Pirteää huomenta! Tänään hieman tällaista asiapitoisempaa aihetta näiden yleensä niin pintapuolisten ja kevyiden postausteni keskelle.
Nimittäin keskusteltaisiinko hieman tuosta otsikon aiheesta! Oletteko törmänneet tuohon, että joku on työllistänyt itsensä bloginsa kautta tai löytänyt uuden työn bloginsa kautta? Ja nyt ei puhuta tuotelahjoista, pienehköistä/satunnaisista mainostuloista tai portaalissa bloggaamisesta. (Tosin sehän olisikin upeaa kun voisi sanoa tätä bloggaamista päätyökseen, mutta valitettavasti niin ei asia (ainakaan vielä) ole ;).) Tässä tarkoitan siis juurikin tuota päätyötä. Ulkomaillahan tämä ilmiö on uskoakseni jo melko yleistä, mutta miten Suomessa?
Lisäksi minua kiinnostaisi tietää, oletteko te unelmatyössänne? Miten määrittelette unelmatyön?
Mistä tiedätte, mikä juuri teidän unelmatyönne on, oletteko tienneet sen aina vai selvisikö asia teille vasta unelmatyöhön (kenties sattumalta) päästyänne? Vai oletteko mahdollisesti vaihtaneet täysin alaa, opiskelleet uuden ammatin? Olen viime kuukausina pohtinut paljon näitä asioita… Ja olen tavallaan tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulle taida olla olemassa sitä yhtä ja ainoaa unelmatyötä. Jokainen työni on aina sillä hetkellä tuntunut kivalta ja mielekkäältä, aina olen oppinut uutta ja saanut arvokasta kokemusta asiasta kuin asiasta. Nykyisessä työssäni olen ollut viisi vuotta.
Voisiko se ihannetilanne kohdallani olla sitten se, että työpaikka vaihtuisi säännöllisesti, muutaman vuoden välein? Vai johtuuko halu vaihtaa työpaikkaa vain siitä ettei ole löytänyt sitä itselleen sopivinta työtä?
Onko muilla tämänsuuntaisia ajatuksia vai kuulostaako ihan hassulta?
Pidän kovasti vaihtelevista työtehtävistä, haasteista, itsenäisestä työstä… Toisaalta pidän myös kovasti sellaisesta hyvästä yhteishengestä, joka on mahdollista tiimityössä saavuttaa. Työssä kuin työssä nautin sellaisesta tunteesta, että on samanaikaisesti monta rautaa tulessa! Silloin koen olevani parhaimmillani ja tehokkaimmillani. Työkokemusta omaan reilun 10 vuoden ajalta, erilaisia töitä tehtävineen on koettu, mutta kaikille näille yhteistä on ollut asiakaspalvelu.
Mistä sitten idea tähän postaukseen? Ihan omasta elämästäni, sillä etsin uutta työtä Kokkolan seudulta (tai mahdollisesti sellaista työtä, jossa fyysinen sijainti ei ole ratkaisevassa asemassa!).
Tämän lähes kahden vuoden aikana tämä blogimaailma on yllättänyt kerta toisensa jälkeen, joten ajattelin että miksei myös tässä työasiassakin! Tai ainakin annan tälle mahdollisuuden! :)
Eniten olen kiinnostunut osa-aikatyöstä, mutta ilman muuta kokopäivätyökin voisi tulla kyseeseen. Kiinnostuksen kohteeni ovat niin laajoja, etten haluaisi mitenkään kovin tarkasti niitä rajata. Ehkäpä tällä tavoin nimenomaan löytyisi se minun unelmatyöni, kuka tietää!
Että jos siellä nyt jollain sattuisi olemaan mielenkiintoista työtä tarjolla, voi mielellään ottaa yhteyttä sähköpostitse allyouneediswhite@hotmail.com, jotta voimme jatkaa keskustelua asian tiimoilta!
