva on taustalla.
En tiedä. Mies ajatteli, että ehkä ei vain nähnyt tarvetta, kun ei rtg-kuvissa mitään näkynyt. Ehkä ajanpuute vaikutti myös? Aion kysyä asiaa vielä tänään. Voihan olla, että ELL ajatteli asian selviävän rtg-kuvan ja verikokeiden tulosten perusteella. Toivotaan näin!
Voi etta, melkein itketti ja nauratti samalla, kun luin tata. Se on niin kauheaa katsoa oman lemmikin pelkoa elainlaakarissa. Mutta tosi fiksu kissa, tuli annettua naytteet saman tien pyytamatta. Kun ne kuitenkin ne olisivat pyytaneet, mietti varmaan kisu. :-) Ihanaa, etta asia etenee ja elainlaakari oli mukava ja kooemus hyva. Peukut pystyssa taalla, etta tulee hyvia uutisia!! <3
Niin on, ihan kamalaa! Sen oman kun tuntee niin läpikotaisin ja näkee kaikki tunteet pienen olemuksessa <3.
Tosi kiva, että olet huojentuneemmalla fiiliksellä. Nyt toivotaan enää huojentavia uutisia! Pidän peukkuja!
Kiitos, että pidit peukkuja! Ei onneksi tullut mitään huonoimpia mahdollisia uutisia :).
Onpa hyvä, että kissalla ei ainakaan mitään kuolemanvakavaa vaivaa ole! :) Toivottavasti vatsavaivoillekin löytyy syy! Paranemisia kisulle!
Kyllä, luojan kiitos!
Mukava kuulla että nyt löytyi hyvä lääkäri! Se on ensiarvoisen tärkeää.
Olipas tosiaan viisas kisu kun jätti näytteet heti pöydälle :)
Meilläkin on muuten ollut peitto kissaa rauhoittamassa aina välillä. On siitä jonkun verran ollut hyötyä.
Rapsutukset kisulle <3
Se on kyllä äärimmäisen tärkeää! Kiitos rapsuista, lähetän niitä teidänkin kaksikolle :).
Paranemisia kisulle! Nuo eläinlääkärireissut ovat kyllä aika kauheita aina. Viimeksi kaikki menikin ihmeekseni ok, vaikka kissa on vastaavissa tilanteissa aina rimpuillut, tosin sitten laskun maksun aikana sylissäni oleva kissa katsoi murhaavasti eläinlääkäriä, joka istui tietokoneellaan parin metrin päässä ja alkoi murista tälle..:D
Kiitos Tiina! Voi kisua :D. Kyllä se eläinlääkäri vain on yksi suurimmista vihollisista! :)
Eipä nuo eläilekuri käynnit ole helppoja kummallekkaan osapuolelle :/
Meille aina hymyillään e.lekurissa kun ulkoiluhullun kanssa sinne mennään. Hän matkustaa sinne valjaissa mamin olkapäällä ;D (ei mene kuljetuskoppaan sitten niin millään) Hän on päässyt lekurin top 3 listalle pelkäävien kisujen joukossa :(
Työntää päätään mamin kainaloon toimenpiteiden aikana.
Herkuilla lepytellään täälläkin ;)
Eivät kyllä tosiaan ole! Voi sun ulkoiluhullua <3.