030

Tänään on ollut niin ihanan keväinen ja aurinkoinen päivä että! Koin perjantaina suuria ilonaiheita, kun näin ruokapöydässä istuessani takapihalle, jossa suurta kiveä vasten pilkotti jotain vihreää; ihan pikkaisen vasta, noin viiden sentin verran… Kyseessä on tulppaanit, joita äitini kanssa viime syksynä pihallemme istuttelimme. Pari kertaa talven aikana kävi mielessä, että niistä ei varmasti nouse yksikään tuolta keväällä, mutta niin vain sinnikkäästi ovat kaivautuneet multakerroksen läpi! Niin kiva juttu, että niistähän täytyy käydä nappaamassa joku päivä ihan kuvakin :)

Sunnuntai-illan ohjelmassa saunaa ja Selviytyjiä, dippailtavien herkkujen kera. Kurkku- ja porkkanatikkuja, kukkakaalta ja Raffeleita. Dippinä se ehdottomasti paras; lempparini Taco-dippi.

032

036

Tänään käytiin myös ensimmäisen kerran tälle vuodelle pienellä prätkäajelulla! Pyörä on eri ja täysin erilainen kuin viime kesänä, sillä mies toteutti viime kesänä haaveensa ja tilasi Harley-Davidsonin… Pyörä saapui syksyllä Jenkeistä, joten tämä kesä on ensimmäinen ajelukesä. En kyllä yhtään valehtele kun sanon, että arskoja tarvitsi kun niitä kromiosia katseli – sen verran kiilsi! Mutta kyllä sitä on talven aikana tallissa puunattukin :D

039

Tänään on tullut vähän auringon innostamana mietittyä takapihaakin… Siellä on nyt kaksi suurta kiveä päällekkäin ja mietin, olisiko kiva idea jatkaa tuota kiviteemaa niiden ympärillekin jonkin verran (jotta nurtsialue vähän pienenisi) – paria erikokoista mursketta ja jotain isompia kiviäkin voisi olla seassa. Mehikasvejakin vaikka! Murskeesta (tai miksei myös katteesta?) voisi myös tehdä leveän polun terassilta pihan takaosan kivialueelle ja laittaa polulle harmaita askelpolku-laattoja. Jokunen laatta voisi olla sellainen, johon voi upottaa ulkotulen, kuten täällä Googlen kuvahaussa näkyy. Miehelle kerroin näistä suunnitelmistani ympäripyöreästi ja hän tuumasi että ai japanilainen puutarha vai :D. Joo yks sellanen kiitos! Että joo, olitte oikeassa viime kesänä: pihanlaitto on tosiaan ikuisuusprojekti ja joka kesälle tuntuu syntyvän uusia ideoita :).

 

Löysin jokin aika sitten nämä erään asunnon kuvat, joista tuli heti mieleen, miten lähellä tämä oli unelmieni sisustusta – noin seitsemän vuotta sitten :). Olipa mukava tehdä tällainen löytö! Hassua miten maku muuttuu vuosien mittaan, mutta nyt on kyllä jo vuosia tuntunut, että tämä on se mun tyyli ja tällaisen tyylin kodissa haluan asua ja elää. Mutta mitäs, jos viiden vuoden päästä maku taas muuttuisikin? Onkohan se mahdollista..? Vai pysyykö se suunta, joka niin vahvasti omalta tuntuu ja nuo ajat ennen tämän oikean tyylin löytymistä oli vain sen oikean hakemista ja maun kehittymistä tähän nykyiseen suuntaan? Jänniä juttuja! Onko teillä sisustusmaku muuttunut vuosien varrella?

Mutta tosiaan; tällainen harmaavalkoinen raitatapetti oli kovasti mieleeni, samoin vähän koristeellisemmat kattovalaisimet. Ruokailuryhmän tuoleiksi haaveilin samoihin aikoihin sellaisia korkeaselkänojaisia tuoleja, joissa olisi valkoiset huput. Maku oli siis selvästi romanttiseen suuntaan kallellaan. Tämän sisustusmaun aikoihin olin kuitenkin jo löytänyt jotain omaa ja pysyvää: vaaleuden, valoisuuden sekä valkoiset kalusteet.

