Voi kunpa asiat olisivat hyvin ja voisin tänä sunnuntaina kirjoitella blogiinkin iloisesti niitä näitä, kuten olin suunnitellut. Valitettavasti tilanne ei kuitenkaan ole se ja viime yö on tullut korkeintaan torkuttua, silmät itkemisestä kuin kananmunat. Suunnatonta huolta aiheuttaa rakas 11-vuotias kissamme, jonka vointi on huonontunut.
Vilkkuluomet ovat edelleen esillä, on ilmavaivoja ja valtava ruokahalu, aivastelu on muuttunut enemmänkin ihmeelliseksi pärskimiseksi/röhkimiseksi syödessä sekä turkkia pestessä. Vatsasta (suolistosta?) kuuluu ihme kurinaääntä, joka on eläinlääkärin mukaan aika harvinaista kissalle. Madotuksista ei ole ollut juurikaan apua. Näiden lisäksi uudenvuodenpäivänä ilmaantui uusi oire: lisääntynyt vedenjuonti. Kävi päivän mittaan juomassa vettä jopa viisi kertaa, samoin eilen! Tuon oireen ilmaannuttua kiikutin kissan torstaina jälleen (kolmas kerta reilun kuukauden aikana) eläinlääkäriin. Taas otettiin verikokeita: kaikki tulokset normaalit. Diabetekseen nuo oireet kovasti viittaavat, mutta kissan glukoosiarvo oli vain 7.7. Viitearvon yläraja tuossa on 5.8, mutta tuo nousu on kuulemma aivan pientä ja tuon verran se voi nousta myöskin eläinlääkäristressin ja hermostuneisuuden vuoksi. Kuumetta kissalla ei ollut eikä nielussakaan näkynyt mitään sinne kuulumatonta. Röntgenkuvatkin otettiin, mutta niistäkään ei äkkiseltään löytynyt mitään poikkeavaa. Eläinlääkäri jätti kuvat kuitenkin vielä kollegalleen konsultoitaviksi, konsultaatiota odotellessa…
Eilisen päivän aikana tuo vedenjuonti tosiaan palasi ja iltamyöhällä kun kissa kävi sohvalle nukkumaan, näimme hänen hengityksensä olevan todella tiheää. Kylki kohoili tiuhaan tahtiin koko yön ajan, otin kissan viereemme nukkumaan ja torkuin läpi yön häntä tarkkaillen. Pari kertaa yön aikana näytti ilmaantuvan jotain pientä läähätystäkin ja nämä kaksi oirettahan viittaavat kipuun ja joskus myös sydänvikaan. Näiden lisäksi kissa on vetäytynyt viimeisen 12 tunnin aikana kaksi kertaa ihmeelliseen paikkaan nukkumaan: kodinhoitohuoneeseen seinää vasten. Silti aina kun hänelle puhelee tai häntä silittää, hän kehrää ihan normaalisti.
En voi sanoin kuvata tätä huolen määrää, olen pelosta ihan suunniltani. Miksi kukaan ei löydä syytä tähän??? Täytyykö mennä vielä kolmannelle eläinlääkärille? Olen tähän mennessä käynyt kerran Pentti Tapiolla sekä kaksi kertaa Anitta Smolanderilla; kumpikaan ei keksi, mikä kissaa vaivaa. Toinen suhtautui jopa hieman välinpitämättömästi (ennen lisääntynyttä vedenjuontia) ja se turhauttaa, koska tunnen kissani erittäin hyvin ja tiedän, että kaikki ei tosiaankaan ole kunnossa. Seuraavaksi mietin Ari Murnieksia. Toisaalta en millään haluaisi koko ajan viedä kissaa eläinlääkäriin, hän on siellä ihan valtavan peloissaan nykyään eikä anna kunnolla enää edes koskea itseensä. Onko jatkuva rauhoittaminenkaan hyväksi…
Jotenkin tuntuu, että mahassa tai suolistossa se vika on kun on tuollaisia oireita. Luin, että jos on vatsa ärtynyt, kissalle tulisi syöttää keitettyä seitiä jonkin aikaa – pitääköhän paikkansa?
Olen ihan neuvoton, en tiedä mitä tekisin seuraavaksi! Mitä kissalta voisi seuraavaksi tutkia?
Näin unta, että olimme eläinlääkärin vastaanotolla, jossa hän sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä. Jouduin siinä unessa hyvästelemään tuon pienen rakkaani :'(. Jo ajatuksenakin aivan sietämätön! Teen mitä vain, ettei vielä tuohon jouduttaisi, en missään nimessä ole valmis siihen. Kissa on normaalisti niin pirteä ja terve, ikinuori pakkaus, ei ole ikinä sairastellut aiemmin! Tuntuisi kamalalta luovuttaa tällä tavalla, tietämättä edes syytä oireisiin. Mistä saamme apua? :(
Hei..
kyllä minä käyttäisin vielä 3lla lääkärillä. Murnieks taikka Sakonen, on ihan hyvä.
Siskon chihulla samantyyppisiä oireita ollut aikoinaan, sydänvika oli. Sai lääkkeet ja on Suht hyvässä kunnossa. Mutta toki ovat sairaudet ja oireet erilaisia kissoilla ja koirilla.
Tsemppiä! Kisulle voimahali. Kyllä kaikki järjestyypi vielä parhain päin <3
Kiitos Jenni! <3 Noista harkitsen vain Murnieksia.
Toivon yli kaiken, että kissa paranee. En voi muuta ajatellakaan.
Voi Satu, tuli Itku kun tiedan tuon pelon ja huolen. Onko elainlaakari maininnut, etta voisi olla kilpirauhasesta johtuvaa (hyperthyroidism)? Oireet viittaavat siihen, ainakin P:lla oli tuollaisia oireita. Vaihtoehtoina leikkaus tai laakitys, itse valitsin leikkauksen, josta P toipui taysin. Toivon niin kovasti, etta pikkuisesi paranee, pikaista paranemista hanelle. <3
Meinasin illalla sulle kirjoittaa, mutta en siltä itkulta kyennyt. Miten P:lla todettiin tuo?
Verikokeissa tyroksiini oli 20.5, viitearvot: 12.00-58.00. Eli ei tuon mukaan?
Kiitos sulle <3.
Voi pientä :(
Tuo on kova paikka, tiedän se kahden kisun kohdalta, ymmärrän hyvin kuinka lemmikit ovat perheenjäseniä, niin oli mielläkin.
Jaksamisia teille ja toivotaan, että kissan saisi parannettua.
Tasavertaisia perheenjäseniä. Kiitti Hanna, toivotaan parasta!
Satu, laitoin sulle juuri sahkopostia.
Kiitos!
Tuo nimeton (klo 12:08) oli minulta, anteeksi moka, nimimerkki jai pois jostain syysta.
Juu huomasin sähköpostiosoitteesta :).
Voi kurjuuksien kurjuus, ihan kamala tapa aloittaa vuosi!
Hullua että just eilen jostain tuli mieleen kissasi ja vielä ajattelin että ilmeisesti tilanne on normalisoitunut kun mitään uutta ei ole kuulunut…
Kaikkein inhottavinta tuossa (sen lisäksi että kissa ylipäätään on kipeä) on varmaan juri tuo tietämättömyys :( tsemppiä teille kovasti ja toivottavasti syy selviäisi!!!
Kunpa olisikin ollut noin :(. Tietämättömyys on kaikista kamalinta kun aika vain kuluu eikä apua saa!
Meidän nuoremmalla kissallamme ilmeni tiheää ja raskasta hengitystä sekä laihtumista, vaikka muuten oli normaali itsensä: söi, nukkui, nautti rapsutuksista jne. Eläinlääkärillä todettiin että keuhkot olivat harmaat (terveenä mustat) ja sydänpussissa oli nestettä. Lääkkeiden avulla vointi pysyi hyvänä, kunnes yhtenä yönä kovan temmeltämisen jälkeen luultavimmin sai jonkinlaisen sydänkohtauksen ja lähti kissojen taivaaseen. Ikää herralla oli noin 11v.
