Keskeneräistä

 

Varmaan aika yleistä, että tähän vuodenaikaan kodin sisustusprojektit jää hiukan vaiheeseen, tauolle, odottamaan syksyä? Näin ainakin minulla. Koko pitkän syksyn ja talven saa viettää suurimmaksi osaksi sisätiloissa, joten nyt en pode lainkaan huonoa omatuntoa siitä, että lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika tulee vietettyä ulkoilmassa ja sisätilat on vähän niin ja näin…

Yksi niin ja näin -kohta on tämä aulan seinä, johon ajattelin ripustaa taulun:

Jep, tuon taulun, joka tuossa nojailee seinään… Ikean Strömby-kehys. Mulla on hiukan sellainen paha tapa jättää tavaroita lojumaan :P. Tuo kehys on tuossa odotellut (en kehtaa edes kertoa kuinka kauan) ideaa siitä, minkä kuvan kehystäisin – eihän se idea siten synny että taulu olisi kaapissa piilossa, sinnehän se unohtuisi! Ajattelin, että voisin nyt alkuun tulostaa kehyksiin jonkin ottamani valokuvan, mutta ehkä ensi viikolla ehtii! ;)

Repesin täysin tälle alempana olevalle kuvalle, kun olin siirtänyt sen koneelle: huomaa alareunan korvapari! Silloin, kun olen yksin kotona, kissat seuraavat perässä lähes joka paikkaan ja valokuvaaminen on joskus hieman haasteellista… Yleensä siinä linssin edessä on koko ajan hitaasti mutta varmasti lähestyvä kissan naama ja saa kyllä nähdä vaivaa, että kuvaan tulee itse kohde. Kaikki kissojen kanssa elävät tietävät, miten vaikeaa heitä on vastustaa esim. siirtämällä kissa pois – aina täytyy yrittää pitää kissa tyytyväisenä! :D Ja koska tapanani ei ole ihan joka päivä kissakuvia postailla, yritän parhaani mukaan rajata kuvia, tässä tuollainen hyvä yritys:

Meille kotiutui tässä muutama viikko sitten tämä uusi lattiavalaisinkaunotar, joka vilahtikin jo pikkaisen Kaksi näkymää keittiöön -postauksessani. Tilasin tämän Gubin Pedrera PD2 -valaisimen samaan aikaan eteisen Tom Dixonin valaisimen kanssa. Käytin koko 14 vuorokauden palautusajan miettien, onko valaisin varmasti täydellinen hankinta omaan kotiini ja voi miten monessa huoneessa se nuo ensimmäiset kaksi viikkoa seilasi! Tännehän se sitten juurtui ja huomasin sen sopivan moneen paikkaan, vieläkään sitä lopullista sijoituspaikkaa ei tosin ole löytynyt – kokeilut jatkukoon syksyllä. Täytyy myöskin testailla, minkä tuolin kaveriksi se parhaiten sopii.

Valaisimen jalka on mielestäni upea ja olen tyytyväinen, että päädyin valkoiseen enkä mustaan; erottuu siten paremmin muista lattiavalaisimistani. Valaisimessa on myös himmennin, suuri plussa siitä! En osaa päättää, onko valaisin kauneimmillaan juuri palaessaan, todennäköisesti. Todella kauniin kodikkaan valon se luo, siinä yksi kiva syy odottaa syksyä ja koti-iltoja :).

Mutta, nyt on kesä ja mieli halajaa ulos! Ostin eilen ohimennen pari kaunista kukkasta, jotka odottavat pääsyä uuteen pieneen maljamaiseen ruukkuun. Ruukku on mattavalkoinen, ihana viiden euron löytö Minimanista. Kuvia luvassa myöhemmin, nyt sormet multaan!