Ajattelin, että olisi kiva laittaa tänne blogiin muistiin joitain juttuja, joita vauvalle tulee tässä matkan varrella hankittua. Mietin noita hankintoja tuossa viikonlopun aikana, kunnes muistin erään asian yli vuosikymmenen takaa! Olin tuolloin lukiossa ja erääseen uskonnon kurssiimme kuului vierailla kaupungin eri seurakunnissa ja sitä kautta tutustua muiden uskontojen aatteisiin. Eräässä seurakunnassa vierailu jäi erityisesti mieleeni.
Tuon kyseisen vierailun loppuvaiheessa salin eteen astui mies, joka alkoi kertomaan Pietarin katulasten elämästä. Hän kertoi erään 9-vuotiaan pojan tarinan; pojan, jonka oli tavannut Pietarissa käydessään. Tuo poika oli elänyt koko elämänsä kaduilla. Tarina oli pitkä ja erittäin koskettava, se sai kertojankin kyyneliin, meistä kuuntelijoista puhumattakaan.
Nuo asiat johtivat aikoinaan siihen, että Kokkolaan perustettiin hyväntekeväisyyskirpputori, jonka tuotto lahjoitetaan Pietarin katulasten hyväksi. Tuon miehen kertomus kosketti niin kovasti, että menimme ystäväni kanssa sieltä suoraan kyseisellä kirpputorilla käymään. Halusimme ostaa/lahjoittaa edes jotain noiden lapsiparkojen vuoksi.
En muista yhtään mitä ystäväni osti enkä muista mitä muuta itsekään ostin kuin tämän valkoisen ja pehmoisen neulehaalarin. Tämä on kuitenkin se, jonka niin hyvin muistan ja joka tuosta tapahtumasta niin selvästi yhä muistuttaa. En tarkalleen edes muista miksi ostin juuri tuon, tosin valinnanvaraa ei silloin vielä suuresti tavaroissa ollut ja onhan tuo ihan ylisuloinen – pidin näköjään jo silloin valkoisesta :).
Tuo haalari on kulkenut mukanani 12 vuoden ajan, paikkakunnalta toiselle, monet tuhannet muuttokilometrit jossain laatikon pohjalla. Joskus tavaroita läpikäydessäni olen ajatellut, että mitä mä tälläkin oikein teen… Päätyen kuitenkin aina ajatukseen, että ehkä jonain päivänä… Nyt tuo päivä on lähempänä kuin vielä koskaan aiemmin. Ehkä lapsemme saa tuon ylleen ensimmäisenä talvenaan, haalari on 80-senttinen. Selässä on pitkä rivi kirkkaita nappeja, yksi nappi puuttuu. Rintamuksessa olevat satiinirusetit ovat hieman rispaantuneet, mutta ne voi siistiä tai leikata kokonaan pois.
Sellainen pieni muistelutuokio tähän tiistaiseen pakkaspäivään! Hieman viluttaa, olisipa itsellänikin tuollainen haalari, johon pukeutua…
Voi kuinka lämpöisen näköinen, suloinen haalari <3 Onnea odotukseen! En olekkaan hetkeen täällä käynyt. Mukavaa pakkaspäivää :)
Tuo on kyllä varmasti lämmin, superpehmoinenkin.
Kiitos kovasti Jonna! Mukava että jätit viestiä :).
Tosi kaunis haalari ja ihana tarina haalarin takana. Pian saattekin pukea tuon pehmoisen ihanan vaatteen vauvalle <3
Voi, en malta odottaa sitä hetkeä <3.
Kaunis valkoinen haalari! <3
Et muuten ole ainut, joka on joskus ostanut vauvanvaatteita ihan vain siksi, että ne näyttivät kauniilta. Itselläni oli jemmassa ennen kuin meidän neidistä oli mitään hajua niin myös pari kivaa haalaria ja yhdet ihanat, sekä mahdottoman pikkuruiset sukat. :)
Nyt se neiti tuolla mölyää huoneessaan, vaikka pitäisi olla jo päiväunilla. ;D
Onneksi muistin tuon haalarin olemassaolon, muistin että se olisi ollut pienempi, mutta onpahan sopiva sitten oikeana ajankohtana: talvella :).
Oi miten suloinen tarina tuon ihanan haalarin takana onkaan. <3
Eikö, sen kyllä muistan aina :).
Ihana! Olipas mukava, iloinen uutinen! Näköjään pitää joka päivä lukea blogeja muuten menee tärkeitä asioita ohi;)
Onnea teille<3
Kiitos Viivi <3. Jep, ei passaa jättää yhtään päivää välistä ;D.
Ihana tarina <3
:)
Voi onneksi olkoon vauvauutisesta! Multa on mennyt tämä ihan ohi.
Kiitos paljon Sanni! Ja olipa iloinen yllätys, että se olitkin sinä, tuttu ihminen siellä! :)
Hyviä vointeja sulle viimeisille viikoille!