Huonot päivät elämässä on opettavaisia. Niiden avulla oppii arvostamaan niitä hyviä päiviä, joita on kuitenkin onneksi elämässä enemmän. Joskus on ihmisestä itsestään kiinni, tuleeko päivästä hyvä vai huono, mutta sitten on myös niitä seikkoja, joihin ei voi itse vaikuttaa ja jotka luovat vain huonoa ilmapiiriä ympärilleen.
Eilen oli tuollainen hyvä päivä, erittäin hyvä. Mitään sen erikoisempaa ei tapahtunut; pysähdyin vain hetkeksi miettimään, mitkä kaikki asiat elämässäni ovatkaan hyvin. Tällaisia päiviä onkin ollut viime aikoina vino pino – aina siitä asti, kun jokunen viikko sitten tein ison, elämääni koskevan päätöksen. Tuo päätös paransi huomattavasti elämänlaatuani ja se on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa.
Eilen keskityin vain ja ainoastaan kivoihin pikkuasioihin, joiden ansiosta päivä oli erittäin onnistunut. Heti päivän alkajaisiksi sain tiedon, että olin voittanut Nooran blogiarvonnassa ihanan palkinnon (jonka esittelen sitten, kun se saapuu). Iltapäivällä iloitsin, että mies ehti ajoissa töistä kotiin ja saimme viettää koko illan yhdessä, ilman kiireitä. Kävimme iltatorilla ja terassilla nautiskelemassa ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä kesäillasta. Torilta ostin kotiinviemisiksi superherkullisen makeita mansikoita ja kolme valkoista pionia, ovatkohan kesän viimeiset…
Asetellessani kukkia maljakkoon ajattelin, että tulipa sopivasti kolme kukkasta näin blogin synttäripäivän kunniaksi: yksi jokaiselle blogini vuodelle :D. Jos muuten kukkia on alle kahdeksan, täytyy mun ostaa niitä aina pariton määrä, parillinen määrä ei näytä hyvältä. Onko muilla sama periaate? Myöskin kaikki lempinumeroni sattuvat olemaan parittomia…
Meidän kissoilla on tietty kellonaika, jolloin henkilökunta (:D) tarjoilee ruuan. Aamuruoka yhdeksältä, päiväruoka kolmelta ja iltaruoka yhdeksältä. Noiden väleissä tulee vaihtelevasti raksuja tai leikkeleitä tai muita herkkuja, myös meidän ruuantähteitä. Ei meillä nyt mitään minuuttiaikataulua ruokatarjoilulle ole, mutta suunnilleen noita aikoja pyrimme noudattamaan. Kissat ovat tottuneet noihin kellonaikoihin ja arvaattekos, mitä kello oli kun näitä kuvia otin..? Jep, kuvassa patsastellaan iltayhdeksän aikoihin; maha murisi iltamurkinaa.
Olin aikeissa viedä maljakon kukkineen olohuoneeseen, mutta tykästyinkin kukkiin tuossa keittiön tasolla. Siihen saivat jäädä nyt alkuun.
Nyt vähän meikkiä ja hiukset ojennukseen, sitten asioille! Mulla on tälle päivälle aika pitkä tehtävälista, mutta olen melko varma siitä, että tästä päivästä tulee vähintään yhtä onnistunut kuin eilisestä :).
Mukavien hetkien täyttämää päivää teillekin!
Mummu aina sanoi, että kukkia pitää olla pariton määrä tai tulee epäonnea ja kieltämättä pariton määrä myös näyttää paremmalta! Ihania pioneja, pitäisiköhän hakea itsekin kesän viimeiset <3 Ja kiitoksia myös aamupäivän ihanasta postauksesta, sai myös itseni ajattelemaan kuinka hyvin asiat ovat.
jaa tuollaista en ollut ennen kuullutkaan! munkin silmissä pariton määrä näyttää paremmalta, niin kukissa kuin ulkoistutuksissakin :)
ole hyvä vain, joskus on tosiaan hyväksi pysähtyä miettimään asioita, niitä pienimpiäkin.
Wonderful photos, fantastic presentation, great post:) Greetings
thank you for your lovely words! :)
Pariton määrä kukkia – ehdottomasti! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että olisi hyvä joka päivä pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä kaikesta saamme olla kiitollisia. Joku viisas on sanonut, että se, joka elää vain menneessä, saattaa elää katkeruudessa. Se joka elää tulevassa, elää usein pelossa. Mutta se, joka elää tässä hetkessä, elää vapaana. Carpe diem! Ja myöhästyneet onnittelut blogitaipaleellesi. Kiitollisena matkassa…
niinpä! ja tässä kiireisessä maailmassa tuon merkitys ja tärkeys vain entisestään korostuu. joku viisas on todennut erittäin viisaasti :)
kiitos onnitteluista ja kiva kuulla sinusta!
