Taas se hetki päivästä, kun pimeys alkaa viedä voiton valosta. Sytyttelin juuri äsken ikkunatähtiin valot ja napsaisin joulumusiikin soimaan. Ikkunatähdet, kuten kaikki muutkin kotimme ikkunoihin ripustettavat tunnelmavalot, syttyvät meillä valokatkaisimesta – en ehkä aiempina vuosina ole osannut tätä ominaisuutta yhtä paljon arvostaa kuin nyt vielä jonkin verran liikuntarajoitteisena. Niin helppoa ja vaivatonta ilman kyykistelyjä tai kurkotteluja.
Meillä näyttää nyt tältä, kuten näissä lauantai-iltana napsimissani valokuvissa:
Näyttää aika jouluiselta näin kuviin rajattuna, mutta ei ihan yhtä jouluiselta täällä paikan päällä. Toki nyt jo saisi näyttääkin – jo tällä viikolla koittaa päivä, josta on enää kuukausi jouluaattoon!
Ikkunoista näkyy pilkahdus ihanan tummansinistä taivasta, joka niin olennaisesti kuuluu tähän vuodenaikaan: (puuttuu enää se valkoinen maa…)
Mietiskelin tuossa hetki sitten, millä muilla jouluisilla yksityiskohdilla voisin kotiamme tänä jouluna koristella. Joulukuusi otetaan aina esiin viimeisenä, se on joulukodin kruunu. Seuraavat jouluaskeleet taitavat olla kaksi valkoista kranssiani sekä isot hopeiset joulupallot, jotka ovat perinteisesti koristaneet ruokailutilaamme. Näiden aika voisi olla vaikka ensi sunnuntaina – viimeisen joulunodotuskuukauden alkamisen kunniaksi!
Mukavaa maanantai-iltaa!
Näyttää mukavan kodikkaalta. Mistä olet ostanut nuo ikkunassa olevat tähdet? Itsellä olisi hakusessa tähdet ikkunoihin.
Kiitti Susanna! Nuo tähdet olen ostanut ohikulkumatkalla eräästä torniolaisesta liikkeestä (en muista enää nimeä), mutta vastaavia löytyy mm. Clas Ohlsonilta.
Ihana tunnelma kuvissa! Ei ole kauan kun jouluun oli vielä kaksi kuukautta ja kohta enää kuukausi :)
Kiitos! :)
Eikö menekin aika hurjaa vauhtia!
Olen jo puoli vuotta lukenut blogiasi, joten jos nyt olisi aika uskaltaa kommentoida tähän boksiin jotain. :D Ihana koti sinulla ja olen paljon saanut inspiraatiota oman kodin sisustamiseenkin sinun blogistasi. :) Vaikka olenkin koira ihminen, kissakuvasi saavat haluamaan kanssa omaa kissaa! :D (jos ei nyt sit kuitenkaan…) Toivottavasti myös jatkossa kirjoittelet ahkerasti kun vaavi tulee maailmaan. :) Ymmärrettävää, että aikaa tai jaksamista ei välttämättä ole… Mutta kiva kun on myös erilaisiakin postauksia sitten tulossa jatkossa. ;) Jos nyt tästä lähin uskaltaisin kommentoidakkin . ;) Ihanaa kun on Suomessa muitakin jouluhörhöjä! ;)
Olipa mukavaa, että päätit nyt kommentoida, kiitos paljon! Aina yhtä kiva kuulla teistä lukijoista, kun ilman viestejänne en teistä oikein mitään tietäisi :). Ihana kissakommenttikin :D.
Vaikea ennustaa aikaa, jolloin meistä tulee vanhempia. Elämäntilanne on meille silloin aivan uusi, joten se alku voi näkyä pienenä hiljaisuutena täällä blogissa, kun rauhassa tutustumme uuteen perheenjäseneemme :). Haluan kuitenkin ehdottomasti pitää tämän blogini, ja teidät kivat lukijani :), sillä uskon, että pienen vauvan/lapsen äidille tämä on aika tervetullut henkireikä ja oman ajan kanava.
Saa ehdottomasti kommentoida jatkossakin, jos siltä tuntuu! Ja meitä jouluhörhöjä ei ole koskaan liikaa :D.
Ihana tunnelma.
Kiitos :).
Niin kauniin tunnelmallisia kuvia <3.
Itselläni ei ole vielä ollenkaan joulufiilistä. Haluaisin sen jo olevan, mutta eihän pakottamalla mikään onnistu. Olen pariin otteeseen yrittänyt kuunnella joululauluja (Bubleta ja Sinatraa); ei siitä ole tullut mitään, musiikki on täytynyt äkkiä vaihtaa aivan toisenlaiseen. Olen nautiskellut glögiä; hujautin yhden mukillisen nopeasti kurkusta alas, ja ajattelin, että onko tämä joka joulu maistunut näin makealta. Olen hankkinut jo pari joululahjaa, mutta yksi joulun lempipuuhistani, lahjojen paketointi, ei jaksa sekään innostaa.
Uskon, että suurin syy tähän joulufiiliksen puuttumiseen on se, että mieli halajaa takaisin reissun päälle :). Vaikka Tokiossakin oli jo joulua nähtävissä, erityisesti tavarataloissa, niin silti joulu oli vähiten mielessä, kun imin uusia kokemuksia ja elämyksiä itseeni.
Mutta toisaalta eihän vielä ole edes joulukuu. Kun kuukausi vaihtuu ja lumen huntu peittää maan, niin uskon, että viimeistään siinä vaiheessa alkaa tonttujalka vipattamaan ja joulun odottaminen sekä fiilistely voi alkaa kunnolla :).
Kiitos Tiia!
Voi tiedän tuon matkan jälkeisen olotilan, mun matkakuume on usein silloin pahimmillaan… Tuohon ei auta kuin aika, ei kannata väkisin ajatella joulua. Se fiilis tulee sitten ihan yllättäen, usko mua! :)
Valkoiset paperitähdet on vaan niin kauniita! <3 Meilläkin on tuollaiset molemmissa olkkarin suurissa ikkunoissa. Alkoi heti niin jouluttaa, kun tähdet kytkin päälle. :))
Niin on, niihin ei kyllästy! Ihanan tunnelmalliset :).