Vanhemmalla kissallamme ilmeni samanlaisia oireita kuin teidän kissalla, myös kävely oli hassua. Siskoni vei kissansa sitten eläinlääkärille, jossa todettiin diabetes ja jonkinlainen nivelrikko. Noin kuukauden se kesti lääkityksellä, kunnes siskoni huomasi neidin hengittivän hyvin raskaasti ja maha oli turvonnut. Eläinlääkärillä todettiin ettei mitään ollut tehtävissä ja järkevintä oli lopetus. Ikää oli noin 13v.
Oletteko ottaneet eläinlääkärikäynneillä röntgenkuvat? Paljastavat myös aika paljon mikä voisi olla ongelmana.
Röntgenkuvillako nuo todettiin kissallanne? Kirjoitin tekstiin röntgenkuvista, jotka otettiin viime to. Kaikki ei kuitenkaan niissäkään näy.
Nuoremmalta otettiin ensin röntgenkuvat, joista todettiin oireet, verikoetta ei tietääkseni otettu. Vanhemmalla otettiin verikoe, jota eläinlääkäri ei meinannut aluksi ottaa ennen asiasta puhumista, röntgenkuvat otettiin myös, joista todettiin tassujen nivelongelma.
OK.
Voi ei :( Vinkkejä en osaa sanoa, mutta itse varmaan soittaisin myös kolmannelle eläinlääkärille ja kysyisin hänen mielipiteensä puhelimessa. Toivotaan että kissanne paranee ja vaivan syy selviää. Itsellä on myös ollut toisesta kissasta suunnaton huoli joten osaan kuvitella miltä sinusta voisi tuntua, nehän ovat perheenjäseniä.
Harmi vain, että tuo kolmas ELL, johon aion kissan viedä, ei puhu ollenkaan suomea ja itselläni tällainen sanasto englanniksi on välillä hieman hakusessa…
Meilla on niin kokenut elainlaakari, etta han tiesi jo heti oireista kertoessani, mika on kyseessa. Tunnusteli kaulaa, muistaakseni verikokeita ei edes otettu?? Tai ehka otettiin jossain vaiheessa ja varmaan otettiinkin, mutta diagnoosi oli kuitenkin tuo hyperthyroidism, mita elainlaakari jo epaili. On kuulemma niin yleista kissoilla, ja leikkaus on ihan rutiini. Itse en halunnut laakitysta valita, koska se olisi tarkoittanut sita lopuksi elamaa, leikkauksella tuli kisu kuntoon heti. Tavallaan toivon, etta teidan tapauksessa olisi kyse tasta (tai sitten jostain vahemman vakavasta), koska tama sairaus on helposti hoidettavissa!
Oliko teidänkin kisulla ilmavaivoja/aivastelua? Unohdin sanoa eläinlääkärille tuosta, että tunnustelisi kisun kaulan :(. Oli niin sata asiaa, mitä pyysin tutkimaan että tuo unohtui.
Valitettavasti en muista, koska aika oli niin stressaavaa. Kysyin mieheltani myos, hankaan ei muista.
Sydan P:lla loi tiheammin, kisu oli yliaktiivinen, turkki oli sotkuisen nakoinen (kissoilla yleensa merkki melkein mista tahansa epanormaalista). Han soi ja joi todella paljon, laihtui kuitenkin.
Ja laahatti kovasti myos.
Tuota turkkia olen tarkkaillut myös, mutta ihan siistissä kunnossa on kyllä. Ei myöskään tunnu olevan yliaktiivinen.
Tsemppiä sinne! Toivottavasti asia selviää pian. <3
Kiitos Heidi <3.
Voi ei! :( Toivottavasti selviää mikä kisulla on. Mutta hänellä on parhaimmat mahdollisuudet tervehtyä, koska sinä pidät hänestä huolta. :) Kisulle rapsutuksia ja voimia sinulle! <3
Kiitos sulle, kamalasti alkoi itkettää noin lämpimät sanat <3.
Ehdottomasti konsultoikaa muitakin eläinlääkäreitä! Miksi tällaisten tapausten pitää sattua juuri tällaisina päivinä, kun on sunnuntai ja huomenna vielä pyhä. Oisin kehottanut viemään Ouluun Akuuttiin. Oma eläinlääkäriasemamme on auki tänäänkin: http://www.ouluek.fi/ Voisitko soittaa sinne ja kysyä neuvoa? Olisitteko valmiita lähtemään ajamaan Ouluun kissan kanssa? Googlauksella sielläpäin suositeltiin Ari Murnieksia, mutta hänenkin vastaanotto on tänään kiinni. Itse olemme hätätapauksessa ajaneet lähes 400km yhdensuuntaisen matkan ja takaisin, joten kannattaa ehdottomasti punnita kuinka tärkeäksi tilanteen pistää. Minä lähtisin. Tsemppiä kovasti ja halit kisulle!
Älä muuta sano, aina pyhisin!!! Kiitos tuosta tiedosta Mari. Ovatkohan erikoistuneet kissoihin? En kestä enää yhtään jahkailevaa ja päätään pyörittävää lekuria. Veisin tuon murun vaikka maailman ääriin, jos vain tietäisin että siitä varmasti on apua.
Kannattaa soittaa ja kysäistä ja juuri sanoa, että teillä on hätätilanne ettette kuitenkaan halua turhaan sieltä asti lähteä tulemaan. Ehdottomasti kannattaa soittaa. En tiedä onko meidän oma eläinlääkäri Lakovaara tänään töissä, mutta kysymällä selviää. Ne muutkin on kyllä päteviä. Soita!
Voi että, en tiedä miten voin puhua ku alkaa heti itkettää eikä mieskään ole nyt kotona :(. Täytyy yrittää kerätä ittensä!
Tiedän, olen itse ihan samanlainen! :( Mutta kyllä ne siellä ymmärtää vaikka tirautatkin. Pääasia, että kisu saa nyt hoitoa. Ja pidäthän huolen itsestäsi ja vauvastakin! <3
Tässä on kyllä itsestä huolehtiminen jäänyt täysin taka-alalle. En voi keskittyä mihinkään ku tuo kissa valtaa koko mielen. Vastaako siellä joku apulainen vai eläinlääkäri, että kenelle asiani kerron?
Meni ihan jumiin tämä sun blogi… Eläintenhoitaja, joka konsultoi tarvittaessa eläinlääkäriä.
OK. Soitin nyt alkuun tänne yhdelle mulle uudelle lekurille ja hän sanoi, ettei kissalla ole ainakaan hengenvaaraa nyt koska toimii normaalisti. Seurataan tarkasti tilannetta koko ajan.
Voi Satu! Onpa ikäviä uutisia :( Täällä on peukut ja varpaatki pystyssä kissan paranemisen puolesta. Uskon että teet kaikkesi kissa-rakkaan hyväksi. Oisko missään kauempana erittäin hyvää eläinlääkäriä? Ajaahan sitä vaikka minne asti rakkaan kaverin terveyden takia. Toivottavasti vaiva löytyy ja paranee lääkkeillä tai vaikka leikkauksella.
Kiitos myötätunnosta! En tiedä kuin tuosta Oulun lääkäriasemasta, jota suositeltiin täällä.
Me ollaan oulussa käyty kaupungin eläinlääkäriasemalla, lääkäri Jarkko Oksasella. Todella asiantunteva ja ottaa omistajat tosissaan. On meidän kissat hoitanut aina, tehnyt jopa jalan amputoinnin.
Toivottavasti joku lääkäri nyt keksii vian ja saatte vielä monta ihanaa vuotta yhdessä. Täytyyhän vanhuksen olla hyväksymässä uusi perheenjäsenkin ;)
Hyvä tietää, kiitos tiedosta. Täytyisi löytää jokin kissoista kunnolla tietävä eläinlääkäri ja pian! Mieluiten täältä suht läheltä, kisu (vaikka on kovin kokenut matkustaja) inhoaa automatkustamista yli kaiken ja se aiheuttaisi vain lisää stressiä.
Voi miten kamalaa :/ Kokeile vielä sitä yhtä lääkäriä, ja sitten jos tuntuu ettei paikallisista ole apua, niin ehkä voisi googlata jonkun kehutun ja kissoihin erikoistuneen lääkärin muualta, ja soittaa hänelle?
En tiedä miten lääkärit osaavat puhelimessa neuvoa jos ovat ihan ihan toisella puolen Suomea ja eivät itse eläintä näe, mutta kannattaahan sitä yrittää!
