Toissapäiväisten vieraiden mukana tuli aivan ihana lahjapakkaus. Rakastan tuollaisia sellofaanipaketteja, joiden sisään voi pikkaisen tirkistellä, mutta josta ihan koko sisältö ei kuitenkaan heti paljastu!

037

035

Kauniisti koottu paketti! Sisältä paljastui kulhollinen herkkuja…

038

Ja vauvallekin jotain pehmeää ja suloista! Pienet valkoiset puutähdet ripustin joulukuuseen.

cats

045

Meillä on kotona jo täysin joulu. Tonttukolmikon otan esiin lähempänä aattoa, varmaan muutaman enkelinkin, mutta muuten kodin joulu on valmis. Nyt voikin sitten keskittyä lahjahankintoihin ja niiden paketointiin, mutta jospas aloittaisin kuitenkin joulukorteista! Silti aivan ensimmäisenä alan oikomaan sohvatyynyjä ja sytyttelemään kynttilöitä sinne tänne, sillä pian pihaan kurvaa eräs toimittaja ;).

 

 

Joulukuusen paikka olohuoneen ikkunanurkkauksessa sai Joulukuusi saapui -postaukseen ääniä sekä puolesta että vastaan. Asia ratkesi viimeistään sillä hetkellä, kun yhtenä päivänä saavuin kotiin ja astuin aulaan, silloin katse suuntautuu aina automaattisesti olohuoneen päätyyn ja toiseen ikkunaan. Tuossa näyssä häiritsi heti se, että korkea joulukuusi peitti toisen ihanan ikkunatähden taakseen – ei näin. Niinpä mies tarttui samana iltana kuusen runkoon ja siirsi sen sille tutulle ja hyväksitodetulle paikalleen. Ensi vuonna en enää edes pohdi asiaa, jos uskallamme pienen touhutonttumme vuoksi kuusta silloin edes pystyttää :) … No ainakin jokin pikkukuusi tulee silloinkin, jos ei tätä isoa!

Ikkunanurkkaus ei näyttänyt tyhjänä kovin kivalta, joten sinne piti keksiä jotain. Laitoin nyt alkuun sinne tuon muutama vuosi sitten Ikeasta hankkimani nojatuolin, siinä on kiva istua! Tällä hetkellä nojatuolin selkänojalla makoilee tosin vanhempi kissamme – mukava tähystellä takapihaa samalla.

008

Joulunpunainen tyynykin on päässyt enemmän esille, kun siirsin sen makuuhuoneesta olohuoneeseen. Ihanan pirtsakka punainen piste kaiken vaaleuden keskellä! Ja on kyllä taas kerran todettava, että mikä upea winter wonderland tämä meidän Suomi onkaan <3.

013

Tässä vuodenajassa yksi kauneimmista asioista on ehdottomasti tämä hämärtyvän iltapäivän sininen hetki. Tuota näkyä tuijottaisi vaikka kuinka kauan! Tässä kuvassa tulee myös kivasti esiin tuo, miten ikkunoiden ansiosta tähdet ikään kuin moninkertaistuu; moisen näyn olisi joulukuusi peittänyt.

005

Olen jo jonkin aikaa tuijotellut tuota lukunurkkaustani cappuccinohammasta kolottaen, mutta miten ihmeessä mulla on koko ajan niin kiire ja sata asiaa työn alla! Kuka lie bookannut kalenterin niin täyteen, että joka päivälle jotain aikaa vievää puuhastelua (onneksi kuitenkin suurin osa erittäin mieluisaa sellaista!), normivelvollisuuksien lisäksi. Joulukortitkin pitäisi saada viimeistään perjantaina matkaan ja tilanne on edelleen sama: vasta postimerkit ostettuina :D. Oli niin tai näin, tänään vietän aivan takuuvarmasti iltapäivällä pienen kahviherkutteluhetken tuossa nurkkauksessani ja selailen läpi pari joululehteä! Mukavia joulupuuhasteluhetkiä kaikille!

 

 

Muistattekin ehkä, että Frendit on yksi lempiohjelmani kautta aikojen. Viimeviikkoisen rakenneultran jälkeen oli hassu olo. Kesti hetken sisäistää kaikki ultrassa saatu helpottava tieto; se, että vauvalla oli kaikki hyvin sekä vauvan sukupuoli. Se tuntui yhtäkkiä niin lopulliselta, saada tietää. Hämmennystä aiheutti myöskin se, että oma niin vahvalta tuntunut enkä tiedä mistä alkunsa saanut tuntemukseni sukupuolesta oli mennyt mönkään. Aika pian mieleeni hiipi pätkä Frendien päätösjaksosta, siitä kohdasta, jolloin Monicalle ja Chandlerille syntyi kaksoset: tyttö ja poika. Meille ei nyt ihan tuollainen samanlainen kombo ole syntymässä :), mutta se, mitä Monica sanoi toisen vauvan synnyttyä, tuli heti elävänä mieleeni. Mietin, että minä taidan ajatella ihan samoin:

I’m gonna love you so much that no woman is ever gonna be good enough for you!
Monica Geller, Friends.

026

Melko todennäköisesti meille suodaan pienen pieni poika. Ehkä hän perii isällään lapsuudessa nähdyn pellavapehkon: aivan vaaleat, paksut, tuuheat ja taipuisat hiukset, ehkä ei. Mutta se on varmaa, että meidän pieni silmäterä siellä on kasvamassa. (Ja perheemme sukupuolijakaumaa tasaamassa…)

Kätilö sanoi useaan otteeseen, että onpas yhteistyöhaluinen vauva! Sama mitä milloinkin tutkittiin; munuaisia, virtsarakkoa tai sydäntä, niin vauva kääntyili aina sen mukaan ja tarjoili hyvän näköyhteyden. Sama oli jalkovälin suhteen :D. Saimme kohdasta oikein mustaa valkoisella, jos kotona alkaisi epäilyttää, olikohan se sittenkin varmasti poika… Silti, eipä nuo koskaan mitään 100 % varmoja ole, mutta kyllä kätilö tuntui olevan melkoisen varma asiasta. Kurkistimme vielä lopussa kertaalleen jalkoväliin ja saimme todistaa, miten vauva kädellään tarkisti, ovatko ne vielä paikoillaan… Huoneen täytti nauru kätilön tuumatessa nyt siellä on käsikin, jep, kyllä tämä on ihan selvä poika! :D

044

Olimme etukäteen päättäneet, että jos vauvalla näyttää ultrassa kaikki olevan hyvin, suunnistamme suoraan vaatekaupoille. Pentikiltä mukaan tarttui tuo jo aiemmin ihastelemani ihanan pehmoinen pupunen ja Lindexiltä & Kappahlista muutama pussillinen vaatteita… Mutta näistä vaateasioista enemmän toisella kertaa! Tänään meillä on neuvola ja kuulemme toivon mukaan jälleen vauvan vahvat sydänäänet. On niin erilaista kuunnella niitä neuvolan laitteilla kuin kotidopplerilla. Pirteää pakkaspäivää!