Kotipäiviä on mukava katkaista pienellä rentoutumishetkellä ja nyt viimeisimpänä suosikkijuomanani onkin ollut Dolce Guston Nesquik-kaakao. Viikonloppuna maustoin kaakaota karkkikepillä – ihanan herkullinen piparminttukaakao! Ja sopii niin loistavasti tähän alkavaan talvikauteen ja toki myös joulun odotteluun.
Tänään on ollut hieman stressaavampi päivä… Ajattelinkin jo, että pidän hetken taukoa bloggaamisesta, mutta ehkä kuitenkin kivempi postailla – saa ainakin muuta ajateltavaa ja teidän seura on aina mukavaa :).
Tämän jalkavamman kanssa mulla kun ei ole juuri muuta kuin aikaa, ehtii sitä ajatella ja kuvitella päässään vaikka ja mitä… Nimenomaan ajatella asioita vähän liikaakin. Mielikuvitustakin kun on aika reippaasti suotu, niin olen nyt saanut päähäni, että vauvalla on jokin hätänä. Välillä itsekin naureskelen näille mietinnöilleni, mutta välillä valtava huoli ja pelko saa vallan. Käsittääkseni ihan asiaankuuluvaa ja ”normaalia”, etenkin ensimmäisen raskauden kyseessä ollessa. Liikkeitä kun ei vielä tunnu ja neuvolakäyntejäkin on tässä vaiheessa ainoastaan kerran kuussa, näiden lisäksi np-ultrasta jäi hieman hätäinen fiilis niin soppa on valmis. Onko muilla ollut samantapaisia mietteitä?
Niinpä varasin tänään ajan yksityiseltä lääkäriasemalta ja aika järjestyikin loistavasti jo huomiseksi. Parempi saada mielenrauha ja selvyys asiaan kuin pähkäillä tätä päivästä toiseen. Vaikka asia onkin näin yksityinen ja henkilökohtainen, en näe mitään syytä, miksi tätä pitäisi täällä salata, vaikka jännittääkin tuota julkaise-nappia painaa. Eipä nyt juuri muitakaan ajatuksia päässä ole, joten… :D
Jos nyt vaihtaisi kaakaon rauhoittavaan teekupposeen & joulumusiikkiin ja jäisi odottelemaan miestä kotiin mökkiraksalta. Siellä on menossa jo keittiökalusteiden asennus! Lämpöistä illanjatkoa!
Nuo on tosiaan ihan normaaleja tuntemuksia, varsinkin kun tosiaan liikkeitä ei vielä tunnu. Itsekin mietin alussa että onkohan kaikki kunnossa jne ja meinasin jo ostaa dopplerin kotikäyttöön, että sais kuunnella vauvan sydänääniä kotona, mutta jätin kuitenkin ostamatta.
Sitten ainakin itsellä huoli helpotti, kun aloin tuntemaan vauvan liikkeet, eli joskus viikolla 20. Minulla on istukka tuossa etuseinämässä, niin siksi vasta nuin myöhään alkoi liikkeet tuntua. Vieläkin on joskus huolenpoikasta mielessä, jos vauva on hiljempaa esim. päivän ajan, mutta eipä se auta kuin luottaa siihen että kaikki on hyvin ja jos ei olisikaan, niin siihenpä ei voi itse oikein vaikuttaa.
Tsemppiä odotukseen ja toivotaan että kaikki menee parhain päin :)
Joo, oon kuullu kans et asiaan kuuluu… Mulla on toi doppleri, mutta sekin aiheutti huolta viikonloppuna kun en yhtäkkiä löytänyt vauvan sydänääniä. Illalla sitten vihdoin löysin, mutta aloin epäillä jo niitäkin, vaikka mies oli varma että vauvan äänet ne oli :D. Oon siis välillä jo aivan vainoharhainen, joten ehkä se doppleri ei ole mulle hyvä idea. Nyt ajattelinkin antaa sen olla vain kaapissa ainakin jonkin aikaa…
Mä en tiedä yhtään istukkani sijaintia, ehkä sekin selviää sitten huomenna, taas uudessa ultrauksessa :). Ja niinhän se on, ettei tähän itse voi vaikuttaa, mutta ei se kuitenkaan tätä huolta laimenna.
Kiitos sulle EmiliaMaria!
