Matka on ohi, mutta loma onneksi ei ihan vielä. Lennot meni tosi hyvin ja olen niiiiiin onnellinen ja kiitollinen, että olemme turvallisesti kotona :). Lensimme Kokkolasta Milanoon, konetta vaihdoimme Tukholmassa, josta nämä pari ensimmäistä kuvaakin ovat. Aivan superkätevää lentää täältä, toivon hartaasti ettei Kokkola-Tukholma -reittiä lakkauteta! Huomattavasti kätevämpi näin kuin vaihtaa konetta Helsinki-Vantaalla. Tukholmasta on mielestäni parempia jatkoyhteyksiä ja se on lähempänä useimpia kohteita kuin Helsinki, joten tällä tavoin säästää selvää aikaakin.
Matkan jälkeen mut valtaa aina haikeus siitä, että matka on ohi. Samoin matkakuume on valtava heti matkan jälkeen, haluaisin heti varata uuden matkan, mutta mies ei ainakaan vielä näyttänyt vihreää valoa tälle ajatukselleni. Jos seuraavan matkan ajankohta olisi jo tiedossa, se helpottaisi tätä olotilaa ja auttaisi pääsemään normiarkeen takaisin kiinni. Tapani mukaan haahuilen tässä olotilassa nyt pari päivää ja suren sitä, että ihana matka on nyt ohi… Ja vaikka kuinka kauhuissani aina lentoa odotankin, niin kyllä se vapauden ja jännityksen tunne, joka tässä kuvassakin oli valloillaan, on melkoisen upea:
Lennoilla pelkäsin vain kerran niin paljon, että itkin: Kokkolasta Tukholmaan lähtiessämme :D. Aamukuudelta oli ihan pilkkopimeää, kone pienehkö potkurikone ja hieman rähjäisen oloinen sisältä, väsymys painoi… Pikkukoneen nousu oli melkoisen ärhäkkä, laskeutumisesta puhumattakaan: iskeydyimme maahan aikamoisella voimalla ja sen perään tuli heti todella voimakas jarrutus ja näistä sainkin sitten pienen laskeutumiskammon (nousukammon sijaan) matkan loppuajaksi. Suuren suureksi helpotuksekseni kaikki kolme jäljelläolevaa laskeutumista sujuivat kuitenkin todella hyvin, aivan ihanan pehmeästi ja kapteeneille jakelinkin anteliaasti ainoastaan arvosanoja 9,5 – 10+++ :D
Lentosää oli eilen todella upea ja kirkas, lento tasainen, jonka ansiosta ihastelinkin ikkunanäkymiä tämän tästä ja syvennyin jopa kirjaani! Eikö ole muuten jännä juttu, että minä, varmasti noiden lentojen pahin lentopelkoinen, sain kaikille neljälle lennolle ikkunapaikan siiven kohdalta? Miten se aina meneekin niin… ;). Mies siinä sitten vielä ”rauhoitteli”, että jos teemme pakkolaskun mereen, on turvallista olla siiven kohdalla koska se kohta ei ihan heti uppoa :D.
Tämä eilisen Kauas pois -postaukseni kuva on kotimatkalta, ihastelin ikkunasta lumisia Alppeja enkä malttanut olla ottamatta kuvia:
Automatkalla lentokentältä kotiin radiossa sattui soimaan tuo Raappanan Kauas pois ja miten oikeaan aikaan! Juuri kun ajatuksissa pyöri päättynyt matka ja uusi matkakuume oli vallannut mielen… Kissat haimme hoitopaikasta tietysti heti samantien ja voi miten onnellisia he olivatkaan kotiin päästessään :). Erityisesti nuorempi kisu, joka on niin kotihiiri, nautti täysin rinnoin omasta kodistaan ja ruuan jälkeenkin jäi ruokakupin viereen vain istuskelemaan :D. Ilman muuta he viihtyvät hoitopaikassakin ja saavat siellä ihan samanlaista hoivaa ja hellyyttä kuin kotonaankin.