Reipasta päivää teille, minä jään innokkaana odottelemaan hyvää keskustelua ja kommentteja aiheesta! :))
Täällä ollaan samassa vaiheessa, etsimässä uutta työtä. Itse olen siirtymässä täysin eri alalle kouluttauduttuani sisustusalalle. Näin ensi aluksi laitoin www-sivun (sisustusharmonia.fi, anteeksi mainos!) ja pyrin saamaan töitä itsenäisenä ”puoliyrittäjänä” Eezy-osuuskunnan hoitaessa yritysrutiinit. Syksyllä on tarkoitus etsiä sitten tosissaan työpaikkaa alalta. Koen, että nyt olen löytänyt vasta oman alani, jolla minun olisi aina pitänyt olla. Tosin, olen kyllä itseni lisäksi tavannut muitakin, jotka kaipaavat vaihtelua ja uusia haasteita elämässään. Onneksi tänä päivänä töiden ja alan vaihto on jopa tavallista toisin kuin pari vuosikymmentä sitten. Sinulle siis onnea uuden työn etsintään ja ehkäpä blogi hyvinkin siinä auttaa! Ainakin sisustustaitosi ovat sen kautta tulleet hyvin esille!
se on totta, että kyllä sitä vaihtelua työelämään kaipaa! luin jostain et seitsemän vuotta (vai olikohan se viisi?) on ihanneaika yhdessä työpaikassa, sen jälkeen ois hyvä vaihtaa paikkaa :). itseäni en voisi kuvitella samaan työpaikkaan esim. 20 vuoden ajaksi…
kiitos Ansku! onnea ja tsemppiä sinullekin :)
Heh, täällä yks, joka ollut yli 20 v samassa firmassa – työkaverit ovat parhaita :)
no mutta sehän on mahtavaa! ja ihan älyttömän suuri ja hyvä asia on se, että työpaikalla on hyvä yhteishenki jne.! se ei nykypäivänä ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. joten oon vilpittömästi iloinen sun puolesta! :)
välillä itekki mietin et on siinä huonot puolensakin, työpaikan vaihdoksilla siis. aina uuden työn opettelua, uuden talon tavoille oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista… joskus on vaan kiva olla tutussa työssä, jossa porukka jo tuntee sut :)
Harmillisesti mä en kyllä voi sanoa työskenteleväni unelmatyön parissa. Tai oikeastaan, en ole ihan varmakaan mikä se mun unelma oikeasti edes olisi, kun niitä on niin monta. Mä haluisin olla hevostallin pyörittäjä, oman sisustukaupan pitäjä, kosmetologi, kosmetiikkaliikkeen omistaja ja kotiäiti. Tällä hetkellä kuitenkin työskentelen toimisto”tätinä” ja onhan tää homma ainakin aikataulullisesti mahtava, 7-15 joka päivä, mutta uuvuttavaa päivästä toiseen istua ja näpyttää konetta. Tai siis kyllä mä tykkään konetta näpyttää, mikäli saan kirjoittaa blogia ja lukea muiden :) Olisihan bloggaaja työnä tosi mahtavaa :) Vielä mulla kuitenkin olisi aikaa opiskella, sillä melko nuorihan olen, mutta haluan mieluummin tienata kun istua koulun penkillä, näin se on ollut jo nuoresta asti.
Vaikken tällä hetkellä tosiaan työskentele omassa unelmatyössäni, niin toivon tulevaisuudessa pääseväni johonkin niistä. Koetan elää päivä kerrallansa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) Ja mikä se unelmatyö on? Jokaisen sydän kertoo sen varmasti itselleen :)
mustakin tuntuu et mulla on monia työunelmia :D. lukiossa olin vielä kovasti sitä mieltä, et musta tulee lukion ruotsin- ja saksanope, mutta jotenkin se sitten jäi ja lähdin opiskelemaan ihan jotain muuta…
mä rakastan tätä bloggaamista, tässä yhdistyy niin monta kivaa asiaa! kirjoittaminen on ihanaa, samoin valokuvaaminen ja sisustaminen… ja kissat :D
mä mietin kans tuota et jos opiskelis ihan uuden ammatin, mut en sit millään keksi mikä se vois olla! ja totta, tienaaminen on vaan jotenkin kivempaa ;). täytyis sit tehdä molempia!