Ihan normaalilta kuulostaa nuo ajatukset ja tunteet. Itselläni oli samanlaista varsinkin ekassa raskaudessa ja silloin ostinkin sellaisen kotidoplerin huuto.netistä.. Kuulin sillä hyvin sydänäänet jostain 12-13 viikosta alkaen, mutta aina noilla ei käsittääkseni kuule kunnolla, joten silloin se varmasti vain lisää huolta :/ Itsekin kävin kyllä lisäksi ylimääräisessä ultrassa mielenrauhan vuoksi :)
Minä ostin ystävältäni tuollaisen kotidopplerin, mutta se tosiaan aiheutti huolta viikonloppuna, kuten tuohon ylemmäksi kommentoin. Ehkä parempi, etten tässä mielentilassa sitä edes käytä. Ja täytyy aina asennoitua siihen, ettei ääniä välttämättä kuulu eikä se välttämättä sitä pahinta tarkoita…
Mulla on takana jo neljä ultraa, huomenna viides ja rakenneultra on sitten kuudes. Ehkä mä niillä pärjään tän loppuvuoden :D
Ihan normaaleja tuntemuksia ja ne huolet ei lopu siihen, kun vauva syntyy, vaikka kaikki olisikin hyvin. Minulla oli myös samanlaista epämääräistä pelkoa etenkin tästä toisesta lapsesta, kun olin paljon kotona esikoisen kanssa ja ei usein päässyt tuntemuksia ääneen puhumaan. Ja pahinta on mennä selailemaan nettiä,siellä kun on esillä enimmäkseen ne negatiiviset jutut, joten ihan hyvä pohtia asioita ääneen omassa blogissa. Toivottavasti huolet osoittautuvat turhiksi ja voisit rauhassa nauttia tästä ajasta :)
Jep, nämä huolet seuraa nyt mukana hautaan saakka. Huomaan kans tuon, että asiaa pahentaa ku oon suurimmaksi osaksi yksin kotona päivät pitkät!
Tosi hyvä pointti myös noista nettikeskusteluista… Harvemmin sinne ihmiset kirjoittelee silloin, kun asiat on hyvin eikä mikään mieltä askarruta :). Sitten kun sieltä lukee vain noita nega-juttuja, kuvittelee heti et jep, mullekin käy noin :D.
Odotan kyllä niin kovasti huomista!
Voi ihania uutisia täällä :) Hetken aikaa täällä jo kurkkineena nyt on kiva kommentoida :). Noita päiviä tulee ja menee, ihan on normaalia :). Minulle on itselleni jäänyt mieleen eräät pysäyttävät sekunnit neuvolassa, kun terkkari ei meinannut löytää meidän Murun sydänääniä. Kädet tärisivät vielä neuvolasta lähtiissäkkin O_o. Tsemppiä ja onnea odotukseen :)
:) Kiitos paljon!
Joo ihan totta, näitä tulee ja menee. Pari kertaa mulle on kuitenkin tullu nämä fiilikset niin voimakkaina, että on ollu pakko käydä lääkärissä/ultrassa. Ensimmäinen oli noin kolme tuntia ennen meidän Mallorcan matkaa :D ja nyt tämä toinen.
Varmasti oli tosi pelottava tuollainen neuvolakokemus!
Joo, ihan normaalia. Eikä helpota yhtään kun vauva syntyy :)
Mut hei mistä noi teidän kupit on? Ihan ylihienot!
Joo ei varmasti helpota… :/
Nuo kupit on Villeroy & Bochin New Wave -sarjan kupit. Niitä myy mm. Stockmann ja Kodin Ykkönen.
Normaaleja ajatuksia, mutta hyvähän se on saada itselle mielenrauha ja käydä tarkistamassa tilanne. Itse olin kokoajan varma keskenmenosta, enkä halunnut kertoa yleisesti raskaudestani ennen rakenneultraa. Maha oli silloin vielä niin pieni, että peittyi vaatteiden alle talvella. Alussa kuvittelin mahan kasvavan toispuoleisesti ja olin varma, että pikkuinen on munatorvessa, mutta eihän se siellä ollut vaan oikeassa paikassa. :) Tsemppiä ja voimia raskauteen! Sinulla on ihana blogi! <3
Kaikenlaista sitä pelkääkin! Mä olen kuulemma 100 % emotionaalinen selviytyjä eli mun täytyy jakaa aina kaikki asiat läheisilleni, joten en voinut tätäkään ensimmäistä kolmannesta pidemmälle salata. Lisäksi tuon murtuneen jalan hoitokin vähän sääteli sen, milloin kertoa asiasta…
Kiitos paljon Juuli! :)
Komppaan edellisiä, ihan normaalia tuo huolehtiminen on… Meillä on täällä kuukauden ikäinen tytteli ja raskausaikana mulla oli useinkin päiviä, jolloin olin ihan varma, että kaikki menee pieleen. Liikkeiden seuraamisessakin tulee hulluksi, kun ainakin tällä vauvelilla oli rytyytyspäivien jälkeen aina hiljaisempia päiviä, ja silloinhan vasta huolestutti! Mutta kaikki meni hyvin ja pyrin pitämään yllä edes jonkinlaista perusluottamusta raskauteen, jotta pysyin järjissäni :D.
