Ei mitä tahansa kissoja, vaan nää mun <3. Raitaiset ja kiltit matikaiset. Pehmoiset ja lämpöiset.

Intiapilkku ja yks toffeetassu. Ne on mun 10-vuotiaan parhaat tuntomerkit.

5-vuotiaalla on puolestaan sellainen tietty professori-ilme. Katsoo joskus sellaisella niiiiiiin tarkkaavaisella naamalla (yleensä silloin kun hän on sohvalla ja joku keittiössä…) et puuttuu enää sellaiset pienet pyöreät rillit nenältä :D. Tällä on myös valkoiset sukat ja valkoinen ruokalappu, joka on hieman vinossa, sillä aina on niin kova kiire syömään.

Toinen tykkää silityksistä, aina ja joka paikassa.

Toinen nukkuu mielellään rauhassa ilman häiriöitä, mutta aloittaa kehräyksen välittömästi kun joku pikkaisenkaan silittää. Joskus kyllä tulee tällainen ilme, joka sanoo aivan kuin et joo kiva, mut ei mua kato tartte silittää enää silloin ku mä jo nukun…

Eilen tämä meidän silityksistä ja sylistä niin hirmuisesti pitävä kissa aiheutti vähän murhetta… Nostin kissan syliin ja kiinnitin heti huomiota siihen, miten kisun kyljet pullotti ihan hirmuisesti; kylkiluiden jälkeen oli sellaiset pullottavat patit molemmin puolin. Säikähdin tosi paljon ja aloin tunnustella kylkiä ihan urakalla. Kissa siitä sitten ärsyyntyi ja mähän ajattelin heti, että se on kipeä! Kovin väsyneeltäkin vaikutti… Sain ”pienimuotoisen” hysteerisen itkukohtauksen siinä kissan kävelyä seuratessani, näytti mielestäni niin kovin vaivalloiselta… Kelasin jo mielessäni, että kuka eläinlääkäri päivystää lauantai-iltaisin ja olin mielessäni jo viemässä kissaa autoon, kunnes keksin että käydään lenkillä, siitä kissa innostuu aina ja jos on kipeä/sairas, ei varmasti halua mukaan. No halusihan se, mutta lenkki jäi lyhyeksi, koska mielestäni kissa ei nauttinut siitä ja niinpä palasimme sisälle.

Arvatkaas miten tuo päättyi? No siinä reilun tunnin kuluttua kylkien pullotus oli vähentynyt ja kissa suht normaali… Todennäköisesti siis oli vain tankannut itsensä melko ähkyyn ;D. Lisäksi oli miehen mukaan hotkinut hiukan kaverinkin ruokakupista… Laiheliini on siis aloittanut jokavuotisen talvitankkauksensa, en vain heti hoksannut, että kyse olikin siitä!

Varmaan vähemmästäkin tulisi maha kipeäksi kun sekä minä että mies tunnusteltiin ja paineltiin niitä kylkipatteja vähän väliä ;D. Ja vielä lenkillekin, puuh… Täytyy tänään jotenkin hyvitellä… (mutta ei ruualla :P). Nooh, onneksi ei ehditty sinne eläinlääkäriin asti, hehhehe!

Rauhallista sunnuntaita jokaiselle täällä piipahtavalle!