Pakkausvaiheessa jopa kisu kotihiirulainen intoutui matkalaukusta ja siellä nukuttiinkin päikkärit toisensa perään:
Matkalaukut on vielä osittain purkamatta, voi miten vastahakoista hommaa! Nuuhkuttelin laukkujen sisään, niissä tuoksuu vielä Italia <3.
Odotan matkakuvia :)! Ja ihana kisu matkalaukussa, noin meilläkin tehdään! Pitää nyt hehkuttaa, että menemme kavereiden kanssa Veronan seudulle ja Gardajärvelle elokuussa! Ei jaksais odottaa!
no niitähän riittää!
voi että, te onnelliset! tuo on niin ihanaa kun on tiedossa matka, sitä jaksaa niin paremmin kun on jotain mitä odottaa ;). tuollaista matkaa minäkin oon suunnitellu kohta vuoden, harkinnassa sen toteutus vielä tämän vuoden puolella :P. mutta kesällä en lähde, siellä on silloin liian kuuma mun makuun ja ehkä turistejakin liikaa. ajattelin et lentäis Milanoon ja sieltä sitten vuokra-autolla tutustumaan mm. Comoon, Gardaan, Veronaan ja ehkä myös Venetsiaan :))
Vähän meitäkin mietityttää ajankohta, mutta satuttiin saamaan silloin tosi edulliset lennot. Gardalla onneksi tuulet vähän helpottavat kuumuutta. Ja meillä on pienet, idylliset, ihanat hotellit vähän syrjemmällä (kaksi eri paikkaa reissulla), joten pahimmat turistirysät toivottavasti vältämme :).
kuulostaa oikein hyvältä! käykää ihmeessä myös Comolla, nähtiin palanen siitä ihanuudesta tällä matkallamme ja haluan pian takaisin :)
Suunnittelen juuri reissua Milanoon, tosin vasta syyskuun alussa, mutta poden jo Milano-kuumetta! Odottelen innolla shoppailu ja ravintolavinkkejä ;) Itse rakastuin kyseiseen kaupunkiin ensi silmäyksellä ja matkakuumeesen ei auta mikään muu kuin uusi reissu Milanoon.
kuulostaa oikein hyvältä! ravintolavinkkejä ei taida multa saada, meni nyt ravintolajutut vähän toisille sijoille :P. shoppailujuttuja tulossa!
Arvaat varmaan, mitä oli pakko tulla kommentoimaan… <3
taidanpas arvata :) kiva että jätit viestiä!
Kokkolastakin pääsee Tukholmaan?! Itse lensin Milanosta Tukholman kautta Ouluun, viimeinen väli lennettiin myös potkurikoneella. Hieman jännitti muakin se lento, kone oli parhaat päivänsä nähnyt. Onneksi lento ei kestänyt kuin noin tunnin verran.
juu jos en nyt ihan väärin muista niin viime vuonna aukes tuo reitti. joo tämäkin kone oli aikamoinen pommi :D. 1h 5 min kesti Kokkolaan :)
Täällä toinen lentopelkoinen ilmoittautuu. Ihan normaalisti siis lennän ja matkustan, mutta pelkään nousuja ja laskuja ihan hulluna. p.s siiven kohdalla on turvallisinta, sillä siitä kohtaa kone on vahvin ja niissä paikoissa istuva selviytyvät tilastollisesti parhaiten. Kone katkeaa yleensä siiven takaa, joten siihen en suostu menemään istumaan. Miten niin on lentopelko?!?! :D t. tilastohaukka
jep, sama! nousuja pelkään aina eniten, mutta oon alkanu pelkäämään myös laskuja, koska kerran finskin lennolla laskeutuessa ponnahdimme maasta aika ”mukavasti” takaisin ilmaan :D. ei naurattanut tuolloin ei!