Myös kissaharrastajat ja -kasvattajat tuntuvat joskus tietävän kissojen ongelmista enemmän kuin osa lääkäreistä, Kissamaailman foorumin terveysosastolta olen itse joskus saanut paljon parempia neuvoja kuin paikallisilta maalaiseläinlääkäreiltä; http://www.kissamaailma.net/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?board=Terveyden_hoito
Tsemppiä ja rapsutuksia potilaalle!
Joo täytyy soitella eri paikkoihin, ei siitä haittaakaan ole. Kiitos Kaoka!
Itselle jäi todella huono kuva tuosta Murnieksista. Kävin Arilta kerran hakemassa nenäpunkkilääkettä koiralle (koiraa hän ei halunnut nähdä vaan kävin vain hakemassa reseptin) ja käynti oli kaikinpuolin epämiellyttävä.
Lääke oli eriä kuin mitä olimme aiemmin käyttäneet ja kysyinkin, että tehoaako se yhtä hyvin (ennen oli suun kautta otettavia ja nyt turkkiin laitettava töhnä). Vastaukseksi ”jos on nenäpunkki, niin lähtee tällä” ja sitten ”en pysty sanomaan onko, kun en koiraa näe”. No nii-in. Netistä luin ettei tämä tahna tehoa yhtä hyvin ja näinhän siinä kävi. Punkit eivät poistuneet.
Pentti Tapioon olin tyytyväinen. Hän toimitti Rakkaamme viimeiselle matkalle erittäin asiallisesti.
Niin ja paljon tsemppiä sinne! Toivottavasti vika löytyy ja pieni kaveri saadaan kuntoon! :)
Kiitos!
Mulla ja ystävälläni on Murnieksista vain hyviä kokemuksia, pelasti ystäväni kissan hengen toissakesänä ja hoiti kisua tosi hienosti muutenkin. Meidän nuoremman kisun jalan paransi kerran. Nähtävästi noita huonoja päiviä tuntuu olevan kaikilla eläinlääkäreillä :/.
Onko uloste tullut normaalisti? Tuli mieleen joku suolitukos esim. Lahjapaperinarun syömisestä. Tämän pitäisi röntgenissä näkyä kyllä laajentuneista suolenmutkista.
Hyvä ettei röntgenissä näkynyt keuhkokasvaimia.
Onko pissa tullut normaalisti? Reilu vuosi sitten meidän kissiä vietiin yöllä neljän aikaan lekurille kun läähätti ja mmourui kylppärissä. Silloin olin kyllä varma että loppu tulee mutta ei onneksi!
Luultavasti röntgenistä näkyisi laajentunut sydän jos kisulla on pitkään ollut sydänvikaa. Onko turvotuksia, nekin voivat kertoa sydänviasta.
Jotenkin en epäilisi kilpirauhasta kun arvo on juuri hiljan ollut normaali.
Mitähän sitä sitten keksis… En tiedä voisko diabetes olla syynä. Munuaiset tai maksa?
Maha tuntuu olevan löysällä. En usko että on syönyt mitään sopimatonta. Röntgenkuvissa näkyi keuhkojen kohdalla eläinlääkärin mukaan tiivistymiä, hän sanoi että luultavasti joku vanha tulehdus taustalla ja siitä moinen. Nyt säikähdin, että jos olivatkin kasvaimia :(. Turvotuksiakaan en ole huomannut. Kyljet pullottaa syömisen jälkeen, mutta varmaan normaalia tuokin?
Munuais- ja maksa-arvotkin ovat ihan viitearvoissa.
Muistanko oikein, että kissa sai antibioottikuurin tässä hiljan? Jos silloin on ollut keuhkokuume, joka nyt parantunut mutta kissa saanut antibioottiripulin?
Kissojen keuhkokasvaimista en tiedä, mutta ihminen kyllä kuihtuu ja laihtuu sekä menettää ruokahalun. Olisi omituista jos se kasvattaisi ruokahalua.
Juu, pitkäkestoisen (10 päivää) antibioottipiikin sai marraskuun toiseksi viimeisenä päivänä. Tuota ilmavaivaa oli jo ennen tuota piikkiä, joten en usko että johtuu siitä.
Luin vielä tarkemmin noita oireita, ja tuo valtava ruokahalu tuntuu aika jännältä. Yleensä kaikki vakavat sairaudet heikentävät sitä, siksi tulee väkisinkin mieleen jokin loinen tai aineenvaihduntaa kiihdyttävä sairaus.
Joo, nuorempi kissa lähtee syötyään keittiöstä pois, mutta tämä vanhempi puskee jalkaa ja pyytää lisää ruokaa :/. Äsken makoili aulan matolla, minä vieressä silitellen kun yhtäkkiä nousi nenu ilmaa nuuhkimaan: keitin seitiä kattilassa ja oi tuo huumaava tuoksu valtasi kisun nenän :D. Äsken herkuttelivat sillä.
Voi ei. Toivomme, että käynti kolmannella eläinlääkärillä tuo vastauksen kysymykseen ja ennenkaikkea tuo apua.
Helmi-kissallani on ollut diabetes jo reilut kaksi vuotta, sen kanssa voi hyvin elää, mutta alhaiset sokeriarvot kertovat sen, ettei teillä sitä ole. Tuo mainitsemasi arvo on kyllä kovin alhainen, jos se on otettu eläinlääkärissä. Siellä kissa yleensä sen verran stressaa, että arvo on koholla. Meille on kerrottu, että normaali viitearvo kissoilla olisi 3.95 – 8.84. Helmillä se on viime aikoina ollut ell-käynnillä yli 20, mutta Helmi sairastaakin diabetestä.
Tsemppiä!
Inhottaa vaan niin kovasti, kun kissa selvästi stressaa lekurireissuja ihan hirmuisen paljon!
Juu viime torstaina eläinlääkärissä otettiin nuo verikokeet ja saatiin tuo glukoosiarvo. Diabetes olisi selittänyt kyllä osan oireista, mutta kyllähän se 100% varmasti näkyisi jo pelkässä verikokeessa eikö?
Kiitos!
Pitäisi näkyä!
En kyllä enää uskokaan diabetekseen, toki sen todisti jo tuo glukoosiarvo. Mutta kissan vedenjuonti on loppunut ja kävelykin on ihan normaalia, yleensähän näkyy myös siinä.
En tiedä missä asut, mutta jotenkin tuntuu että asuisit K:lla alkavalla kaupungissa?
Jos näin on, niin ehdottomasti suosittelen Pentti Tapio eläinlääkäriä Kälviällä. Aidosti välittää eläimistä ja tietää mitä tekee. Sanoo myös suoraan miten asiat on. <3
Mulla on hänen kännykkänumeronsa johon voi hätätapauksessa soittaa. Ota yhteyttä minuun, jos haluat!
Laitatko sen varmuuden vuoksi mun sähköpostiin, kaikki apuvälineet on varmasti tarpeen. Kiitos!
allyouneediswhite@hotmail.com
Oikein veikkasit, se lukee sivupalkissakin :).
Tapioon olen aina luottanut kuin kallioon, mutta tähän tapaukseen hän suhtautui välinpitämättömästi enkä enää koe, että saisin häneltä tähän asiaan apua.
No niinhän se lukikin, siksi muistinkin sitten oikein. ;)
Mitä hän sanoi?
Vastaan sulle sähköpostitse kun ehdin!
Ok!
Voi ei, toivottavasti saatte pian apua kissallenne! En voi edes kuvitella olotilaasi kun huoli toisesta on niin kova. Tsemppiä sinne kovasti <3 Mutta jos huolenpito ja välittäminen olisi lääke tuohon vaivaan niin teidän kissa saa ainakin parasta mahdollista hoitoa!
Kiitos Jenna. Rukoilen parasta <3.
Hei, oletko käynyt Kissamaailma.net sivustolla? Paljon asiallista keskustelua kissojen sairastelusta, suosittelen!
En ole, täytyy miettiä tuotakin.
Tsemppiä, tiedän tunteen. Paras neuvoni on: muista pusia ja halia kisua ja käyttää aikaa olla lähellä mahd.rennosti.
Kiitos! Noita teemmekin ahkerasti, mutta kyllä itkuakin on kisun vieressä tullut :(.