Puhuit enemmän kuin asiaa blogissasi ;) Pienet (kin) asiat tuovat kovasti iloa elämään, vaikka välillä elämä yllättää negatiivisestikkin…
Itse ajattelen että vastoinkäymiset vaan vahvistaa ;D
Kyllä täälläkin kisut pitää ruoka ajoista huolen ;) näin lomalla tahtoo mennä rytmi sekaisin. Huomaavat että mamihan on KOTONA KOKO PÄIVÄN ;D
aivan… ja kun vain muistaisi aina ne pienet, joskus itsestäänselvinä pitämät hyvät asiat; silloin ne negatiiviset jutut ei tuntuisi niin pahoilta… (riippuen toki kuinka isosta negatiivisesta asiasta on kyse, mutta jos jotain suht pientä loppujen lopuksi…)
kyllä, vastoinkäymiset vahvistaa, se on täysin totta!
silitykset kisuille <3
Jäin miettimään, että onko sun elämää koskeva päätös jotain tosi henkilökohtaista vai enemmän yleistä.. itsekin kaipaan parannusta elämänlaatuuni. Jos ei ole kovin yksityinen asia, olisi kiva kuulla millä keinolla olet onnistunut muuttamaan elämääsi?
heippa Maria, kyseessä on vähän sellainen sekä että -asia. ei kuitenkaan sellainen, josta voisi muille jotain yleisiä elämänlaadun parannusohjeita antaa :). voit laittaa mulle sähköpostia, jos haluat!
Hyvä kirjoitus! Olen koittanut opetella hetkessä elämistä, mutta olen myös taivaanrannan maalari, siis suunnittelija/haaveilija. Toki ymmärrän, että kaikkea ei voi suunnitella, elämä kulkee painollaan, mutta haaveita on ja pitääkin olla. Eilistä ei todellakaan ole syytä murehtia. Olen koittanut myös päästä pakko-ajattelusta eroon, vaikken siinä ole ehkä täysin onnistunut. Mummoni aina sanoi ”Saila, elämässä on vain yksi pakko ja se on kuoleminen.”
Tuo hetkessä eläminen on korostunut parin viime vuoden aikana ihanan ystäväni sairastuessa kuoleman vakavasti sairauteen, johon ei ole parantavaa hoitoa vaan vain elämää pidentävää. Lopputuloksen tiedämme, mutta sitä ennen on onneksi vielä elämää ja hyvää sellaista. Se on vaan ollut ja on sellainen kokemus, että avaa omatkin silmät! Elämästä pitää nauttia juuri nyt, tässä hetkessä ja arjen pienistä asioista koostuu elämä. Lisänä sitten ne ihanat kohokohdat.
Pionit ovat niin kauniita! Kunpa löytäisin itsekin vielä kimpun ja juuri valkoisia! Itselle lähti eilen kaupasta mukaan valkoisia inkaliljoja, joissa tosin on hieman raitaa mukana. Leikkokukkia pitää aina olla kotona =)
täällä yksi toinen taivaanrannan maalari :D. ei se haaveilu pieninä määrinä pahasta ole, ei ollenkaan!
mun ala-asteen aikaisella hieman iäkkäämmällä miesopettajalla oli tapana sanoa noin, tai hän sanoi että elämässä on vain kaksi pakkoa: syntyminen ja kuoleminen.
omassakin lähipiirissäni on tapahtunut monenlaista, joka on saanut kyllä omatkin silmät avautumaan. nauttimaan niistä pienimmistäkin asioista ja olemaan kiitollinen monesta, sitten taas vastaavasti ”eliminoimaan” ne ei niin hyvää mieltä tuovat seikat.
löytyisiköhän kukkakaupoista/toreilta vielä pionikimppuja?
On se kumma kuin monesti sitä tulee pienistä arkipäiväisistä asioista niin iloiseksi, aviomies, ihanat lapseni ja kaikki itselleni tärkeä ja tietenkin se ihan uusi rahapussini ;)
Kiva kuulla, että iloisia päiviä on elämässäsi ollut viime aikoina paljon :)
Tuota kukka juttua en oo koskaan edes ajatellut ja täytyy sanoa etten oo ikinä edes kuullut, että pitäisi olla pariton määrä. Minä ostan aina valmiin kimpun joten niitä on sit sen verran mitä siinä on. Voi jos noita pioneja saisi itsellekin, ne on niin kauniita. Siskolta sain yksi kesä yhden pionin ja oli niin kaunis, mutta minun oli pakko jättä se terassille maljakkoon sillä siinä oli muurahaisia ja minä oon ötökkäkammonen joten en sitä vahingossakaan tuonut sisälle :)
Osaatko muuten sanoa tuosta iltatorista, että kuin kauan se vielä on, onko vain heinäkuun vai jatkuuko elokuulle? Blogistasi luin, että olit ollut siellä jo aiemminkin jos oikein muistan ja faebook tuttaviani oli siellä myös käynyt ja ajattelin et pitää kyllä itsekin käydä. Jospa ens viikolla kävisi, torit on niin kivoja paikkoja.
sekin on taito: osata iloita pienistä asioista. tokikaan oma perhe ei ole pieni asia, mutta esim. linnunlaulu, vapaapäivä, kauniit kukkaset yms. ovat aika pieniä :)
juu en minäkään silloin katso, jos oon ostamassa esim. valmista tulppaanikimppua (tosin niissäkin on usein 7 kpl!), mut jos oon ostamassa yksittäisiä kukkia, kuten noi pionit. ne oli yksittäin ja siksi ajattelin heti että pariton määrä, kiitos :)
luulen, että iltatori on kyllä vielä elokuunkin (joku saa korjata, jos olen väärässä!). oon käyny siellä aika monesti tänä kesänä, siellä on mukavan leppoinen kesätunnelma: musiikki soi, ihmiset on iloisia ja kojut täynnä kesäisiä herkkuja, kuten niitä mansikoita :). tule ihmeessä käymään!