mä jotenkin näen tuon asian siten, että on erittäin minimaalinen tilastollinen todennäköisyys selviytyä lento-onnettomuudesta, joten en näe mitään paikkaa toista turvallisempana :P. et jos kone katkeaa ni ehkä paras tippuakin sieltä ensimmäisenä (kaikki sieltä tulee alas kuitenkin) = nopein loppu :D
Hihi. Itseasiassa lento-onnettomuuksissa useimmiten selviää hengissä. :D Mutta siipipaikalla on siihen parhaimmat tsäänssit. Kone voi katketa vain nousussa tai laskussa, jotka ovatkin ne vaarallisimmat hetket lennolla. Ihan turhaahan se on kuitenkin järkeillä, pelko on tunne. Mutta olen kyllä neuroottinen tuon lentämisen suhteen.
no mä en ottanu lukuun sellasia mitättömän pieniä juttuja, vaan oikeita ja henkeäuhkaavia onnettomuustilanteita. niistä harvemmin selviää. se Air Francen konehan hajos/katkes ilmassa Atlantin yllä silloin muutama vuosi sitten, ihan kesken lennon.
Hei!
Täällä ilmottautuu myös yksi lentokammon saanut. Juurikin Kokkolasta lennettiin Helsinkiin ja sillon oli välistoppi Seinäjoella. Onneton pikkukone heilu ja pyöri, tösähti maahan ja meinasin saada sydän halvauksen. Oikein nousee karvat pystyyn jos pitäisi koneeseen mennä. Matkustellut olen kyllä tosi paljon enkä lentämistä koskaan sen kummemmin fanittanut tai pelännyt, mutta nykyään sitä on ilmeisesti vanha ja arka! :)
muakin kyllä pelottaa kovastikin, mutta pari kertaa vuodessa matkakuume nousee pelkoa suuremmaksi ja ollaan valinnan edessä ;)
Teillä oli varmasti hieno reissu! Onpa hyvä, että lentopelkosi ei kuitenkaan estä kokonaan lentämistä kun niin kovasti kuitenkin tykkäät reissata.
Olipa todella hieno kuva Alpeista! Ja ihana kuva kisusta <3 Ne murmelit ovat niin suloisia kun tunkevat itsensä joka paikkaan :) Meilläkin löytyy vanhempi kisu aina matkalaukusta pakkausvaiheessa ;) Ja se on niin totta, että matkakuume on ihan pahimmillaan juuri reissusta palattua. Itse marssin suoraan Stockan Hulluille Päiville yksi kerta reissusta tullessa ja varasin lennot seuraavaan kohteeseen. Nyt onkin vähän tylsää kun ei ole mitään reissua tiedossa.
eikö vain! ois kyllä kamalaa joutua luopumaan matkoista kokonaan. loistava teko tuo matkan pikashoppaus :)) hyvähyvä!
Voi, mä niin ymmärrän sua! Lentäminen on vaan niin uskomattoman karmeeta, varsinkin se nousu kiihdytys :P Itken yleensä aivan paniikissa, mut viimeinen pitkä lento onnistui lääkkeiden avulla. Tosin ikävä pahoinvointihan sitä seurasi, samoin muistin pätkiminen, mut mitäpä sitä ei tekisi käyttäytyäkseen ihmisen lailla lentokoneessa ;)
Mullakin matkakuume nostaa silti säännöllisesti päätään ja päivisin surffailen innoissani matkoja etsien. Illalla sit iskee paniikki, et hulluko olen! Jostain kumman syystä pelkään pimeällä lentämistä vielä paljon enemmän kuin valoisalla… Outoa! Mut onneks matkakuume kuitenkin usein voittaa pelon ja pääsee näkemään mitä ihanimpia paikkoja! :)
oi oi, olipas tuttua tekstiä :D. pimeällä minäkin pelkään jostain syystä enemmän, hassua. mukavaa että sinäkin voit elää pelkosi kanssa ja pääset minun laillani silloin tällöin matkustelemaan :)