Voi ei,mä niin tiedän miltä toi tuntuu. Itse juoksi. Neljä kertaa tossa ennen joulukuuta meidän 8v kissan kanssa eläinlääkäreillä eikä syytä kissan huonovointisuuteen meinannut löytyä millään! Loppujen lopuksi löytyi virtsakivi jota toinen ELL ei ollut huomannut! Kyllä otti päähän ja rahaa paloi kaikenkaikkiaan noin 500€ mutta kun kissat on kuin lapsia,että kyllä itse syö vaikka makaroonia kunhan pienet kullanmurut on kunnossa <3 voimia ja jaksamisia sinne oikein kovasti ja toivottavasti löydätte lääkärin joka osaa kertoa mikä kisua vaivaa!
Onneksi teidän kisulta löytyi lopulta syy sairasteluun. Mua ärsyttää maksaa turhasta, ei tutkimuksista ylipäätään. Esim. ensimmäinen lekurireissu oli turha ja kissa rauhoitettiin turhaan, verikokeetkin otettiin turhaan koska taustalla ei ollut 12 tunnin paastoa, kuten olisi kuulunut! ELL ei vain sanonut asiasta mitään enkä minä hoksannut. Tuota summaa lähenee meidän lekurikulut nyt jo, mutta siitä viis.
Kiitos sulle!
Onko kissalta tutkittu giardia ulosteesta? Entä poissuljettu fiv ja fip?
Ei ole tutkittu, mutta kolme eri matolääkettä on annettu, joten olisi outoa, jos eivät tehoaisi. Yksi matolääke on vielä kaiken lisäksi tehokas reseptilääke.
Nuo kaksi jälkimmäistä: löytyvätkö verikokeen avulla?
Olen ymmärtänyt, että löytyisivät verikokeilla? Toivon tietenkin, ettei kyse olisi noista :(
Niin toivon minäkin.
FIP löytyy epäsuorasti verikokeilla, mutta pelkkä coronaviruksen löytyminen ei kerro mitään. Jotkin tietyt proteiiniarvot kertovat enemmän. FIP tosin on yleensä nuorempien kissojen tai muuten immuniteetiltään heikompien sairaus.
FIV:stä on valitettavasti omaa kokemusta. Se voidaan todeta joko vasta-ainetestillä (pika ja labratestivaihtoehdot) tai PCR:llä. PCR:n negatiivinen tulos tosin ei sulje pois FIV:in vaihtoehtoa, koska kanta voi vain olla mutatoitunut. Oma kissani heikkeni rajusti FIV:in ja jonkin hengitystieinfektion tuloksena. FIV siis on kissojen versio HIV:istä ja ulkoilleella/ulkoilevan kissan pennulla se voi hyvin olla. FIV vasta-ainetesti labrassa suoritettuna (hiukan tarkempi kuin pikatesti) maksoi muistaakseni jotain 30-50€ luokkaa + muut klinikkakulut. Samasta näytteestä testataan yleensä myös FeLV.
Pärskimisen vuoksi itse epäilen hengitysteiden ongelmaa joko suoraan tai välillisesti. Esim. sydämen vajaatoiminta on välillinen syy ja FIV + kissaflunssa suorempi syy. Esim. herpesvirus, joka aiheuttaa kissaflunssaa voi olla kissalla oireettomana ja FIV:n aktivoituminen voi saada herpeksen taas liikkeelle eli edes tuoretta tartuntaa ei välttämättä tarvita.
FIV:istä tai muista virusinfektioista kielii usein laskeneet valkosolut. Oman 2v kollini valkosolut eivät olleet edes kovin alhaalla, kun toinen kissani toi valitettavasti jonkin flunssan näyttelystä, joka mahdollisesti oli viimeinen niitti kollini terveyden kannalta :(
Piti myös lisätä, että voit pyytää käyttämääsi eläinlääkäriä konsultoimaan Viikin eläinsairaalaa, jos lääkäri itse ei keksi syytä. Opettavat eläinlääkärit ovat ainakin ammattitaitoisia ja tuntevat kissatkin. Sieltä voisi ainakin saada lisävinkkejä, jos ei suoraan syytä keksi. Mutta tuo FIV+FeLV on mielestäni testaamisen arvoinen ja lievemmissä tapauksissa FIV:iä voidaan käsittääkseni hoitaa hetki antiviraalisilla lääkkeillä, vaikkei siihen parannuskeinoa ole.
FIV ei myöskään tartu onneksi helposti (vaatii veri-veri tai sylki-veri kontaktin) eli toisella kissallanne ei välttämättä ole hätää, vaikka tältä sairastelevalta löytyisikin.
Joo täytyy miettiä. Luulen vain, ettei nämä lekurit täällä lähde ketään konsultoimaan, ovat vähän sen tyyppisiä.
En usko, että kyseessä on FIP. Nuo kaikki F:llä alkavat taudit on aivan sekaisin mun päässä, en kestä edes ajatella… On niin sekava olo, ei tiedä mistä alkaisi tutkimaan. Eläinlääkärin asia se kai olisi tällainenkin tietää/päättää.
Paljon voimia sinulle ja perheellesi! Kissan sairastaminen on sydäntäsärkevää, tiedän sen kokemuksesta. Kaksi pientä rakasta olen joutunut hyvästelemään eikä se ole helppoa. Näiden kahden nykyisen kanssa on myös saatu jo muutamaan kertaan säikähtää, vaikka aika nuoria vielä ovat (molemmat 5-vuotiaita). Neiti Mauno Annikki alkoi toissatalvena ravata vessassa ja syödä huonosti. Sillä oli myös kuumetta, huonovointisuutta ja kivuliaisuutta. Alkuun ei löytynyt mitään erikoista lievän virtsatietulehduksen lisäksi, neiti sai antibioottikuurin ja särkylääkettä mutta vointi kävi vain huonommaksi. Sinnikkäästi kävimme eläinlääkärissä ja toisessa massun ultrassa ja punkteerauksessa löytyi viimein syyksi virtsakivet. Kiviä oli niin paljon, että ne oli poistettava leikkaamalla. Neiti oli kovin tokkurassa ja kamoissaan leikkauksen jälkeen ja vaikka oltiin tosi huolellisia, se pääsi silti hyppäämään ruokapöydälle. Pari päivää tämän jälkeen haavaturvotuksen laskettua havaitsimme neidin massulla tyrän. Ja eikun uudestaan lääkäriin ja leikkauspöydälle. Mietin jo miten pikkuinen selviää niin monesta anestesiasta (niitä oli annettu tutkimuksiakin varten jo muutama) ja toisesta leikkauksesta. Kissarukka olikin leikkauksen jälkeen suunnattoman euforinen ja levoton ja valvoi putkeen yli 40 tuntia mun, miehen ja äitini valvoessa vuoroissa sen liikkeitä. Onneksi se sitten viimein nukahti ja siitä alkoi viimein toipuminen. Nämä neljä viikkoa, kun kissa oli kipeä, menivät ihan itkiessä ja hätäillessä. Ell kyllä varoitti, että vaiva uusii helposti erityisruokavaliostakin (jolla neiti on luonnollisesti ollut leikkauksista lähtien) huolimatta. Pari vuotta kissa on kuitenkin ollut kunnossa, ja se on ollut kaiken vaivan ja itkun arvoista, ehdottomasti. Saimi-kissi puolestaan sai eräänä kesänä suolitukoksen (pyhänä tietenkin), ja ajoimme apua saamaan Jyväskylästä Karstulaan ihan pokkana, koska siellä oli lähin päivystäjä. Ei me ainakaan mietitä koskaan rahaa silloin, kun lemmikki sairastaa, ymmärrän niin hyvin sinun halusi tehdä ihan kaikkesi rakkaan kissaystävän eteen.
Ja tuosta kehräyksestä vielä: kissa voi kehrätä vaikka sillä ei olisikaan hyvä olo, se saattaa lohduttaa kehräyksellä omistajaansa tai yrittää jopa viestiä kivusta. Mun edesmennyt David kehräsi mulle syöpäkipujensa keskeltä, yritti kai lohduttaa kun itkin niin kovasti. En ikinä unohda sitä katsetta :(
Anteeksi pitkä teksti, mukana eletään täälläkin. Syöminen on kuitenkin hyvä merkki, jospa kyse olisi tosiaan suolistoloisesta kun neitisi tuntuu olevan niin kovin nälkäinen. Meillä aina sairaat kissat ovat ensimmäisenä lakanneet syömästä, kovissa kivuissa ruokahalu on huono. Kannattaa nyt olla sinnikäs ja pyytää ihan ensimmäisenä vatsan alueen ultra ja pyydystää omatoimisesti uloste- ja virtsanäytteet. Joskus tarvitaan useampi näyte jotta loinen saadaan esiin.