Onnea raskauteen ja tsemppiä hermoiluihin!
Kiitos Pinja! Hyviä ajatuksia. Luulen, että mua auttaa ainakin jossain määrin sitten kun pääsen jalkani kanssa entiseen tapaan liikkumaan. Saan muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin ei ehdi näitä juttuja päivästä toiseen miettiä (toivottavasti ainakaan) :D.
Oon yleensä aika positiivisin mielin oli asia mikä hyvänsä, mutta nyt jostain syystä tällainen…
Näinkö oikein? Oletko löytänyt sudenkorentomukin?? Mistä tämä ihanuus?
Kaunis blogikirjoitus!
xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
Kyllä näit oikein :). Löysin omani Tukholmasta, mutta kuulemma mm. Blossom myy noita.
Oi slurps tuo sinun kaakaosi!!!
On kyllä herkkua, erityisesti kahdella karkkikepillä :P.
Normaalilta kuulostaa omaan korvaan ainakin. Mekin kävimme kerran tarkistuttamassa vauvan voinnin yksityisellä, kun huoli oli vain niin suuri. Herkulliselta näyttää tuo kaakao! <3
Joo, parempi käydä tarkistamassa asia niin saa (ainakin taas hetkeksi) mielenrauhan :P.
Älä huoli, täällä toinen huolehtija! Itseäni tosin nyt helpottaa se, että tunnen jo vauvan liikkeet, vaikka olenkin vasta viikolla 17. Kohtu on niin ”edessä” että siitä ilmeisesti johtuu. Välillä sitä murehtii kaiken maailman pikkuasioita, sitten sitä on ihan huolissaan kun on puolipäivää mennyt eikä pikkuinen ole liikkunut, ojasta allikkoon tämän murehtimisen kanssa :D Mutta hyvä että takaat itsellesi mielenrauhan ja menet ylimääräiseen ultraan, siitä ei ainakaan haittaa ole! Itselläkin huomenna neuvolakäynti, eiköhän meidän molempien pienillä ole kaikki hyvin <3 Välillä kyllä tuntuu että noita käyntejä voisi olla useamminkin (vaikka niitä aiotaan yhä vaan vähentää ja vähentää), varmaan itsekin menen jossain vaiheessa yksityiselle, ihan vaan oman mielenrauhan takia jos siltä tuntuu!
Olenkin kuullut, että toiset tuntevat liikkeet aiemmin kuin toiset. Jopa viikolla 14-15 voi liikkeet tuntea! Jännä nähdä milloin minä tunnen :).
Ehdottomasti yksityiselle, jos alkaa vähänkään siltä tuntua! Turha näitä on yksinään vatvoa :).
No hyvä kun varasit ajan! Ei sitte tarvitse koko ajan olla huolissaan! ♥
Juuri näin! <3
Täälläkin välillä samat mietteet. Nyt kun alkaa pahoinvointi ja väsymys väistyä, tuntuu oireettomana niin oudolta. Voiko vauvalla olla kaikki hyvin, vaikka mua ei edes yökötä? :D Oon itse todennut, että joka hetki ei voi pelätä pahinta. Kun viikkoja on jo reilusti ja kaikki on ollut neuvolassa hyvin, täytyy vaan yrittää nauttia raskaudesta ja suunnitella tulevaa. Omiin vaistoihin kuitenkin kannattaa luottaa ja onneksi pääset jo huomenna lääkäriin. Tsemppiä!
Hyvin tuttuja ajatuksia! Toivon kovasti, että vaistoni on aivan metsässä.