Voi, kun oliskin kiva, jos vois elättää itsensä bloggailulla, kirjoittelemalla sisutamisesta :)
Kyllä mä olen unelmatyössäni, haave jo ihan pienestä asti, enkä muuta ole edes juurikaan harkinnut. Siihen suuntasin jo omasta harrastuksesta asti. Heti lukion jälkeen nämä hommat aloitin eli työkokemusta on jo 15 vuoden ajalta. Opiskeluaikoina tuli tehtyä siinä sivussa muutakin hommaa, myös asiaskaspalvelua. Jos en olisi nykyisessä ammatissani, saattaisin olla psykologi. Toisaalta, olen niin kova murehtimaan, muidenkin huolia, että ammatti saattaisi ajaa MUT ennen pitkää psykologin penkille ;)
Onnea sulle työnhakuun, toivottavasti löydät tätä kautta mukavan työn! :)
Ihania kuvia tässä postauksessa taas! Kivaa päivä sulle!
ihana kuulla tuollainen tarina! mäki haaveilin nuorempana opettajan ammatista, lukiossa vielä opon kans suunnittelin ja ajattelin, et musta tulee lukion ruotsin- ja saksanope. mut jotenki se jäi, en enää edes muista mistä syystä… muut opiskelut varmaan sit kiinnosti siinä vaiheessa enemmän :)
kiitos sulle kivasta kommentista, toivotaan näin ;))
aurinkoa <3
Se olisikin aika mahtia, kun saisi blogin kautta uuden kivan työn ;) Minä olen vielä kotona ipanan kanssa, mutta ihan jo ajatus töihinpaluusta (omalle alalle) ahdistaa. Toisaalta en tiedä mitä muutakaan tekisin ja kaikkeen kun vaaditaan vielä (pitkä) koulutus nykyään. Toivottavasti sinut napataan mukaan johonkin kivaan työhön, ehkä sisustusalalle? :)
älä muuta sano! ja voin jotenkin samaistua noihin sun fiiliksiin, vaikka elämäntilanne eri onkin ;)
toivottavasti meillä molemmilla kuviot lähitulevaisuudessa selkenee, tsemppiä meille :)
Työpaikka voi löytyä yllättävästi ja yllättävästä paikasta kun vain kyselee, vaikkei olisi hakua edes päällä!
siis täydellisen totta! ongelma vain usein piileekin siinä, että mistä lähteä kyselemään :P
Heissan ihanainen S.
Olen joidenkin bloggareiden huomannut lopettaneen ihan päivätyönsä ja elättävänsä itsensä ihan Bloggerin-blogilla, eli ei edes missään portaalissa.
Suomessahan tuo on vasta lastenkengissä, mutta varmasti tulee sekin asia muuttumaan, mehän tullaan aina hieman jäljessä. ;)
Oma unelmani olisi joskus elättää itseni täysipäiväisenä bloggaajana, mutta se taitaa olla vielä haave… :D Eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ;)
Muista vain, että asioilla on tapana järjestyä. <3
Ihanaa päivää sinne ja kisuleille silityksiä. :)
Minua kyllä kiinnostaisi ihan toooosi paljon, mitkä ovat tälläisiä blogeja, joissa bloggaaja elättää itsensä blogilla? Onko epäkohteliasta kysyä esimerkkejä? :) Onkohan kyse jostain muotiblogeista?
ei oo mun mielestä epäkohteliasta kysyä, tuolla alempana Satu mainitsikin muutaman esimerkin!
Moikka,
Tuollapas noita blogeja mainittiinkin. :)
Image: totta, Suomessa tullaan tässä asiassa hieman jälkijunassa! joo, kyllähän niitä tuloja saa Bloggerin blogissakin, jos on hyvin lukijoita ja yhteistyökumppaneita. jotenkin se on kuitenkin mielestäni aika hataralla pohjalla vielä, itsensä elättäminen blogilla siis :). mut varmasti kivaa ja mielenkiintoista se olisi, yksi mun unelma myös!
kiitos sulle kivasta kommentista ja aurinkoa päivääsi!
