/

Joulun alla saa tyypillisesti ihastella monenlaisia adventtikynttelikköjä. Kauniita ja erilaisia, itsetehtyjä ja valmiina kaupasta ostettuja. Mulla ei ole vielä koskaan ollut käytössä adventtikynttelikköä, mutta mietin että ehkä tänä jouluna voisin tämän tavan toteuttaakin! En ajatellut väkertää adventtikynttelikköä itse, koska valmiinakin löytyy niin kauniita versioita eikä minulle ne numerot ole niin välttämättömyys ;). En myöskään haluaisi mitään liian jouluista versiota, jolle tulisi käyttöä vain jouluisin. Monikäyttöisyys on aina plussaa.

Kokosin tähän muutamia omaa silmääni miellyttäviä vaihtoehtoja, joista adventtikynttelikön voisi muodostaa, sillä eihän tässä ole oikeastaan kuin pikkaisen reipas kuukausi ensimmäiseen adventtiin! Pohdinnat on siis hyvä aloittaa jo nyt, sillä päätöksentekoon menee aikaa puhumattakaan itse tuotteen tilaamisesta ja saapumisesta ;).

Adventtikynttelikön voisi hyvin koota erillisistä kynttilänjaloista, kuten neljästä erikokoisesta Iittalan Festivo-kynttilänjalasta tai Iittalan Nappula-kynttilänjaloista. Molemmista saisi varmasti kauniin kokonaisuuden:

Joko teiltä löytyy Nappuloita? Mustat ja valkoiset on mun lempparit, ehkä kuitenkin valkoinen versio vie lopulta voiton… Ihanan simppeli ulkomuoto!

 

Sitten nämä kaunottaret! Eli järjestyksessä vasemmalta oikealle Season/Georg Jensen, Heima/Normann Copenhagen, Gloria/Muuto, Allas/Iittala.

Ferm Livingin Candleholder String oli mulle uusi tuttavuus ja siihen ihastuinkin melko voimakkaasti! Saatavilla on tuollainen värikkäämpi vaihtoehto tai sitten puunsävyinen. Kynttelikköä voi pitää kuvien tapaan joko suorana tai ympyrässä. Tuota natural-sävyistä olen jo useamman viikon ajan sommitellut mielessäni kotiimme, se ei olisi liian jouluinenkaan, joten käyttöä tulisi varmasti muulloinkin kuin jouluna. 

Tämä ei liity adventtikynttelikköihin, mutta oli muuten vain niin suloinen, että oli pakko jakaa tämäkin kynttilänjalka! Tai ehkä kyseessä onkin joulukuusen korvike..? Tätä Verso Designin Joulupuuta voi käyttää kummin vain! Esimerkiksi pienempään kotiin, johon ei joulukuusi välttämättä mahdu, olisi tämä aika täydellinen valinta vai mitä!
Meille tämä olisi ehkä just eikä melkein täydellinen pöytämallin joulukuusi :P . Noiden huopakoristeiden joukossa ja osittain tilalla näen jo muutamia omia koristeitani, iiks…

Oo miten ihanaa puuhaa onkaan tällainen suunnittelu ja fiilistely! <3

Kuvat lainattu Room21, FDS, Iittala.

/

Nyt vihdoin näitä toivomianne pylväsvalaisinkuvia. Viive tämän postauksen toteuttamiseen johtui siitä, että täällä sataa lähes joka ilta! Sateessa ei huvita kuvata ja silloin, jos säiden puolesta olisi ollut hyvä kuvata, en ole ollut oikeaan aikaan kotona.

Pylväsvalaisimia on siis kolme, muut ulkovalaisimemme ovat seinämallia. Nämä pylväsvalaisimet syttyvät automaattisesti, kun alkaa hämärtää. Olemme ajastaneet ne sammumaan joskus kymmenen jälkeen, en nyt muista tarkkaa aikaa, mutta emme halua pitää valaisimia turhaan päällä kovin myöhään. Kukapa niitä yöllä tarvitsisi… Ja jos jostain syystä täytyy yöllä liikkua, on autokatoksessamme pimeitä iltoja/öitä varten liiketunnistimella varustettu valaisin, joka havaitsee liikkeen melko kaukaakin. Ei kuitenkaan tieltä saakka, mikä olisi jo rasittavaa. Autokatoksen valo syttyy jopa kissoille ;) ja sammuu automaattisesti. Kotiin saapuessa on mukavaa, kun katokseen syttyy valo heti kun autolla sitä lähestyy. Ei tarvitse nousta autosta pimeään katokseen eikä tarvitse myöskään pitää valoja siinä tuntitolkulla siihen asti, kun saapuu kotiin. Tällainen systeemi on tosi toimiva ja on ei pelkästään lompakko- vaan myös ympäristöystävällinen!