Ihmiset jaotellaan joko tunne-, järki- ja toimintaihmisiin. Kaikilla on jokin noista vallitsevana piirteenä, mulla se on tunne eikä se tämän raskauden kannalta ehkä ole paras vaihtoehto…
Ihan normaalilta kuulostaa. Olin ihan vakuuttunut itsekin aika pitkään, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Siinä vaiheessa kun vauva oli jo niin iso, että näytti siltä kuin alienit olisivat vallanneet mahani, suostuin uskomaan kaiken olevan hyvin. Hienoa, että pääsit yksityiselle tarkistuttamaan huolesi. Sitä vartenhan he ovat olemassa. Tsemppiä odotukseen. :)
Nimenomaan: sitä varten he ovat olemassa! Olisi tyhmää kärvistellä kotona näiden ajatusten kanssa. Vielä muutama tunti kärvistelyä :P. Kiitos Ansku!
Oih, on kyllä niin tuttuja tuntemuksia :) Täällä mennään viikolla 21 ja alkuviikosta saimme tietää, että odotamme pientä poikaa <3 Tämä ei tosin tullut minulle yllätyksenä, koska olin asiasta 100%n varma jo heti alusta lähtien ;) Mulla oli myös välillä tosi oireeton raskaus johonkin viikkoon 17 asti, kunnes alkoi potkut tuntua. Ne todellakin helpottaa, kun miettii, onkohan kaikki kunnossa. Etenkin raskauden alussa oli tosi epätodellinen olo ja päätin, että käyn yksityisellä varhaisultrassa, pelkäsin niin kovasti tuulimunaa. Ja jotenkin kaikki tuntui myös sen takia epätodelliselta kun näin kolmenkympin iässä tulin samantien raskaaksi (liian hyvää ollaakseen totta?) Kun kaikki näytti hyvältä, päätin oikeasti tietoisesti olla stressaamatta kokoajan siitä, onkohan kaikki hyvin..enkä aio käydä ylimääräisissä ultrissa yms. ellei ihan oikeasti tunnu siltä, että jokin on pielessä. Ihanhan se ei tietenkään ole näin mennyt, mutta jotenkin tuo tietoinen päätös olla stressaamatta asiasta, johon ei voi vaikuttaa, on helpottanut. Ja sitten tietenkin nuo ultrat on semmosia tietynlaisia etappeja tässä matkan varrella, joita oottaa tosi kovasti. Mutta ehkä täälläkin jo uskalletaan lähteä vihdoin vauvantarvikeostoksille :) ja niin tosiaan, esikoista siis odotan. Mutta tsemppiä, ole levollisin mielin, kaikki menee varmasti hyvin :)
Voi miten ihanaa, onnittelut teille! Varmasti niin mukava tunne, kun voi ajatella vauvaa jo sukupuolen kera. Sukupuoli on kuitenkin niin suuri osa identiteettiä. Toivottavasti meidän vauva haluaa aikanaan jakaa tiedon kanssamme ;). Onpa jännä nähdä myöskin se, osuuko mun oma veikkaus/fiilikset sukupuolesta oikeaan: mulla on ollu alusta asti ehkä sellainen 85-90 % ”varmuus” asiasta, heh.
Mä pelkäsin alussa kohdunulkoista raskautta ja kävin myöskin alkuraskauden ultrissa (jouduin käymään kahdesti viikon välein), niin kamalia kipuja ja kramppeja oli että jalat meinas mennä alta.
Moni kirjoittamasi lause on aivan kuin omasta suustani, ihan hämmästelin! Varsinkin juurikin tuo sama ”liian hyvää ollakseen totta”, senkin vuoksi tässä varmaan tällainen varpaillaan olo onkin…
Kiitos sulle Minski! :)
Kyllä, oli samoja mietteitä raskausaikana. Ja valitettavasti eivät helpota yhtään ajan kuluessa, päin vastoin :) Itselle taas oli jotenkin ”helpompaa” se aika kun ei liikkeet vielä tuntuneet, piti vain ajatella että kyllä siellä on kaikki hyvin kun ei muutakaan voinut. Sitten kun ne liikkeet alkoi tuntumaan, niin alkoi se stressaaminen.. jos ei joka päivä tullutkaan yhtä paljon tai yhtä voimakkaita potkuja niin ehti vilistää mielessä jo kaikki kauhuskenaariot :D Ja ootappa vaan sitä loppuraskauden liikkeiden laskentaa, siinä sitä vasta saa stressit pintaan jos missä ;) Ja siihen kun se vauva on vihdoin onnellisesti ulkomaailmassa, en edes viiti paneutua :D Sanonpahan vain että on oltava vahvaa tekoa tuon pumpun kun harva se päivä meinaa seisahtua tuon lapsukaisen touhutessa!