Mielestäni se on ihan kivaa, että bloginsa kautta pääsee töihin! Blogihan on nimenomaan paras CV, mitä ikinä voisi kuvitella :)
En ole unelmatyössäni, koska en oikeastaan tiedä, mitä unelmatyöni on – kyllästyn asioihin nanosekunnissa. Olen tällä hetkellä alalla, jossa työllistyminen on 98% varmaa – työt eivät ikinä lopu. Lisäksi työssäni kohtaan päivittäin uudenlaisia haasteita, mikä taas pitää työn mielenkiintoisena, ja oman henkilökohtaisen elämäni ja työelämäni yhteensovittaminen tuo omat haasteensa siihen vielä päälle. Pidän myös siitä, että ala on hyvin monipuolinen – jos jokin homma alkaa tökkimään, aina voin yrittää toisenlaisiin hommiin omalla alallani.
Rakastan kirjoittamista, sisustamista, tuunausta ja pientä näpertämistä yli kaiken, mutta en niin intohimoisesti, että haluaisin tehdä sitä työkseni. Aikoinaan olin hakemassakin SEAMK:iin sisustusartesaaniksi, mutta en koskaan palauttanut pääsykoetöitä inspiraation puutteen vuoksi. Siitä tiesin, että ala ei olisi omani, koska se on niin paljon sidoksissa omaan sen hetkiseen olotilaani. Olen melko tunteellinen ihminen, ja siksi tunnen, että nykyinen ns. konetyö sopii minulle oikein erinomaisesti :) Se tuo mukavaa vastapainoa.
blogi todellakin käy ceeveestä, oon samaa mieltä!
kuulostaa hyvältä ja hyvää pohdintaa nykyisestä työstäsi :). mikäs siinä jos tuntuu hyvältä ja viihtyy, se on pääasia!
Itse olen nuoresta iästäni (21v!) huolimatta ollut melkein aina töissä. 14-vuotiaana aloitin. Töitä on sitten tullut tehtyä opiskelujen kanssa samaan aikaan. Välillä on raskasta ollut, varsinkin nuorempana, kun muut olivat lomalla ja itse raadoin töissä. Mutta nyt sitä kokemusta osaa arvostaa :) Olen siis ollut mm. siivoojana ja nyt asiakaspalvelu/toimistotöissä. Aloin kuitenkin miettimään, että onko tämä sitä mitä haluan, olisiko minusta johonkin muuhunkin. Keväällä päätin kokeilla onneani kun oli yhteishaut kouluihin – ja nyt syksyllä alkaa aivan uusi ala opiskeltavaksi! Ala, josta en tiedä oikein mitään! Pelottaa ja jännittää, että teenkö elämäni virheen, kun en opiskele sitä alaa, mitä parhaiten osaan. Mutta en voi tietää jos en kokeile tätä reittiä :) Siksi siis suosittelen lämpimästi uskomaan itseään ja kokeilemaan siipiä semmoisissakin asioissa, mistä ei voi olla varma! Olen ehkä vähän pöhkö (ainakin äitini mielestä :D ), mutta katsotaan miten tässä käy!
nostan sulle hattua Jenna! nykyään liian harva nuori laitetaan töihin. se on hyvä aloittaa nuorena ja ikään kuin pohjalta, jotta sen työn ja rahan arvon oppii. nykyään törmää sellaiseen, miten joku lukiosta juuri päässyt kuvittelee pääsevänsä suoraan lukiosta johtotason hommiin, jepjep! :D toki kunnianhimoa pitääkin olla, mutta hiukan myös realismia.
paljon onnea opiskelupaikasta! mun mielestä hieno päätös, oot noin nuori joten ilman muuta uutta alaa kehiin jos vähänkään siltä tuntuu :). en usko että voit tehdä elämäsi virhettä tuolla tavoin, jokainen kokemus on arvokas ja opettava, jos asenne on oikea! aina voit jättää opiskelut kesken, jos siltä tuntuu. mutta jos et tuota koita, voit joutua jälkeenpäin katumaan. miten se sanonta meneekään et älä kadu tekemisiä vaan tekemättä jättämisiä! :) joten pöhkö et ole missään nimessä.
