Sattui tosi hauska juttu tässä yhtenä päivänä parisen viikkoa sitten. Meillä on täällä SPR:n kirpputori, johon ihmiset voi lahjoittaa tavaraa ja jonka tuotto menee sitten SPR:lle. Käyn kirppiksellä aina silloin tällöin sekä kiertelemässä/ostoksilla että tavaraa lahjoittamassa. Viimeksi mulla oli aika tiukka aikataulu, mutta ajattelin et käynpäs pikaisesti siellä kun on aika sopivasti matkan varrella. Pengoin yhtä pöytää, kun näin siellä jotain tuttua…
Ajattelin ensimmäisenä, että miten onkaan ihan samanlainen laatikko kuin minkä minä tein tarhassa (tai ala-asteella, en enää muista). Pyörittelin laatikkoa käsissäni ja näin pohjassa lyijykynällä kirjoitetun nimeni :D. Mä niin meinasin repeillä siellä yksikseni! Laatikko näytti kuitenkin myös jotenkin raasulta siellä yksinään, joten kassan kauttahan se oli autoon kiikutettava! Euron maksoin, että sain oman laatikkoni taas itselleni, heh! Onneksi meni hyvään tarkoitukseen :). En halunnut kenenkään muun saavan sitä ja ajattelin, etten voi sitä enää hylätä, kun sen jo kerran olin lapsuudenkotiini jättänyt. Jotenkin se oli sieltä epähuomiossa päätynyt muiden lahjoitusten mukana kirppikselle ja ollut siellä kuukausia kunnes näin sen :D.
Muistaakseni säilytin tässä pienenä mm. korujani; helmiä varsinkin. Nyt laatikko majailee takan reunuksella, siinä voisi säilyttää vaikka tulitikkurasioita, jos meillä niitä käytettäisiin… Käytössä on kuitenkin sytytin, joten se siitä ideasta. Eräässä käytössä laatikko on kuitenkin meillä ollut ja kauniilta siten näyttänyt!
Ajattelin, että se näyttäisi varmasti ihanalta, jos kynttilänvalo pilkottaisi noista raoista! Mietin vain, miten se onnistuisi puisen laatikon kuumentumatta. SItten keksin laittaa sen sisälle Kivi-kynttilälyhdyn, joka on vain aavistuksen laatikkoa matalampi. Kynttilänvalo siivilöityy tosi kauniisti laatikosta; mitä pimeämpi, sen kauniimmalta se näyttää.
Tällainen pieni hankinta tällä kertaa! :)
Olipas ihana tarina laatikolla, esillä olevat sisustusesineet jotka pitävät sisällään hyviä muistoja ovat ne parhaimmat, saa hymyn huulille niitä katsellessa, huononakin päivänä :)
ihan totta, allekirjoitan joka sanasi :)
Ihana juttu :D!
eikö :)
Ei voi olla totta! Mieletöntä löytää tuollainen ;) Hyvin se tuohonkin istuu!
oli vähän hassu fiilis kyllä löytää se sieltä :D. oli naurussa pitelemistä! heti ulkona piti soittaa äitille ja yhdessä nauraa :D
Oli varmasti mielenkiintoinen jälleennäkeminen! ;) Onpa ihana ja hauska tarina! Missäköhän laatikkokin on mahdollisesti kiertänyt ennen tätä. Onkohan se viety suoraan sinne vai onko tullut myyntiin jotain muuta kautta? Mainitsitko myyjälle mitään, että tämä laatikko oli sun tekemä?
no oli! äiti on viimeks keväällä vieny tavaraa tonne kirppikselle, eli oiskohan sillon samalla sitte eksyny muiden tavaroiden mukana… eikä hän tainnut muistaa, että se on itsetekemäni laatikko, lapset kun väsäilee tarhassa/koulussa niin paljon kaikenlaista :D
en sanonu myyjälle mitään, oli miesmyyjä ni ajattelin et häntä ei ehkä kiinnosta ;D
Koulussa tuli kyllä tehtyä kaikenlaista! Mutta nyt laatikolla on varmasti vielä isompi tunnearvo eikä varmasti päädy enää kirpputorille! :)
no niin tuli :D. ja jep, nyt se sai meiltä pysyvän kodin :)
Voi mikä mahtava sattuma :) Aivan uskomatonta….
oli kyllä hauska sattuma et satuinkin sen sieltä löytämään, niin paljon tavaraa kun sielläkin on! :D
Olipa symppis tarina! ♥ Kivasti sopii tuikku”telineeksi” :)
niin minustakin :). mä oon kato varmaan pienenä ajatellu et sit ku mä oon iso, voin laittaa tänne Kivi-kynttilälyhdyn ja tunnelmoida ;D. et mitoitin siis sen mukaan jo tekovaiheessa :D
Ihana jälleenkohtaaminen :) Kauniski rasia on varsinki tuon kynttilänloimussa :)
joo se on söpö! pientä huolimattomuutta havaittavissa, mutta se tekee siitä vain söpömmän kun ei niin täydellinen olekaan :))
Mahtava löytö ja hienoa että sille löytyi heti käyttötarkoituskin :) Ja kuinka ihana laatikko, olet ollut kyllä taitava!
hih :). huomaa kyllä että vähän on lapsen huolimattomuutta, mut sen takia se niin suloinen onkin!
Voi vitsit mikä löytö! :) Onneks ei ollut ketään vienyt sitä. Tolla on kyllä tunnearvoa :))
Niin ja otsikoksi: ”Olipa kerran ja on edelleen” ;D
no onneksi ei ollut kellekään kelvannut :D. tunnearvoa on kyllä, suloinen pikkulaatikko <3. totta, noinhan sen otsikon ois pitäny mennä!
Voi ei miten suloinen tarina!! Ihana laatikko! Ja niin arvokas :) Mukavaa viikonloppua!
niinpä, on kyllä tunnearvoa! kiitos samoin J :)
Heh, aika hauska tarina laatikolla. Onneksi se löysi kotiin taas ja keksit sille kaunista käyttöäkin :)
eikö, hiukan kyllä nauratti löytää se sieltä! :D
Voi mikä löytö :D Maailma on pieni monessakin asiassa :) Hyvä että sait rasian KOTIIN ;)
totta, maailma on pieni! tänne tuo rasia nimenomaan kuuluukin :)
Tämä on niitä todella arvokkaita löytöjä!!
Kiva kun laatikko pääsi takaisin kotiin :)
jep, näin on! kotona on ja pysyy :D
Aww.. hauska juttu, hiipiikö koivun sävy pikkuhiljaa S:n kotiin? Jos uskot kohtaloon, niin tässä taitaa olla ennusmerkkejä :)
no siltä alkaa vähän vaikuttaa :D
Ihana tarina :) Ja tosi taitavasti tehty laatikko ikään nähden :O
joo, harmittaa etten muista minkäikäisenä tuon tein… lähemmin tarkasteltuna huomaa kyllä pientä lapsen huolimattomuutta ;D
Ihana tarina ja löytö!!! <3
todellakin löytö <3
Wau, mikä yhteensattuma, ihanaa että laatikko pääsi takaisin kotiin! Kauniin laatikon olet kyllä pienenä tehnyt. :)
hauska sattuma oli, selvästi näin tarkoitettu! :))
Voi kuinka söötti :)
:))