Onnellisia päiviä odotukseen!
Voi huoh… Näin olen tämän asian päätellytkin – huoli ja pelot ovat tulleet jäädäkseen. Ei auta kuin kestää; psyyken ja pumpun :). Kiitos!
Voi tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Ja varsinkin kun on kokemuksia, ettei kaikki ollutkaan hyvin. Odotusaika ei ole ihanaa silloin kun on kokenut useampia keskenmenoja ensimmäisestä raskaudesta lähtien… Hyvä, että varasit ylimääräisen ultran, on paljon parempi vauvan alullekin, jotta saat mielenrauhan! Odotusaikana se stressi kun ei ole hyväksi Sinulle eikä vauvillekaan. Ja kyllä asiat ovat ok, luota siihen!
Voin vain kuvitella tuollaiset tunteet! Onneksi kävin ultrassa eilen, se kyllä helpotti oloa.
Voi kyllä kuule kaikki huolet ja murheet vauvasta ovat ihan normaaleja :) Määkin hermoilin kaikkea mahdollista ja jouduin käymään synnärillä muutaman kerran loppuvaiheessa, kun liikkeitä ei tuntunut. Kaikki oli vallan mainiosta, kyseessä oli vain rauhallisempi yksilö. Ei pystynyt oikein aina nauttimaan raskaudesta, kun huoletti kokoajan joku. Ne siis kuuluu asiaan. Ja sitten kun vauva syntyy, niin huolet ei lopu vielä sittenkään :) Sellaista se äitiys sitten on. Yritä kuitenkin nauttia odotusajasta, eiks vain :D
Joo, niinhän ne kuuluu… Nämä kuuluu asiaan nyt hautaan saakka, olen kuullut :). Yritän nauttia, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan :D.
Ei se liikkeiden tunteminenkaan aina helpota sitä huolta, kun sitten pitää alkaa miettiä, että tuntuuko niitä liikeitä tarpeeksi jne. Mäkin kävin kerran sairaalassa tarkistuttamassa tilanteen kun vauva liikkui koko illan ja yön huonosti. Aamulla oli onneksi neuvola kun aamulla en tuntenut yhtänä potkua hereilläoloaikana! Heti kun pääsin neuvolan aulaan, niin vauva alkoi liikkua. Laittoivat kuitenkin varalta sairaalaan että tutkivat napavirtaukset ja siellä sairaalassahan se alkoi myllertää heti kamalasti, että itseäkin vähän nolotti, kun olin siellä vauvan liikkumattomuuden vuoksi! Mutta eipä sitä saa mielenrauhaa, ennen kuin tietää, että kaikki on masussa kunnossa.
Nimenomaan!
Eikä tuollaista tarvi nolostella, parempi aina katsoa kuin katua. Ei voi ikinä tietää, jos jotain olisikin pielessä. Hyvä, että kaikki päättyi hyvin :).
Monethan kuuntelee sillä laitteella kotona sydänääniä (mikä sen nimi nyt onkaan), mutta kyllähän siitäkin voi stressiä hankkia, jos joskus ei ääniä saakaan kuuluumana, se ei aina välttämättä aivan helpoa ole. :)
Voi että nuo New Wave kupit on kauniit, toisikohan joulupukki minulle muutaman, pitää ehkä kirjoitella sille :D
Joo mullakin on sellainen kotidoppleri, mutta kerran se aiheutti kyllä huolta, kun en vauvan sydänääniä löytänytkään… Vauva on niin pieni vielä, niin pääsee piiloutumaan :). Ajattelin, että pidän sen käytöstä nyt hetken tauon :D.
Toivotaan, että pukki on kuulolla… ;)
Hei,
Ajoittainen huolestuminen on ihan ymmärrettävää ja normaalia, se on sitä äidiksi tulemista, äidin rakkautta. Ennemmin voisi olla huolissaan, jos koskaan ei huolestuisi. Vauvan syntyessäkin ja lapsuudessa sitä usein joutuu noihin tunteisiin törmäämään. Omaa lastaa vaan haluaa niin kovasti suojella. Jos huolen määrä muuttuu jatkuvaksi, niin ottaisin asian puheeksi neuvolassa.
Hyvä että kävit lääkärissä. :)
Syysterveisin, Rousku
Aivan näin. Itsekin olen ajatellut, että puhun neuvolassa jos siltä tuntuu. Puhuminen ammatti-ihmisten kanssa yleensä auttaa :).