Heippa!
Tiedän, että ainakin More to Love -tytöt ja Xenias´Dayn kirjoittaja elättävät itsenä bloggaamisella ja ovat perustaneet yrityksen ihan vain bloggaamisen ansiosta. Lisäksi Mungolifellä ja Too Fast For love -Merillä on omat yritykset blogien ansiosta. Lisäksi he käyvät päivätöissä.
Varmaan on vielä muitakin esimerkkejä mutta ainakin tuo Xenia´s Day on sellainen suoranainen esimerkki ja varmaan ensimmäisiä Suomessa, jotka ovat uskaltaneet lähteä sille tielle. :)
Myös Cava elättää itsensä bloggaamalla. :) Kyllä näitä löytyy ja pikku hiljaa lisääntyvässä määrin. Monta potentiaalista blogia olen löytänyt, joilla erinomaiset mahdollisuudet siihen. :)
Oma unelmatyöni liittyy sisustamiseen ja aion myös sitä kohti pyrkiä apinanraivolla. Olen haaskannut liikaa vuosia tekemällä sellaista työtä joka on ihan ok. Mutta sain muistutuksen tuossa hetki sitten, että elämä yllättää ja voi olla jopa hiuskarvan varassa. Siksi tein päätöksen siitä, että lähden tavoittelemaan omia, kadoksissa olleita unelmiani uudelleen. <3
Itselläni on eräs projekti käynnissä, johon uskon 110% prosenttisesti. KUN se onnistuu (ei siis jos) olen lähempänä päämäärääni kuin koskaan! ;)
Ja uskon vahvasti myös siihen, että jos kaikilla tähän projektiin kuuluvilla on yhtä vahva tahto, se ei mitenkään voi epäonnistua silloin! :)
Ihanaa päivää ja halaus täältä Helsingin suunnalta! <3 <3 <3
luinkin siitä teidän lähipiirin sattumuksesta, toivottavasti asiat on jo parempaan päin! <3
unelmia pitää tavoitella! jos käy köpelösti, mitä sitten, se on vain elämää ja raha on vain rahaa :)). toki sitä joskus voi esteenä tai ainakin hidasteena olla jotku asiat kuten asuntolaina :P
sun päättäväisellä luonteella onnistut tavoitteessasi ihan varmasti! kaikkea hyvää ja paljon voimia ja onnea haaveidesi toteutumiseen <3 ilta-auringon säteitä täältä pohjoisemmasta :)
Satu: kiva että kerroit esimerkkejä, nimeltä nuo kaikki onkin mulle tuttuja!
Hei! Jos opiskelu ja alan vaihto ovat ajankohtaisia, niin suosittelisinn tutustumaan 1.1.2010 voimaan tulleeseen lakimuutokseen, jonka myötä työttömyystuella/ansiosidonnaisella opiskelu onnistuu tietyin ehdoin. Etuuden nimi on omaehtoinen opiskelu. Itse olen koulutukseltani sosionomi amk ja tarkoitus on opiskella ansiosidonnaisella syyskuusta 2012 elokuuhun 2014 kotona saattaen loppuun yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon. Eli ei puhuta missään nimessä silloin mistään opintutuesta, vaan tienaan lapsikorotuksien kanssa ihan kohtuullisesti ottaen huomioon, että saan opiskella korkeamman tutkinnon samalla ja lapset ovat kotona. Summa muodostuu siis ansiopäivärahasta+lapsikorotuksista+ylläpitokorvauksesta, joka on 18€ päivä verottomana käteen minun kohdallani, koska kouluni on yli 80 km päässä (vaikkakin käyn sielä noin kerran kuussa). Mikäli kouluni sijaitsisi alle 80 km päässä, saisin ylläpitokorvausta 9€/arkipäivä (arkipäiviä kuukaudessa laskennallisesti 21,5). Tällainen lakimuutos on aika passeli asuntovelkaisille ja opiskelu kannattaa aina :)
Tuo onnistuu, jos työkkäri katsoo, että opinnoista on oleellista apua työllistymiseen. Itselläni on sellainen koulutus, ettei työkkäri varmastikaan katsoisi koulutuksen olevan minulle edellytys työllistymiselle. Sniisk!
höh :/ mutta siis voitko opiskella kokonaan uuden alan tuolla systeemillä, siis jos tahdot?
