Näinä päivinä huomaa kyllä selvästi, kuinka valon määrä vähenee ja sen myötä päivä lyhenee. Täällä kotona ollessa siihen tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota. Puolenpäivän tienoilla valoa on eniten, mutta aika pian sen jälkeen alkaa jo hieman hämärtyä. Puhuimme tuosta juuri äitini kanssa ja sanoin, että ihmettelen miksi ihmiset valittavat pimeydestä, vieläpä joka vuosi. Onhan tuo odotettavissa ja tiedossa jo hyvissä ajoin, millaista loka-marraskuussa on… Tuskin se kenellekään yllätyksenä tulee ;).
Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka todella nauttii kaikista Suomen vuodenajoista – jopa tästä synkkyydestä. Miten ihanaa vaihtelua vaihtuvat vuodenajat elämään tuovatkaan, olisihan se tylsää jos ympäri vuorokauden olisi valoisaa ja lämmintä, kuten kesällä! Ajattelen myös niin, että koska tähän ei voi itse vaikuttaa, on tästä vain paras löytää ne hyvät puolet, keskittyä niihin ja nauttia. Esim. miksi väkisin odottaa tunnelmavalojen ripustamista joulukuuhun, jos ne tuovat iloa jo nyt! Tämän pimeyden keskelle tarvitaan kaikki mahdolliset valopilkut. Kesällä ystäviä tapaa usein ulkona, erilaisissa tapahtumissa ja ihan sattumaltakin, mutta miksi ei nyt kutsuisi ystäviä kotiinsa – mikä arjen ilo ja piristys tuollainen tuokio onkaan!
Suorastaan rakastan sitä tunnetta, kun jo iltapäivällä hämärtää. Kolmen-neljän aikoihin voi sytytellä kotiin tunnelmavaloja ja nautiskella, koti näyttäytyy näin pimeänä vuodenaikana taas ihan erilaisena kuin valoisaan aikaan. Ihan erilainen tunnelma täyttää nurkat. Kiva olla kotona hämärässä ja puuhastella höyryävän kupposen kera, kyllä siitä valostakin ehtii taas nauttia! Pidetään vaikka mielessä, että jo tammikuun puolivälin tienoilla päivän pitenemisen huomaa selvästi. Ilman muuta odotan lunta aivan valtavasti, mutta en anna lumettomuuden kuitenkaan pilata näitä fiilistelyhetkiä. Eipä siis muuta kuin hedelmiä napaan ja nauttimaan!
Näin kauniin taulun marraskuun aurinko piirsi seinäämme toissapäivänä! Tätä ei voi kokea kesällä, koska tuolloin aurinko paistaa niin korkealta ettei saavuta olohuonettamme. Siinäpäs ihana kolmikko: tähti, Soihtu ja amarylliksen alku. Ensimmäisen amarylliksen tänä vuonna mulle ehti ostaa äiti, sen avautumista odotellessa…
P.S. Kiitokset kommenteistanne eiliseen Neulehaalari ja pienen pienet tossut -postaukseeni! Niin mukavaa ja mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Vastailen kommentteihinne kun voin paremmin – eilen iski valtava päänsärky, joka ei vieläkään ole täysin ohitse. Jatkan siis kamppailua sitä vastaan ja palaan linjoille myöhemmin. Vielä ehtii muuten osallistua arvontaan – osallistumisaikaa on aina klo 18 saakka!
Todellakin aivan ihana valotaulu. Minäkin nautin hämärästä ja pimeästä vuodenajasta. Silloin on lupa ottaa iisimmin touhukkaiden kesäkuukausien jälkeen. Kun laittaa valota pois ja kynttilät palamaan, voi antaa itselleen anteeksi pari villakoiraa nurkissa. Mutta tuo jatkuva sade, se onkin jo toinen juttu….
http://niittykulma.blogspot.fi/
Oli kyllä kivan näköinen, mukava ylläri seinällä! No sehän tässä on tosiaan vielä yhtenä hyvänä puolena: ei näy pölypallerot kuten kevätauringon aikaan! Sinäpäs sen sanoit :).
Voi, kun itsekin osaisi nauttia tästä pimeästä. Olin tänään koulussa niin väsynyt, että horrostin kustannushallinnan tunneilla ja olisin antanut vaikka vasemman jalkani päiväunista! Zzzz.
No voi että :/. Ehkä pitemmät yöunet auttaa..? Tähän vuodenaikaan sitä unta tarvitsee enemmän kuin esim. keväällä tai näin ainakin omalla kohdallani :).
Itse asiassa meninkin puoli tuntia aiemmin nukkumaan, mutta tunsin tosiaan olevani vain paljon väsyneempi! :D
Ahaa, liikaa unta sitten? ;D
Kurkkaahan uusin postaukseni!
Minä päätin kesällä opetella nauttimaan edes vähän syksystä ja talvesta. Hyvin on tähän mennessä sujunut, paitsi että pimeän tultua nukkumisen tarve lisääntyy huomattavasti ja tuntuu, että nälän tunne on ”jatkuva” :)
Hyvä päätös! Unta tosiaan tarvitsee enemmän kuin valoisaan vuodenaikaan, mutta se meille sallittakoon :).
Minä lukeudun näihin ikuisiin pimeästä, talvesta ja lumesta valittajiin. Minä elän ja käyn aurinkoenergialla ja voin pimeydessä sekä fyysisesti, että henkisesti huonosti. Puolestani en taas voi ymmärtää ihmisiä, jotka valittavat ”helteestä”. Suomessa ei koskaan, ikinä, milloinkaan, olen niin kuuma, että siitä pitäisi tai voisi valittaa ;) (+30 astetta EI ole kuuma, se on juuri sopiva!)
Ikävä kuulla, että voit huonosti. Mä ymmärrän paremmin tuon helteestä valittamisen useammastakin syystä :). Suomessa ei aina ole ollut sellaisia kesiä, joten niihin tottuminen vie aikansa, pimeää täällä on aina ollut. Lisäksi helle on todella rankkaa eläimille ja ikäihmisille, voin huonosti heitä ajatellessani. Itseäni vaivaa helteellä usein kovat pääkivut, jotka eivät johdu nestehukasta tai suoloista yms., niihin en voi itse vaikuttaa, joten senkään vuoksi en toivo +30 astetta. +25 riittää vallan mainiosti ja lisää saa ulkomailta :D.