Paljon silityksiä kissaneidille, kyllä mä uskon että pieni ystäväsi vielä terveeksi saadaan!
Voi kamala että itkin kun luin tuosta David-kissastasi! :'(
Kiitos mukana elämisestä Tinttu! Noiden näytteiden pyydystäminen on tämän kissan kohdalla ihan mahdoton temppu! Jos menen jonkin purkin kanssa lähellekään kun on tarpeillaan, poistuu paikalta ja pidättää vaikka seuraavaan päivään :D. Haluaa tehdä tarpeet ulos eikä sielläkään mihinkään tienvarteen vaan syvälle metsään, ei siinä perässä pysy :/.
Voi kun on ikävä kuulla :( Minä kyllä käyttäisin kissan vielä lääkärissä, mutta en osaa tosiaan auttaa sen tarkemmin kenellä lääkärillä, kun en tunne teidän alueen lääkäreitä. Toivottavasti asia selviää. Jotain tutkimuksia tuo tosiaan vaatii. Mulla kävi heti mielessä tuosta suoliston murinasta ja juomisesta munuaisten vajaatoiminta, kun aiemmin siitä kirjoittelit. Mutta ilmeisesti veritulokset oli nyt ok sen suhteen, joten ei kai se sitäkään sitten ole. Jotain ultraa suosittelisin ehkä tai vastaavaa. Ikävä, että pitää itse yrittää miettiä mitä pitäisi tutkia. Lääkärin tehtävähän se on.
Minä kirjottelin aiemmin sulle bichonistani, jolla todettiin puoli vuotta sitten munuaisen vajaatoiminta. Viime torstaina käytimme koiraa taas kontrollissa ja tulokset olivat järkyttävät. Veriarvot olivat tuplaantuneet 2-3kk aikana. Ei enää toivoa mistään. Ei enää kontrolleja eikä mitään. Odotellaan, milloin tilanne romahtaa ja varataan rakkaalle sitten viimeinen lääkärikäynti :( En voi uskoa tätä todeksi!
Joten tiedän kyllä huolesi tasan tarkkaan! Se on jotain kamalaa. Meillä ei ole moneen iltaan muuta tehty kuin itketty ja murehdittu. En ole nukkunut moneen yöhön ja tuska on kamala jo nyt! Mitä sitten kun se viimeinen hetki koittaa.. Voi luoja, miten sattuu sydämeen asti! Mutta toivottavasti teillä selviää tilanne pian, eihän peliä ole todellakaan menetetty vielä..nyt vaadit vain lääkärillä lisätutkimuksia ja yritä itse selvitellä vielä, mikä kisulia voisi vaivata. Epäilemättä niin olet tehnytkin!
Voimia ja olen täällä hengessä mukana <3
Tuntuu, että kaikilla eläinlääkäreillä on niin kiire etteivät ehdi paneutua asiaan tarpeeksi, hätäillään vain. Tämä nimenomaan vaatii paneutumista ja huolellista ja tarkkaa tutkimista. Munuaisarvot olivat tosiaan nytkin viitearvoissa.
Voi kamala miten paha olo teidänkin puolestanne :'(. Jouduimme hyvästelemään kultaisennoutajamme v. -98 (hän oli 13-vuotias) enkä unohda sitä aikaa ikinä. Se viiltävä kipu sydämessä ja se ikävä, ne kestää niin pitkään :'(.
Oon miettiny tätä asiaa pääni puhki enkä keksi enää mitään… Jokin suolisto-ongelma kissalla ehkä on. Kamala stressi päällä koko ajan, huh huh.
Koittakaa nauttia yhteisestä ajastanne, en oikein tiedä mitä sanoa, on niin kovin surullinen olo :(.
Voi EI! Olisi saanut loppua jo huoli kissojen terveydestä.. Toivottavasti löytyy ratkaisu ja kissa paranee. Joka tapauksessa, voimia sinne paljon. Muistathan itse syödä ja levätäkin.. Ollaan yhteydessä.. <3
Niin olisi. Kiitos sulle, voimia kyllä tarvitaan! Tämä raskausaika on ollut kyllä yhtä huolta ja stressiä koko ajan, ihan karmaisevaa :(.
Eipä ole mulla neuvoja mutta halusin vain lähettää halauksen sulle ja silityksen kissakullalle <3 Käyttäkää ihmeessä kissa vielä kolmannellakin lääkärillä jos siltä tuntuu – oman mielenrauhasikin vuoksi!
Meillä ollaan myös viime päivät oltu jonkin verran huolissaan meidän Otto-herrasta koska käyttäytyy jotenkin oudosti – pyytää kokoajan ruokaa mutta ruoka ei sitten kuitenkaan maita (?). Raksuja on jonkun verran syönyt ja juo paljon. Mietimme myös eläinlääkäriä mutta kun kissalla ikää on jo 15 vuotta niin pitääkö toisaalta hyväksyä että rakkaalle kissalle alkaa tulla jo vanhuuden oireita.. :( Surullista kyllä. Ja voi meidän toisen tyttären surua koska Otto on hänelle niin kovin rakas.. pitänee alkaa miettiä uutta kissanpentua jotta tytöllä olisi vastaisuudessakin joku jota helliä ja hoivata. Ja toivoa toki vanhalle herralle vielä monta vuotta elinaikaa!
Kiitos Marja <3. Voimia sinnekin! Oton oireet kuulostavat kyllä vahvasti munuaisten vajaatoiminnalta, veisin teinä pian eläinlääkäriin verikokeisiin, sillä se selviää! Se on hyvin yleinen vaiva kissoilla ja kissojen yleisin kuolinsyy. Teillä vaikuttaa olevan vasta alkuvaiheessa, joten kissa saadaan ruokavaliolla ja/tai lääkkeillä vielä hyvään kuntoon, tuo ikä ei ole vielä niin korkea! Niiden avulla saa vielä hyviä ja laadukkaita elinvuosia lisää :).
Voi ei :( Tulipa lohduton olo puolestasi, kumpa osaisi jotenkin auttaa.
Toivon että saatte pikkuisen pian kuntoon!
Jaksamista ja iiiiso lämmin halaus <3
Tiedän :(. Kiitos sulle.
Voi ei..huoli vain jatkuu. Tiedän niin tuon tunteen.
Harmittaa kamalasti kun eläinlääkäreillä on niin kiire etteivät kerkeä kunnolla tutkimaan. Ja itse yrittää miettiä että onko kaikki tutkimukset tehty tai mitä vois tutkia seuraavaksi.
Mutta onneksi kisu kuitenkin syö eikä oksenna, joskus ELL sanoi että jos kissa ei syö niin silloin se on jo tosi kipeä. Halaus ja paljon tsemppiä <3
Joo, tuntuu että pää hajoaa tähän miettimiseen kohta. Ei enää riitä energia :/. En minäkään usko että kissa on mitenkään erityisen kipeä, koska toimii kuitenkin ihan normaalisti. Kiitos <3.
Voi parkoja, kisua ja sinuakin! Täällä tuli itku, kun tämän jutun kommentteineen luin. En osaa auttaa diagnoosin kanssa, mutta samoin muistan lukeneeni, että keitetty seiti olisi hyvä ruoka, jos on mahaoireita. Verikokeissa olisi varmaan näkynyt, jos kyseessä olisiko joku tulehdus esim. suolistossa? Vai saiko kisu jo aiemmin jotain antibiootteja, vai oliko vain madotus, en nyt muista.
Meillä on kisut kärsineet lähinnä alapään ongelmista, kuten virtsakivistä ja -tulehduksista ja ummetuksesta. Laiskojen leikattujen sisäkissojen vaivoja siis. Viimeksi uutena vuotena käytettiin toinen lääkärissä, kun pissassa oli verta. Raukka rauhoitettiin ja uusi vuosi menikin sitten heräilyä seuratessa. Nyt on operaationa kahden viikon antibioottikuuri, 4 pilleriä päivässä pitäisi saada taisteltua kurkusta alas.