Kyllä sillä systeemillä voi opiskella ihan uudenkin alan, mutta työkkäri katsoo kyllä tarkasti kenen katsoo tarvitsevan työllistymiseen uutta ammattia. Jos on aikoinaan opiskellut ammatin, jossa ei ole näinä päivinä työllistymismahdollisuuksia niin silloin katsotaan, että on hyödyllistä antaa opiskella uusi ammatti ansiosidonnaisella. Ja sekin aika, jota ansiosidonnaista saa on rajallinen. Ei siis välttämättä riitä koko opiskeluajaksi, riippuen toki koulutuksen pituudesta. Minun kohdallani veikkaus oli, että jo käymäni koulutus on sen verran hyvä työllisyystilanteenkin kannalta, että eivät välttämättä suostu uudelleenkoulutukseen ansiosidonnaisella.
Mutta tietenkin sitä kannattaa yrittää, mitään ei voi ainakaan hävitä, jos mahdollisuuksian kokeilee!
aivan! täytyypä muistaa tämä vaihtoehto :)
Satu: kiitos näistä tiedoista, varmasti hyödyllisiä monelle! ja kiva että nämä jää tänne talteen niin voi myöhemminkin palata tarkistamaan, että miten se juttu menikään :)
Alan vaihto onnistuu. Suurimmat edellytykset tuolle on käsittääkseni a) että opiskelun aloittaminen/loppuunsaattaminen oleellisesti parantaa työllistymistä nykyiseen verrattuna. Se miten tuo selvitetään, riippuu hyvin pitkälle työvoimatoimistosta. b) 25 vuoden ikä. Omaehtoisen opiskelijan ei tarvitse olla pitkäaikaistyötön, esimerkiksi minä en ole ollut päivääkään työtön. Olen vain työskennellyt tehtävissä, jotka vaativat ylemmän korkeakoulututkinnon vakituisen viran saamiseksi. Ehtoja on tietenkin paljon muitakin, mutta nuo ovat oleellisimmat, johon tuen myöntäminen voi tyssääntyä.
kiitos taas lisätiedoista :))
Heippa,
Jos kiinnostaapi, niin käy ihmeessä kurkkimassa blogissani mustavalkoista sisustusta vuokrakaksiossa :)
Terkuin,
Girly Style
http://girlystyleblogi.blogspot.fi/
pitääpäs käydä! :)
Sä tiedät mun ammatin, tällä hetkellä olen mielestäni unelmatyössä. Osin olen kyllä sitä mieltä, että työstä saa unelmatyön tekemällä. Aina ei tietenkään näin ole, mutta unelmat ja toiveet ovat niin henkilökohtaisia että työstä voi tulla unelmatyö vaan sitä räätälöimällä mieleiseksi.
Pitää olla kiinnostus johonkin ja voimakas kehittymisen halu. Ja tietysti sen työn pitää tarjota niitä mahdollisuuksia jatkuvaan kehittymiseen/haasteita. Omakohtaisen kokemuksen mukaan vaaditaan usein muutama vuosi tietyssä työpaikassa, että pääset siellä kunnolla hommiin sisään ja saat tavallaan itsellesikin selville, mikä on se erityinen juttu, mikä sua kiinnostaa tässä työpaikassa ja miten siinä voi kehittyä.
Mun unelmatyö oli aikaisemmin ihan jotain muuta, mutta elämä sai sitten vaihtamaan vähän haaveiden suuntaa. Lähdin sitten kouluttautumisen kautta tavoittelemaan tätä nykyistä työtäni enkä ole katunut. En ole alanvaihtaja, koska pysyin samalla alalla hyödyntäen aikaisempaa koulutustani, mutta suunnanmuuttaja olen kyllä. Minun mielestäni työntekijälle olisi helpointa, jos hän voisi jollain tapaa työssään yhdistää ja hyödyntää aiempaa koulutustaan tai osaamistaan.
