2012 - Sivu 28 142:stä - All you need is White

Oli ihan pakko tulla tänne blogiin hekottamaan, voi elämä mä repeilin äsken! :D Tässä pientä tapahtumaketjua:
Kävin asioilla, viimeisenä ruokaostoksilla. Muffinssihyllyllä oli niin herkullinen jättimuffinssi, se aivan huhuili sieltä, oli pakko ostaa se. Tulin kotiin ja laitoin ostokset kaappiin, ajattelin et katson boxilta yhden Emmerdalen ja herkuttelen muffinssin. Se oli sellainen suklaamuffinssi, jossa päällä paksu vaniljainen kuorrute, tiedättehän. Sen sisällä oli lisäksi jotain kermavaahdon tapaista, slurps. Sen herkutteleminen olikin niin sotkuista et menin välillä pesemään käteni, ajattelin siinä niitä pikaisesti pestessäni ettei se nyt voi tässä ajassa ehtiä. No tottakai se ehti. Nostin kissan ilmaan, kissa nosti suullaan muffinssin ilmaan. Ehkä siinä vaiheessa, kun kiskoin sormet taas aivan mönjässä jättimuffinssia kissan suusta, tajusin et peli o n j o menetetty. Kissa aivan puhisi herkkupala suussaan, ei meinannutkaan päästää irti. Puhku ja puhisi ja toisella etutassullaan työnsi mun rintakehää itsestään kauemmaksi. Sain mä siitä palasta lopulta puolet pelastettua… Loput herkuteltiin sit lattialla, osa myös olkkarin matolla. Kätevä tuo nukkamatto ku siitä voi aina leikata noita lankoja irti kun sattuvat sotkeentumaan esim. muffinssiin… Ja vanhempi kissaneitinen, joka ei todellakaan mistään muffinsseista edes välitä, ryntäs heti apajille ku kerran nuorempikin. Varastettu ruoka, parempi mieli?

Pelastettu muffinssimurunen… Nam?

Näettekö tässä asennossa saman voitonriemun ku minä? Tuo hännän asento on aika paljonpuhuva! :D

Rontti, that’s my middle name!

Mä sain pikkuriikkisen herkutella muffinssilla, sit sain nauraa mahani kipeäksi ja lopuksi vähän siivoilla. Kissat sai herkutella ja elää jännittäviä hetkiä. Miten ne toimikaan aivan kuin kimpassa suunnitellen koko homman?

Nyt pesevät onnellisina turkkejaan.
Aivan heti ei ehkä kannata syliin kuitenkaan.

Mainitsinkin tässä muutama viikko sitten, että veljeni muutti takaisin kotikaupunkiimme. Kuun alussa kävin hänen luonaan tekemässä hieman tekstiilitäydennyksiä, myös muutaman syksyyn sopivan sisustustuotteen vein. Eli tällainen Lukijan kotona -postaus tällä kertaa (kyllä, veljeni lukee blogiani, ainakin silloin tällöin) :))

Mietimme samalla hänen luonaan käydessäni, mihin Kaj Stenvallin ankat voisi ripustaa… Vuokranantaja on juuri ennen veljeni muuttoa tehnyt asunnossa pintaremontin, joten seinien rei’ittäminen tuntuu vähän kurjalta. Niinpä yksi päivä samalla kun ostin itselleni, ostin myös veljelleni Commandin taulunkiinnityspaloja, joilla taulun voi ripustaa seinään ilman reikiä tai muitakaan jälkiä. Kiinnityspalat on tarramaisia (huom. kyseessä ei ole kaksipuolinen teippi!) ja ne irtoavat seinästä siististi. Nämä taulunkiinnityspalat ostin Clas Ohlsonilta ja niitä on erilaisia eri tarkoituksiin, itselleni ja veljelleni ostin kapeille kehyksille tarkoitettuja paloja.

Mulla on meidän aulaan suunnitteilla eräänlainen valokuvataulusysteemi, mutta toteutukseen voi vielä mennä tovi jos toinenkin… On meinaan näitä suunnitelmia ja ideoita enemmän kuin aikaa etten enää tiedä mistä päästä lähtisin näitä toteuttelemaan, heh! Oikeastaan nyt kun tuli puheeksi niin mulla on näitä kaikenlaisia suunnitelmia koskien eteistä, aulaa, makuuhuonetta (tai oikeastaan kaikkia kolmea makuuhuonetta), kodinhoitohuonetta, molempia vessoja, olohuonetta ja nooh kyllä keittiötäkin… Jotain pientä kivaa jokaiseen :D. Toteutuksella ei mikään kiire, niitä on kiva suunnitella! Psst. mies ei vielä tiedä näistä kuin pienen murto-osan, ajattelin et turha molempien päätä vielä tässä vaiheessa vaivata :P.

Mutta vielä veljeni kotiin palatakseni; katsotaan jos esittelisin sitä täällä vielä joskus myöhemminkin. Hänellä on vielä jotain hankintaa tekemättä (sohva tilattuna, mutta ei vielä toimitettuna), joten palataan ehkä asiaan sitten kun siellä alkaa olla valmista! :)

Melkoisen kiva asunto: saunallinen ja parvekkeellinen city-yksiö pienoiskerrostalossa! Mitä muuta opiskelija voisi toivoakaan ;).

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa (tai no ehkä parin viikon tauon jälkeen) poltettua takkaa. Eilen illalla oli niin mukavaa, kun kävimme iltalenkillä (kissojen kera) pakkassäässä. Takkaan mies laittoi tulen jo ennen lenkkiä ja voi miten ihanaa olikaan sitten tulla lenkin jälkeen sisälle lämpimään. Jumiuduin divaanille takan eteen, ei ollut radion eikä telkkarinkaan ääniä, vain takkatulen ritinää. Ihanaa vaihtelua ja hiljaisuutta! Jotenkin se tv:n ääni on turhan usein taustaäänenä, ei tietenkään silloin kun sitä ei kukaan katso, mutta esim. jos toinen katsoo ja toinen tekee jotain muuta niin kyllähän siinä molemmat sitä joutuu kuuntelemaan :).

Oli mulla siinä seuraakin, ihan vieressä. Vanhempi neiti sylissä ja aina kun takasta kuului ritinää tai pientä pauketta, oli kissalla silmät lautasen kokoisina :D. Että ei se mitenkään kovin rentouttava tuokio ollut, hänelle. Se on niin herkkis tuo mun toinen murmeli <3.

Toinen taas, toinen on rohkea.

Divaanin selkänoja on tämän kissan lempipaikka syksystä kevääseen. Mutta koska divaani oli varattu, oli kivempi mennä lattialle omaan rauhaan ja nauttia ilman häiriötekijöitä. Se on niin hassua miten takkatuli vaikuttaa tähän joskus pienimuotoisia hepuleita saavaan kattimattiin. Se rauhoittaa kisun heti ja luomet alkaa lupsahdella. Eilenkin tuli uni heti. Vaikka joku menee keittiöön niin kissa ei juokse perässä, jos on takkatulesta nauttimassa :D