Noiden otusten kanssa on aina niin neuvoton olo. Kaikkensa olisi valmis tekemään, mutta kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Googlettamalla oireita voi löytyä jotain vinkkiä, mutta lääkärin apuunhan sitä on loppujen lopuksi luotettava. Toivottavasti diagnoosi ja apu löytyisivät pian <3!
Sai mahdolliseen hengitystieinfektioon 10 päivän antibioottipiikin. Silloin sydämestä tuntui kuuluvan jotain ylimääräistä ääntä, viime kerralla ei enää kuulunut. Madotuksetkin annettu kolme kertaa eri lääkkeillä. Olo on täysin neuvoton, en tiedä mitä tekisin seuraavaksi. Toinen lähes uneton yö mulla nyt takana, kissa läähätti taas yöllä, mutta pysyi vieressä koko yön. Hassua, että läähätystä on vain yön aikana :O.
Itku silmässä luin tekstiäsi ja nytkin tippalinssissä :( Tiedän teidän huolen todella hyvin :(
Oletko soittanut helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan ja kysynyt sieltä neuvoja?? Itse olen saannut sieltä neuvoja hätätilanteessa.
Toivon sydämmestäni että kisunne paranee ja kovasti voimia ja silityksiä sinne.
En ole soittanut. Tuntuu, että kukaan ei osaa puhelimessa kissaa näkemättä sanoa oikein mitään :(.
Niin toivon minäkin! Muuta en voi edes ajatellakaan.
Voi ei! Tunnen tuskasi, sillä itse olen saattanut viimeiselle matkalle kaksi kissaa. Ensimmäinen, poikakissa, sairasti virtsatietulehduksia koko ikänsä, mutta eli silti 13-vuotiaaksi. Toinen, tyttö, eli 16-vuotiaaksi, ja hänen lähdöstään on vasta kolmisen vuotta. Tyttökissalla oli munuaisten vajaatoiminta muun muassa, ja loppuajat olivat vaikeita. Kaipaan häntä vieläkin.
Toivon sydämestäni, että kisulinne vaivoihin löytyy syy ja saatte avun.
Paljon voimia teille kaikille, muista pitää huolta myös itsestäsi!
Tiedän tuon kaipauksen, en tiedä miten elämä jatkuu, jos tästä rakkaastani joudun nyt jo luopumaan :'(. Kiitos sulle Tove!
Kissat ja koirat on toki eri asia, mutta meidän pienellä terrierillä oli pitkään kovaäänistä kurinaa ja tuntui vähän aristavan vatsaa ja oli muutenkin outo. Eläinlääkärissä selvisi, että suolisto oli turvonnut ja todettiin krooninen suolistotulehdus. Se tosin kyllä näkyi röntgenissä. Tästä on jo useampi vuosi aikaa, enkä kuollaksenikaan muista saatiinko ihmeempää kuin antibioottina ja kipulääkettä. Koira on kuitenkin ollut ihan ok jo monta vuotta, mutta nykyään vatsa menee tosi helposti sekaisin, saa katsoa mitä syöttää.
Toivon paljon voimia ja lähetän virtuaalihalauksia! Tiedän tuon tuskan ja epävarmuuden, on näiden omien karvakorvien kanssa ollut vaikka mitä viime vuosina… Ne on kuin lapsia ja huoli on älytön. Kokeilisin itse ainakin vielä kolmatta lääkäriä. Ehkä sanoisin myös heti alkuun, että tulen tänne, koska en koe, että huoliani ja kissan kuntoa on otettu kunnolla huomioon aiemmissa paikoissa…
Kovasti tsemppiä ja toivotaan, että kissimirrin vointi paranee pikimmiten! <3
Lämmin kiitos sulle <3. Huoli on kyllä aivan suunnaton, en voi ajatella mitään muuta vaikka kuinka yrittäisin. Tämä epätietoisuus on aivan järkyttävää!
Aion viedä mahd. pian eläinlääkärille uudestaan, mutta en vain yhtään tiedä kenelle veisin :(.
Voi ei :(. Kannattaa kyllä ehkä pyytää vielä kolmannen lääkärin mielipide. Onnistuisiko kotikäynti, niin ei ainakaan se eläinlääkärille meno stressaisi kisua enempää? Toivottavasti kaikki selviää ja saatte selvyyden outoihin oireisiin! Todella paljon jaksuja <3 !!
Jep, viedään uudelle lekurille, en vain keksi kenelle! Kotikäynti tuskin tässä tilanteessa onnistuu, niin monia tutkittavia asioita kuitenkin eli monenlaista välinettä ja laitetta tarvitaan.
Kiitos Tiia <3.
Ainakin se on hyvä asia että kissa syö. Jos kisu ei söisi/joisi niin tällöin tilanne olisi huolestuttava.
Valitettavasti mitään vinkkejä tai neuvoja en osaa antaa, mutta toivon koko sydämestäni että saisitte pitää rakkaan kissanne luonanne vielä monta vuotta!
Se valtava ruokahalu saakin mut miettimään kilpirauhasen liikatoimintaa, moni oireista viittaa siihen!
Kiitos, tuota toivon minäkin, kaikista eniten.
Voi ei :( Tiedän niin tuon tunteen, meidän kissaherra oli muutama vuosi sitten eroahdistuksen saatuaan pissalakossa, jota emme aluksi tajunneet, mutta ehdimme onneksi kissaklinikalle jossa kisulta katetroitiin runsaat määrät pissaa kahteen eri kertaan. Silloin selvittiin säikähdyksellä.
Toivottavasti olet saanut apuaja jo? Mun vanhempien koira sai pohjalaiselta lääkäriltä tappotuomion kolme vuotta sitten, vanhemmat kysyivät toisen mielipiteen ja niin tämä rakas perheenjäsen on yhä voimissaan ja elää leppoisaa koiran elämää. Eli aina kannattaa kysyä useampia mielipiteitä eri lääkäreiltä.
Onko kissasi saanut ihan reseptilääkkeillä loishäädöt? Meidän kisulla oli syksyllä kummia yskäkohtauksia ja käyttäytyi oudosti, aivasteli myös. Sai sitten niskan iholle lääkkeen ja pian oli taas oma itsensä.
Hurjan paljon voimia ja jaksamista, muista myös itsestäsi huolehtia. <3
En missään nimessä usko ensimmäistä lääkäriä, joka mahdollisen lopetustuomion antaisi. Vähintään kahden lekurin mielipide saatava. Emme ole saaneet kiinni eläinlääkäreitä, vain päivystävän joka sanoi ettei kuulosta hengenvaarallisilta oireilta, koska kissa kuitenkin ulkoilee ja syö hyvin. Viimeisin matolääke oli reseptilääke, niskaan laitettava liuos. Aloin tosin miettimään heti sen jälkeen, että meniköhän sitä riittävästi iholle ettei vain jäänyt karvoihin… Ehkä täytyy antaa sekin vielä toisen kerran.
Kiitos sulle!
Suosittelen, että veisit kissasi sydänsairauksiin perehtyneelle lääkärille. Kissasi oireet viittaavat sydänsairauteen, mahdollisesti HCM, joka on kissoilla hyvinkin yleinen. Diagnoosin varmentamiseksi pitäisi kissan sydän ultrata. Omalla kissallani on juurikin tuo HCM ja oireet ovat hyvin samantyyppiset kuin sinun kissallasi.
Parhaat kissaklinikat ovat Helsingissä Catvet ja Felina, jotka ovat kovin kaukana asuinpaikastasi, mutta tärkeintä on, että löydät klinikan, jossa pystytään tekemään ultraäänitutkimus sydämestä.
En usko, että johtuvat alunperin sydänviasta. Sydänvikainen kissa ei söisi noin paljoa ja kaikki muut oireet ovat olleet olemassa jo viikkokausia, nyt vasta ilmaantui tuo hengitystiheys/läähätys. Kilpirauhasen liikatoiminta voi aiheuttaa tuollaisiakin oireita, joten uskon enemmänkin siihen.
Sydänvika ei kyllä vaikuta kissan ruokahaluun. Meidän kissa on syönyt koko ajan hyvin HCM-sydänviasta huolimatta. Sairaus oirehtii juurikin hengitysfrekvenssin tihentymisenä/läähätyksenä, väsymyksenä ja vetäytymisenä omiin oloihinsa. Onko sinun kissalta jo katsottu kilpirauhasarvot? Ne käyvät selville verikokeesta, mutta sydänvika ei, siihen vaaditaan sydänultraus, joten näitä tutkimuksia lähtisin sinuna vaatimaan eläinlääkäriltä.