Etukäteen ajattelin, että mua varmaan häiritsee valaisinten juurelle, murskeen päälle lentävät lehdet, mutta ei. Ei ollenkaan. Nehän on vaan kiva lisä, syyslisä ;).

Nyt alkaa asiat ulkovalaisinten osalta olla aika hyvällä mallilla. Joskus tulevina vuosina lisäämme takapihallekin pylväsvalaisimia, jos katsomme tarpeelliseksi. Yksi asia, missä tässä kotimme rakennusprojektissa onnistuimme tosi hyvin, on mm. nämä ulkovalaisinvaraukset; niitä on ollut riittävästi ja vieläkin on tosiaan mahdollista valaisimia tarpeen tullen lisätä. Ulkovalaisintarpeet hahmottuvatkin mielestäni parhaiten, kun on ainakin vuoden talossa asunut. Tämä hyvänä vinkkinä tällä hetkellä raksaprojetin parissa ahertaville: ulkovalaisinvarauksia ei voi olla liikaa! :)

Mukavaa illanjatkoa!

/

 Meidän nuoremman kissan käytöksestä huomaa niin selvästi, että kesä on todellakin ohitse. Onhan se toki ollut jo viikkoja ohitse, mutta on hauska seurata kisun käytöstä. Pari ulkoilureissua päivässä riittää ja nekin lyhyehköjä. Yöt nukutaan suht kiltisti sisällä ilman hepulikohtauksia. Aamuisin, kun halipula on ylimmillään, hakeudutaan mamin läheisyyteen ja viereen nukkumaan. Jos joku on jostain aivan käsittämättömästä syystä mennyt sulkemaan makuuhuoneen oven, kuten tänä aamuna, ja yrittää siellä nukkua muka yksin, sitä raavitaan vaivihkaa, mutta erittäin sinnikkäästi. Oven raapija vie aika lailla aina voiton. Voi sitä kissan onnea kun pääsee hyppäämään pehmeääkin pehmeämpään sänkyyn!
Kun nousen aamuisin ylös, laitan noustessani aina ensimmäiseksi kännykän yleinen-asetuksille eli äänet päälle. Tuosta kuuluu pieni merkkiääni, joka on kisuille aamuruuan merkkiääni. Sillä samalla sekunnilla haukotellaan niin että leuat napsuu (nuorempi) ja usein raitapukua venytetään (vanhempi). Sama juttu päivästä toiseen, jonka seuraaminen on kyllä niin huvittavaa! Meillä kisut ei koskaan kerjää nukkuvalta ihmiseltä ruokaa, ei edes niinä harvoina pitkäksi venyneinä aamuina… Odottavat aina kiltisti nukkuen et milloin kuuluu kännykän merkkiääni :D. Sanomattakin siis selvää, että kun sinne keittiöön aamulla ensimmäisenä sipsutan, en suinkaan valmista omaa aamiaistani, vaan avaan ensimmäisenä kisujen ruokakaapin ja tarjoilen heille aamiaisen, heh. Sen jälkeen voi rauhassa miettiä omaa aamiaista.

Nuoremmalla kisulla on pinttynyt tapansa, joka seuraa aina aamuruuan jälkeen. Kesäkaudella miu’uttais ulos niin vimmatusti, mutta talvikaudella mennään olohuoneen ikkunanurkkaukseen tuijottamaan ulos. Tänä aamuna oli kiva seurata voimakasta vesisadetta, pisaroiden roiskumista ikkunaan ja terassin lattiaan. Kiva seurata moista eikä ole vaaraakaan, että itse kastuisi. Sateen ropina alkaa kivasti väsyttämään ja tuijotustuokion jälkeen mennäänkin sohvalle, johonkin tyynyjen ja torkkupeittojen väliin, ei koskaan päälle. Kasojen päältä löytyy puolestaan vanhempi kissa.

Lokakuisesta tiistaista,