Tänään on kyläilty, ulkoiltu, nautittu takkatulesta ja tunnelmoitu, tehty herkullista ruokaa ja leivottu ensimmäiset joulutortut tälle vuodelle, laitettu hillitysti lisää joulua kotiin ja askarreltu taas muutama joulukortti (huh mikä urakka, mutta nyt jo loppusuoralla :)). On myös ihasteltu upeaa sinistä hetkeä tieltä käsin, tässä samanlainen hetki ikuistettuna olohuoneen sohvalta:

Askarreltiin (kyllä me, sillä sain houkuteltua miehen seurakseni :D) myös paperitähtiä: kaksi valkoista ja yksi mustavalkoinen. Laitan teille kuvia joku päivä kun saan ne ripustettua ja kuvattua! Nyt ne on vielä kuivumassa tuossa pöydällä. Harkitsen niiden tekemistä vielä pienempinäkin versioina, jotta voisin ripustaa ne huonekuuseeni. Noh, jää nähtäväksi; noiden kolmenkin tekoon hurahti reilu tunti ja mitä pienempi tähti, sen hankalampaa niitä on väkertää ;)

Mutta nyt takaisin Linnan juhlien pariin! Tunnelmallista Itsenäisyyspäivän iltaa!


Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Haluan vielä liittää mukaan viime vuonna löytämäni runon, jota ei voi ilman kyyneleitä lukea:

Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
teki valintojaan käsi kohtalon.

Ovat rajalliset elämämme päivät,
emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas, mutta liian monet jäivät,
vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.

Ilman ontuvaa ystävääni,
olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta,
olis arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
olis arkipäivä kuudes joulukuuta.

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
kiitos Teidän, se on sinivalkoinen.

Juhlavaa Itsenäisyyspäivää! 

Lainaukset: Jukka Kuoppamäki – Sininen ja valkoinen, Kari Kantalainen – Kuudes joulukuuta

 

Nyt vuorossa tämä lupaamani joulukattauspostaus! Kattauksista tuli kaksi hieman erilaista versiota, olisi kiva kuulla kummasta pidätte enemmän :). Idea tämänkaltaiseen toteutukseen lähti, kun sain yhteydenoton Decora Houselta. Kyseessä on verkkokauppa, joka koostuu oikeastaan kahdesta kaupasta: juhlakaupasta ja hääkaupasta; voit tehdä ostoksia molemmissa, mutta maksaa tuotteet samalle kassalle! Decora Housen valikoimiin kuuluu monipuoliset juhlakoristeet, joilla onnistuu luoda kauniit puitteet juhlaan kuin juhlaan.
Aika pian heidän valikoimaansa selatessani alkoi hahmottua tulevan joulun kattaus! Aiempina vuosina olen vasta pöytää kattaessani päättänyt, millaisen kattauksen teen, joten nyt oli tosi mukavaa päästä fiilistelemään jo näin hyvissä ajoin. Sain valita Decora Housen valikoimista tarvikkeita omaan kattaukseeni, kuvista näette mihin päädyin.
Kamera lauloi näiden kattausten äärellä siis viime sunnuntaina:

Aloitin kovin yksinkertaisella tyylillä, pikkuhiljaa lisäillen koristusta pöytään. Yritin välttää sellaista krääsäpöytä-lookia ja omissa silmissäni onnistuin siinä aika hyvin. Valkoisten servettieni ympärille kiepsautin mustaa koristehelminauhaa servettipidikkeen virkaa toimittamaan. Erittäin edulliset pidikkeet saa muuten tällä tavoin ja vaihtoehtoja on suunnattomasti! Lautaselle asettelin pari hopeista suklaasydäntä, pöydän keskiosaan kauniin punaisia.

Ensimmäistä kertaa koskaan kattauksessani nähdään paikkakortit! Kivat helmiäisvalkoiset lumihiutaleet. Alunperin ajattelin laittaa paikkakortit viinilaseihin tuomaan hiukan korkeuseroa kattaukseen, mutta viinilasi oli sen verran ohutta ettei ne sen reunassa pysyneet, joten koristavat sitten vesilaseja. Lumihiutale-paikkakortitkaan eivät ole turhan jouluiset, vaan sopivat kaikkiin talvikauden kattauksiin. Ruokailun alkaessa ne voi asettaa vaikka pöydän keskiosaan koristeiksi.

Sitten tämän toisen tekemäni kattauksen kuviin. Tästä kattauksesta tuli mielestäni vähän herkempi ja pehmeämpi kuin ensimmäisestä, vai mitä mieltä olette?

Tässä kattauksessa erona ensimmäiseen mustat lautasliinat, lautasliinapidikkeet: valkoiset helminauhat (sopivan mittaisiksi katkaistuina) sekä amaryllis.

Meillä ruokajuomat nostetaan yleensä ruokapöytään, mutta muut tarjottavat haetaan keittiön tasoilta. Jotta ruokajuomille ja ylipäätään ruokailulle jää pöydässä tilaa, en halua kattaa pöytää liian täyteen. Yritän myöskin pitää pöydän keskiosan katseenvangitsijat tarpeeksi matalina, jotta kaikilla ruokailijoilla säilyy näköyhteys toisiinsa. Näissä kattauksissa amaryllis ja korkeat kynttilät on helppo nostaa sivupöydälle ruokailun alkaessa, ne on lähinnä luomassa ensivaikutelmaa kattauksen tunnelmasta. Se ensimmäinen silmäys kattaukseen on ainakin itselleni aina tärkeä :)

Tällaiset lautasliinapidikkeet on siitäkin kivat, että ne voi nostaa pöytää koristamaan, kun aloittaa ruokailun. Eivät turhaan jää eteen pyörimään :)

Kun jouluinen ilta pimenee ja tunnelmavaloa luo vain kynttilät & jouluvalot, joulumusiikin soidessa vaimeasti taustalla, on tämän kattauksen tunnelma taas ihan erilainen.

Kohta tämä jouluisen pöydän näkymä täydentyy, kun joulukuusi saapuu koristamaan ja valaisemaan tuota kulmausta. Takassa meillä ei yleensä pala tuli silloin, kun pöydän ääressä on ruokailijoita: suuri luukku lämmittää vähän turhan tehokkaasti ruokapöytään asti… Viime viikonloppuna saimme sen miehen kanssa ruokaillessamme kokea: kuuma oli! :D Joulun aikaan takassa voi sitten poltella kynttilöitä, ne luo viime vuoden tapaan ihanaa tunnelmaa takasta käsin.

Innostuin näistä kattauksista niin, että sormet syyhyää jo erään kahvi-/glögikattauksenkin pariin, haluaisittekohan nähdä vielä senkin?