Takkamme viettää tänä vuonna neljättä jouluaan. Joka joulu sen ylle tai ympärille on pitänyt loihtia jonkinmoista tunnelmavalaistusta. Näitä takan aiempien kolmen vuoden joululookeja voi käydä kurkkimassa postauksistani Takan jouluasu, Takkaa ja joulua sekä Takan kolmas joululook. Tässä takka tänä neljäntenä joulunaan:
Jouluaattona, jos vietämme joulua meillä, nähdään takassa aiempien vuosien tapaan takkatulen korvaajat: palavat kynttilät. Näin huoneilma pysyy sopivan asteisena eikä tule liian kuuma. Takkatulen palaessa ruokapöydässä on nimittäin aika kuumat oltavat, sillä kaksisuuntainen takkaluukku lämmittää sinne asti.
Viime viikolla eräs meillä vieraillut henkilö totesi takan nähdessään, että jaa täälläkö on sun ainoat punaiset joulupallot! Niin se taitaa olla: takan sydämestä löytyy ns. perinteisten jouluvärien asetelma.
Nyt käyn hurauttamassa itselleni ison mukillisen herkullista cappuccinoa ja istahdan hetkeksi lueskelemaan blogeja! Samalla tarkkailen ja hoivailen mun vanhempaa kisumurustani, joka on vielä rauhoituksesta pökerryksissä <3. Kävimme tänään siis toisen kerran eläinlääkärillä (mm. niissä uusissa verikokeissa); yritän ehtiä kirjoittelemaan tuoreimmat uutiset aiheesta illemmalla! Kivaa päivää kaikille!
Töistä pökerryksissä olevana oli jo kirjoittamassa: eikös tuo havunoksa tuolla takassa ole paloturvallisuusriski? Hohhoijaa. :D
Mitäs kisulle kuuluu, kun rauhoituksesta parhaillaan toipuu?
Heh, aika turvallinen paikka mininuotiolle :). Mutta varovainen saa olla aina!
Kisu rauhoitettiin siis verinäytteenoton ajaksi, on jo hereillä, mutta ei ihan oma itsensä vielä. Voi rakkaus tuota kissaa <3. Jalat tuskin vielä kantoivat, kun tuli ensimmäisen kerran mun jalkoihin pyörimään ja hetkeä myöhemmin kömpi syliin sohvalle, oli aivan sydän pakahtua <3. Täällä mä häntä hoivailen, varovasti herkkumurkinaa niin eiköhän se olo tuosta normaaliksi palaudu :).
Kaunista :)
Voi kiitos Anttis!
Oi vitsit kun näyttää takka tunnelmalliselta! Takka luo ihanasti tunnelmaa vaikka sisällä olisi kynttilöitä :).
Itsekin kaipaan vaan villasukkia ja kupin teetä ja lepoa loppuillan, melko jännittävä päivä takana! Me saatiin hyviä uutisia oikein roppakaupalla ja kyllä oli taas kyynelissä pitelemistä… ihanan vilkas vauva, kova homma oli hoitajalla pysyä mukana menossa :). Mutta sen lisäksi että kaikki oli hyvin, saatiin tietää se sukupuolikin ja kyllä, poika meillekin on tulollaan :).
Kiertelin vielä iltapäivällä hiukan kaupoilla, erilaista katsoa vauvanvaatteita kun tulee edes osa rajattua pois. En kyllä tullut ostaneeksi mitään, täytynee laskea olemassaolevat ja miettiä mitkä vaatteet tulisi oikeasti tarpeeseen. En oikein uskalla itse noita 50-56- senttisiä paljon ostaa kun meidän suvussa on ollut ihan valtavia vauvoja! Mm. edesmennyt isoäitini, joka oli 40- luvulla syntynyt, painoi syntyessään komeat neljä ja puoli kiloa (tämän tiedän koska perin hänen vauvakirjansa, siinä vasta mainio luettava)!
Voi miten ihanaaaa!!!!! Kiva että tulit kertomaan mulle, olit mun mielessä päivällä :D. Hassua, kun ei edes tunneta, mutta kyllähän sitä hyvistä uutisista aina hyvä mieli tulee :). Ja onpa ihanaa, että teillekin tulee poika! Oon ihan innoissani nyt! :D
Mäkin ostan ihan hillitysti noita pienimpiä vaatteita. En kyllä usko, että meille tulee kovin isoa vauvaa, jos vain kaikki menee normaalisti. Mies oli syntyessään alle 3-kiloinen ja itse olin 3,5-kiloinen, että ehkä hän osuu tohon väliin :).