Muutamia viikkoja sitten Serla haastoi mut mukaan kampanjaansa, jossa korostetaan pientenkin askeleiden merkitystä ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Harkitsin jonkin aikaa tähän mukaan lähtemistä, mutta sitten huomasin, että kampanja oli vaikuttanut omaan ajattelutapaani jo tuona harkinta-aikana: huomasin ajattelevani ympäristöasioita entistä enemmän ja tämän tästä, siinä jokapäiväisessä arjessa, aivan niiden pientenkin tekojen kohdalla. Niinpä tulin siihen tulokseen, että lähden tähän mukaan, sillä olisi hienoa jos kampanja saisi saman aikaan muidenkin ihmisten kohdalla! Mikään tekohan ei ole liian pieni teko ympäristön puolesta.
Itse valitsin tähän postaukseen juuri sellaisia pienenpieniä ympäristötekoja, joita tulee tehtyä lähestulkoon päivittäin. Nämä on jokaisen helppo omaksua.

Suositeltavat lämpötilat ovat jääkaapille +5 ja pakastimelle -18 astetta. Meillä nuo kodinkoneet ovat hieman lämpimämmällä, sillä mielestämme +5 asteinen maito on aivan liian kylmää juotavaksi.
Kokatessani valitsen aina kattilan tai paistinpannun kokoisen levyn, sillä jos levy on liian iso, lämpöä pääsee karkuun ja energiankulutus voi kasvaa jopa 20 %. Myöskin käyttämällä aina kattilassa kantta säästän lähes 30 % energiaa verrattuna siihen, että jätän kannen kaappiin.

Tässä turhien valojen sammuttamisessa olemme miehen kanssa kyllä molemmat ansainneet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Sama koskee myös esim. tarpeettomien sähkölaitteiden päälläpitämistä… Eräs asia, jonka toivoisin mieheni omaksuvan, on kännykän laturin irrottaminen seinästä latauksen jälkeen. Hänellä on laturi makuuhuoneessa ja kännykkä latauksessa öisin. Päivisin laturi on pistorasiassa ihan turhaan. Mikään järjetön energiasyöppö tuo ei tokikaan ole (on arvioitu, että kännykän laturin irrottaminen latauksen jälkeen vähentää noin prosentin sadasosan henkilön päivittäisistä energiapäästöistä), mutta se on juuri yksi sellainen turha energiankulutusmuoto, josta olisi hyvä oppia pois.

Vielä pakko mainita yksi asia: ostaa kotiin ruokaa vain sen verran, mitä tarvitsee ettei sitä tarvitse heittää roskiin. Tuossa olemme jo onnistuneet hyvin (ja onhan meillä pari matikaistakin, joille usein kelpaa jämäpalat muustakin kuin kissanruuasta), mutta kyllä vielä parannettavaakin löytyy. Ihan pahaa teki taas taannoin kuunnella, kun uutisissa kerrottiin, miten järkyttäviä määriä ruokaa suomalaiset kotitaloudet heittävät roskiin vuositasolla :/.
Mun oli varmaankin tarkoitus kertoa tässä yksi pieni ympäristötekoni, mutta hieman innostuin… Palautui mieleen opiskeluvuodet ja erityisesti opinnäytetyöni: tein opinnäytetyönäni ympäristöoppaan eräälle matkailualan yritykselle.