OK, netissä vain luki että menee ruokahalu. Enää kissa ei vetäydy omiin oloihinsa, se oli vain se yksi yö. Läähätystäkin tulee vain yöaikaan pari kertaa/yö. Leikkiäkin jaksaa ja illalla käytiin lenkillä, oli innoissaan ja juoksi tapansa mukaan jopa puuhun. Näiden perusteella en usko mihinkään kiputilaan kuitenkaan.
Kilpirauhasarvo on otettu, oli viitearvoissa. Silti ihanan lukijan avulla sain selville, että noin 10 % tapauksista arvo näyttää normaalia, vaikka taustalla onkin tuo sairaus! Silloin sen diagnosointi on vain hieman hankalampaa, mutta kaulaa tunnustelemalla eläinlääkärin pitäisi myös osata päätellä jotain.
Kiitos sulle avusta Tuula!
<3
Nyt en ehdi syventymään tähän postaukseen kovin hyvin, mutta ymmärrän niin huolesi! Voimia teille kaikille ja paranemisia ja rapsutuksia kisulle!
<3
Voi teitä, olen hengessä mukana. Mietin että kannattaisiko kuitenkin käydä samalla lääkärillä. Uusi lähtee aina alusta tutustumaan tilanteeseen.
Outoon paikkaan nukkumaan meneminen on outoa. Kissahan peittää kipunsa viimeiseen saakka ja vetäytyy. Ja, älä nyt saa sätkyä, mutta kehrääminen, jopa kuoleva kissa voi kehrätä. Yrittää peittää huonon tilansa. Meillä, kun olin nuori, kissa oli kai jäänyt auton alle. Sillä oli kai lonkka murtunut ja oli TOSI tuskainen -ja se kehräsi minulle, kun juttelin sille.
Voi, miten mietin teitä. Apua, olen miettinyt koko ajan, että meidän kätithän on ihan nuoria vielä ja hups, vanhempi onkin jo 10. Miten aika kuluu.
On jotenkin huono fiilis noista lekureista, joilla ollaan käyty. Eivät ota tosissaan eivätkä paneudu asiaan perusteellisesti.
Viime yön kissa nukkui vieressä, ei lähtenyt yksin mihinkään. Läähätti kyllä taas yöllä 2-3 kertaa, päivisin ei sitä tee koskaan. En usko, että tuntee mitään kovia kipuja, koska toimii muuten ihan normaalisti.
Oulussa on eläinlääkäriasema lemmikki ja siellä lääkäri Riitta-Liisa Rajaniemi joka perehtynyt kissoihin.
Suosittelisin hänen puoleensa kääntymistä.
Luin hänestä netistä, oli pidetty! Tätä vaihtoehtoa harkitsen vakavasti, mutta saakohan hänelle miten hyvin aikoja ja nimenomaan tarpeeksi pitkiä aikoja, jotta kissa ehditään kunnolla tutkia..?
Riitta-Liisa on huippu,suosittelen häntä!
Saakohan hänelle hyvin ajan? Taidan käyttää vielä yhdellä kokkolalaislääkärillä ennen kuin lähdemme Ouluun asti, tässä kun ei voi oikein montaa päivää odotella.
Hei!
Meillä on kokemusta 12 vuoden ajalta Eläinlääkäriasema Lemmikistä.Käytimme siellä koiraamme, ja palvelu oli joka kerta täydellistä.Raija hoiti koiraamme pääsäännöllisesti, mutta olen Riitta-Liisan tavannut myöskin. Hänellä on hyvä maine juurikin kissatohtorina.Kannattaa soittaa heti aamusta sinne ja keskustella teidän tilanteesta.Kun kerrot mistä olette tulossa niin uskoisin teille löytyvän aikaa.Tietysti jos tähän tänne tulemiseen päädytte!
Pidäthän meidät tilanteen tasalla kisun suhteen heti kun tiedät enemmän!
Kiitos tiedoista Kirsi! Taidan soittaa sinne huomenna tai sitten keskiviikkona viimeistään ja kysellä, mitä mieltä ovat. Pidän teidät ajan tasalla.
Itku tuli kun luin tekstisi. Käykää ihmeessä uudella eläinlääkärillä kunnes selviää mistä on kyse. Tuskin vaiva itsestään kotona katoaa. Toivottavasti löydätte jonkun joka ottaa teidät vakavissaan ja löytää kisulle sen oikean hoidon. Voimia sinne teille ja kisuleille! Onko muuten nuorempi kissa reagoinut vanhemman sairasteluun?
Kiitos! Käymme kyllä, kun vain saisi selville, kenelle menisimme :/.
Ei nuorempi ole reagoinut oikein mitenkään. Vanhempi kisu kuitenkin käyttäytyy normaalisti (käy tarpeillaan ja syö, leikkiikin hieman), joten siinä mielessä ei ole suurta muutosta.
:(
Niinpä.
Suosittelen käymään eri eläinlääkäreillä. Meillä Pentti Tapio antoi koiranpennulle tappotuomion puolivuotistarkastuksessa huonojen lonkkien vuoksi. olisi lopettanut koiran heti sillä käynnillä, mutta meillä oli lapset mukana ja muutenkin haluttiin vielä miettiä asiaa kun vaiva ei mitenkään vielä näkynyt. Alettiin soitella kasvattajille, joilta sai vinkin hyvään lääkkeeseen. Lääkettä saatiin toiselta lääkäriltä ja koira eli lonkkavaivansa kanssa hyvän elämän kymmenvuotiaaksi.
Samainen koira sai pahan kohtutulehduksen, jonka Sakone hoiti kuntoon, hattua nostan hänelle, oli koira niin huonossa kunnossa.
Soittele eläinklinikoille, kysele neuvoja toisilta kissaihmisiltä, monet kasvattajatkin tietävät paljon.
Toivotaan että asiat ratkeaa ja saatte viettää vielä muutaman vuoden yhdessä. Luopuminen on lemmikeissä se pahin, niihin kun kiintyy niin kovasti. Pidä huoli itsestäsi, se tärkein on kuitenkin siellä vatsassa.
Olen itsekin huomannut, että tämän alueen moni eläinlääkäri on aika äkkiä tyrkyttämässä tuota lopullista piikkiä. Ihan karmaisevaa.
En voi keskittyä mihinkään muuhun, ennen kuin kissan tilanne tavalla tai toisella selviää. Se on nyt mun ykköspäämäärä.
Hei Satu en ole nyt kirjoitellutkaan vähään aikaan. Teidän kissahan on ollut lääkekuurilla, loishäädöllä, nukutettu kokeita varten, viety eri lääkäreille se on kissalle tosi stressaavaa, niinkuin tiedätkin. Matokuurit eivät ole niin turvallisia kuin väitetään, monet kissat saavat niistä voimakkaita sivuoireita samoin lääkkeistä. Lääkärin antama loishäätö on niin tehokas, että se riittää. Vatsa voi olla tosi ärtynyt, joten anna kissallesi helposti sulavaa ruokaa keitettyä riisiä keitetyn sein kanssa, raejuustoa (laktoositonta), kypsää broileria vähän riisin kera, näin saat vatsaa rauhoitettua, sitten voit lisätä vähitellen kissanruokaa, mutta laita sekaan vähän riisiä tai raejuustoa. Kissalla voi olla myös nenäpunkkeja, kissa pärskii ja kurkusta voi kuulua erikoista ääntä, niitä voi saada ulkoa varsinkin näillä keleillä. Koirilla nenäpunkit samoja oireita, aivastelua ja sellaista ryystämisääntä, tarttuvat toisista eläimistä. Sen olen oppinut, kun meidän koko sakilla on eläimiä, että kyseenalaistan eri lääkäreitä, toiset sanovat sitä ja tätä, turhia kokeita otetaan, syötetään kipulääkkeitä tai muita turhaan ja väärään vaivaan. Verikokeet kertovat paljon, samoin kun tohtori kuuntelee sydäntä ja keuhkoja. Muutakin voi olla, mutta nyt tiedän itse kun jollekkin eläimelle tulee jotain vakavampaa, niit vien Helsinkiin eläinsairaalaan, ne tietävät. Siellä on myös henkilökunnassa tulkki, jos on ulkomaalainen tohtori. Nykyään kysyn tutulta eläinhoitajalta, kun olen menossa tohtorille, tarvitaanko mitään kokeita ja mitä muuta kannattaa kysyä, ettei tehdä turhaan. Paastosta pitää aina henkilökunnan sanoa, jos vaikka tehdään kokeita. Itse pidän aina varoks paastolla. Pitkästi kirjoitin, mutta ajattelin tieto on valttia:)
Oot ihan oikeassa ja siksi ärsyttääkin, kun kissa pitää viedä lääkäriin jo neljännen kerran :(. Hän on niin peloissaan :'(. Mutta ennen kaikkia noita lääkehoitoja ym. hänellä oli jo ilmavaivoja. Eli ensin oli ilmavaivat, sitten aloitettiin hoito. Toki ilmavaivojen lisäksi on noita muitakin oireita.