inspis7

Ei tämä sisustus missään nimessä silmissäni vieläkään ruma ole! Kaunis tila, mutta itselleni tai omaan kotiini liian koristeellinen. Jos kotini edustaisi tuota sisustustyyliä, miettisin vähän väliä mitä seuraavaksi karsisin ja pyrkisin koko ajan selkeämpään ja selkeämpään lookiin.
Väkisinkin tulee joskus mieleen, että mitäs jos olisimmekin pitäytyneet ensimmäisessä talohaaveessamme ja alkaneet rakentamaan sen pohjalta… Nimittäin jos näin olisi käynyt, asuisimme nyt Kannustalon Onnela-tyyppisessä talossa ja ehkä meillä näyttäisi samantyyliseltä kuin näissä kuvissa :). Haimme kuitenkin lisäinspiraatiota selailemalla lehtiä, nettiä, vierailemalla asuntomessuilla jne. ja sitten eräänä iltana sanoin miehelle, että tehdäänkö sittenkin pulpettikattoinen talo! Mies innostui piirtelemään Google SketchUpilla hahmotelmia ja sen jälkeen ikään kuin jokin loksahti paikoilleen: tuossa meidän tuleva koti on! Kaikki osa-alueet alkoivat ottaa askelia modernimpaan suuntaan ja aloimme vimmatusti järjestelemään ja luonnostelemaan huoneita paperille. Siitä eteenpäin kaikki eteni vauhdilla ja parin kuukauden kuluttua tontillamme lauloikin jo moottorisahat :).

SFD9ABCFA50CBB547799DB44D30B27713E3_1024x

Leikittelemme joskus ajatuksella, että rakentaisimme vielä toisen omakotitalon. Toisessa rakennusprojektissa osaisi monen asian huomioida eri tavoin; on se nimittäin aika totta kun usein kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on ns. harjoituskappale. Silti mielestäni pärjäsimme oikein mallikkaasti, koska vain jotkin aivan pienenpienet yksityiskohdat muuttaisimme. Kyse on lähinnä pintamateriaaleista, kuten se aulan tapetti ;).
Selvää on, että toisesta talostamme tulisi myös modernin tyylin talo isoilla ikkunoilla, mutta se onkin lähes ainoa asia mikä on päätettynä ;). Emme saa päätettyä edes sitä, olisiko talo puu- vai kivitalo. Jos se olisi puutalo, se olisi valkoinen ja pulpettikattoinen. Kivitalo olisi myös valkoinen, tummanharmailla ovilla ja ikkunankarmeilla. Haaveilen sellaisesta laatikkomallisesta kivitalosta, jossa olisi kalteva katto eli vain yksi lape. Sen vain tulisi olla kaksikerroksinen eikä muut kuin yksikerroksiset talot oikein ole mieleeni… Toinen ongelma on se, että emme kumpikaan keksi minkäänlaista nykyisestä kodistamme poikkeavaa pohjaratkaisua :D. Tämän kodin olohuone-ruokailutila-keittiö -yhdistelmästä, suurista ikkunoista ja olohuoneen ikkunanurkkauksesta, valoisuudesta ja tilantunnusta ei millään haluaisi luopua. Onko järkeä rakentaa kaksi kertaa samanlaisen pohjaratkaisun omaava talo, muutoksia ainoastaan pienissä yksityiskohdissa? Heh, niinpä. Tuohon meidänkin ajatukset aina tyssäävät. Mutta onpas näitä mukava suunnitella ja haaveilla, ihanaa leppoisan sunnuntain ajanvietettä!

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

 

Sen kunniaksi, että viimeisen viikon aikana lähes kaikki lumet on sulaneet, pari kevätaiheista videota! Ensimmäinen video, jossa olemme kissojen kanssa lenkillä, on aiemminkin vilahtanut blogissani, se on viime vuoden helmikuulta. Nuoremmalla kissalla on hieman ärsyttävä tapa vaania lenkeillä vanhempaa kissaa ja kulkea hänen edellään ihan meidän vieressä. Tästä hieman suivaantuneena vanhempi kisu tulee yleensä jonkin verran jäljessä, yrittäen vältellä kaverinsa hyökkäyksiä. Tällä videolla ihana ja iloinen linnunlaulu vie nuoremman huomion ihan täysin ja vanhempi näkee tilaisuutensa tulleen – ohi! :D
Huomatkaa ihmetellen pyörivä pää! Mitä mitä, tsirp tsirp? Joko se on kevät?

Ja sitten; aurinkoisen lauantain kunniaksi jokakeväinen lemppari – hän on täällä taas, kevät! <3