Itse epäilen kilpirauhasen liikatoimintaa, monet oireista sopivat siihen, myös tuo sydänvaivalta kuulostava nopea hengitystiheys.
Voi ei :( Toivottavasti kisun vaivat saadaan selvitettyä ja hän paranee :)
Meidän perheessä asustelee kissaneiti jolla on jo ikää huomat 14 vuotta. Ymmärrän hyvin huolesi, mekin haluisimme tottakai pitää meidän kisulin vielä todella pitkään hänen hyvin saavutetusta iästään huolimatta :)
Meidän kissalla epäiltiin viime vuoden puolella kilpirauhasen liikatoimintaa sillä mahasta oli lähtenyt kunnolla karvoja pois, oli kokonaan kalju yhdestä kohtaa. Kuitenkin epäilys osottautui vääräksi kun rupesimme ostamaan pelkästään eläinkaupoista ruokaa joka oli tarkoitettu juuri vanhemmille kissoille. Karvaisuus parantui tällä. Enää ei ole yhtään kaljua kohtaa, vaan oikeen tuuheat mahakarvat löytyy.
Olisiko vaikkapa kilpirauhasen liikatoiminta?
Edellis kesänä myös sattui pienimuotoinen tapahtuma joka pelästytti meidät todenteolla. Kissa oli aika laiska eikä oikein jaksanut tehdä mitään. (Yleensä on todella innokas ja pirteä.)
Yritti kovasti syödä muttei pystynyt, vettä joi sen sijaan todella paljon. Päivän mittaan kissa rupesi yskimään ja ”kröhimään” todella paljon mikä huolestutti kovasti. Seuraavana päivänä päätettiin kissa viedä lääkäriin kun mikään ei auttanut (pieni pelkää aivan kauheasti lääkäreitä, huutaa koko automatkan eikä todellakaan kuulu unelma asiakkaisiin lääkärinvastaanotolla :D)
Pelättiin jopa pahinta jos olisi ollut vaikka kasvain tai jokin ylimääräinen patti mikä estäisi syömisen. Hakemaan kun mentiin selvisi, että kisuli oli syönyt jossain ulkona 10 cm pituisen ruohonkorren joka oli juuttunut kurkkuun. Onneksi se saatiin otettua pois ja kissa oli jälleen oma itsensä.
Sanoitkin jo ettei nielussa näkynyt mitään kuulumatonta, hyvä niin! Saa ainakin rajattua vaihtoehtoja pois mitkä voisivat olla syynä.
Olen itsekkin kuullut meidän kissalta ihmeellistä ääntä mahasta (vähän samanlaista kurinaa jos itselläkin olisi nälkä) muttei ole meidän kissaan mitenkään vaikuttanut. Sama vanha höpsö kuin ennenkin.
Ei näistä välttämättä ole mitään apua, mutta meinasin silti tulla kertomaan jos vaikka jotain pieniä palasia jutuista irtoaisi jotka voisivat jollain tapaa auttaa selvittämään syytä.
Jaksamisia sinne ja toivottavasti syy tuollaiseen käyttäytymiseen löytyy! :)
Kiitos Emmi, sitä toivomme mekin! Kilpirauhasen liikatoimintaa epäilen itsekin, oireet sopisivat siihen.
Kiva, että kertoilit teidän kokemuksia, ei nämä tarinat koskaan turhia ole.
Voi että! Tippa tuli linssiin kun tämän luin :( Tiedän todellakin miten sydäntäraastavaa on katsoa sairastavaa lemmikkiään, varsinkin jos ei tiedä miten olla avuksi. Toivotan oikein paljon jaksamista ja sormet ristissä täällä toivon että löytyisi helpotusta kisulle, jotta pääsisi paranemaan <3
Niinpä… Kiitos Salla!
Vielä täällä höpisen:) Kisulla on varmaan ollut loisia, mistä vatsavaivat ovat alkaneet. Tohtorin ropit ne on viimeistään kukistanut. Tuli mieleen, että käy apteekista ostamassa kissojen suihkutettavaa Feliwaytä, sisätää feromonia samaa mitä kissat muutenkin erittävät. Suihkautat sitä kuljetuskoppiin ja autoonkin, se rauhoittaa kissaa, sillä on monet kissat saatu paljon rauhallisemmiksi. Kisu voi kipeenä hakea erilaisia nukkumapaikkoja, sellaisia missä se kokee olevansa turvassa ja rauhassa, voit vaikka laittaa sinne lempipeiton siihenkin voi suihkauttaa Feliwaytä. Joudut varmaan viemään vielä kisun tohtorille, niin vaadi verikokeet missä näkyvät kaikki tarvittavat kilpirauhaskokeet sokerinkin vois vielä kattoo uusiks. Et millään sais pientä kakkanäytettä, pissanäytteen tohtori saa rakosta, sydäntutkimus, pyydä et kattois vielä nenäpunkitkin. Jos epäilyttää tohtorit, niin edelleen kehoittaisin viemään isompaan paikkaan halvemmaks loppupeleissä tulee, kuin monta kertaa viedä paikkaan mistä ei saa kunnon apua. Ei tee teille kummallekkaan hyvää, kun oot noin surullinen minkä ymmärrän hyvin, niin itsekkin olen aina kun joku sairastaa. Uskon, että saatte apua, harmittaa vaan kun juoksutetaan ihmisiä. Kisuille terveisiä vauvalle kans:)
Mutta miksi oireet vaan jatkuu ja jatkuu… ELL ei antanut matolääkettä, kirjoitti reseptillä niskaan laitettavan liuoksen. Laitoin sen molemmille, mutta en ole varma sainko sen kunnolla ihoon tällä vanhemmalla, kun pyristelee heti pois ja saa sätkyn, jos pantaakin alkaa kopeloimaan :D.
Käyn ostamassa tuota Feliwaytä, kiitos vinkistä. Puhuin juuri eläinlääkärin kanssa, sen jonka luona olimme viimeksi viime torstaina ja hän sanoi, ettei röntgenkuvissa näkynyt mitään vatsan/suoliston kohdalla, mutta keuhkoissa oli tiivistymiä. Hän sanoi, että ovat mahdollisesti merkki vanhasta tulehduksesta.
Yritän vielä yhtä paikallista eläinlääkäriä, jolla emme vielä tällä kertaa ole käyneet. Sanon jo puhelimessa, että aikaa täytyy olla ja tapaus on mutkikas. En edes lähde kissaa viemään, jos on vain vähän aikaa varattuna. Jos tuoltakaan ei apua saa, sitten täytyy lähteä Ouluun.
Kissa ei vaikuta kipeältä, läähätystäkin tulee vain öisin 2-3 kertaa (tullut nyt kahtena yönä). Äskenkin meni tapansa mukaan miehen syliin makoilemaan, ruoka maistuu ja tarpeillaan käy. Eilen illalla olimme lenkillä, nautti selvästi ja juoksi jopa puuhun :).
Voi että, kamalaa. Eläimet ovat välillä niin vaikeita (ja tietty ihmiset kans), kun ei aina selviä syytä, esim. just noihin vilkkuluomiin, jotka mun toisella kissalla oireilevat satunnaisesti. Mulla kurkkua kuristaa jo pelkkä ajatus siitä, että jotain vakavampaa ilmenis mun kissapojilla. :(
Niinpä. Kunpa osaisivat puhua! :(