Tavallaan minusta tuntuu, että joillakin nuorilla vaikka on jotenkin epärealistiset kuvitelmat työstä. Tiedän ettei sulla ole näin, mutta ei missään työssä varmaan ole ihan joka hetki upeaa ja mahtavaa tulitusta. Joskus on pakko tehdä jotain perusrutiinia että homma pyörii. Tärkeää on minusta kuitenkin se, että säännöllisesti ja aika useinkin vastaan tulee niitä wau-hetkiä, jotka itse kokee palkitseviksi ja motivoiviksi.
Minä olen ollut nykyisellä työnantajallani nyt neljä vuotta, enkä ihan heti näe, että olisin työpaikkaa vaihtamassa. Erilaisilla tehtävien muutoksilla kuitenkin työhöni voin saada paljonkin vaihtelua.
Toivon kovasti, että saisit tätä kautta jotain mukavaa työtä!
kiitos hyväsydämisyydestäsi K <3! katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
nyt kun tuli puheeksi niin mun on usein pitäny sanoa sulle, et nautin siitä, miten sä nautit sun työstä! kuulostaa varmaan hassulta, mutta jotenkin sun työhön tyytyväisyytesi siirtyy tekstiesi kautta muhun ja mulle tulee hyvä ja sellainen rauhallinen olo :D.
ja ihan totta tuo, et pitäis pikkasen enemmän olla realismia mukana monissa asioissa työelämässä(kin)! kuten tuolla ylempänä kirjoitin Jennalle, nykyään törmää juttuihin missä juuri ylioppilaaksi kirjoittanut havittelee suoraan jotain johtajan paikkaa… ja kun ei sitä saa, jää vain kotiin ku "ei kuitenkaan saa mitään työtä". tollanen asenne tuntuu yleistyvän ja se on huolestuttavaa! et jostain alempaa täytyis aloittaa, se ei ole ollenkaan huono asia, päinvastoin! sitä kautta mielestäni asioita arvostaa ihan eri tavalla eikä siten et mennään ikään kuin pylly edellä puuhun.
toisin sanoen joistain ammateista ajatellaan, etteivät ne ole kyllin hyviä tai tasokkaita tms. sit jäädään kotiin odottamaan, et joku soittaa ja tarjoaa johtotehtäviä ;D. sit nää muut työt… kukas ne tekee…
missään työssä ei ole koko ajan loistavaa ja hohdokasta, jokaisessa työssä on ne huonot puolensakin ja tylsät tehtävänsä. se on selvä.
ja ne onnistumisentunteet työssä kuin työssä on kyllä todella tärkeitä, sellaiset että voit olla tyytyväinen työsi jälkeen ja itseesi. niitä kyllä koen työssäni, mut mut ;)
En oo unelmatyössäni, tosin en tiedä vieläkään mikä se mun unelmatyö vois ollakkaan..
Mutta mulla on kiva työpaikka jonne on aamulla kiva mennä!:) Aina ei tietystikkään huvita mutta pääosin kyllä tykkään!Työkamut ja pomo on mukavia ja ilmapiiri on hyvä, aina näin ei ole ollut joten arvostan tätä suuresti!:)Tänäpäivänä saa kyllä olla onnellinen että on työpaikka, kokoajan kun lehdistä saa lukea irtisanomisista. :/
Toivottavasti tämä postaus poikii sulle jotain kivaa työtä!:) Bloggailu on kyllä yllättänyt vain positiivisesti!:) Niiin koukuttavaa ja kivaa!:)
Muksaa tiistai-itaa ihana S! <3 ja kisuille pus pus! <3
ihana että sulla on noin mukava työpaikka! se on kyllä erittäin tärkeää eikä mitenkään itsestäänselvää, kuten itsekin totesit.
kiitos Niina ihanan lämpimästä kommentistasi <3. kivaa iltaa sinnekin ja pusutan murmelit <3 :D
Mä olen tehnyt koko aikuisikäni pätkätöitä ja olen väsynyt juoksemaan hamsterina juoksupyörässä. Olen erinäisistä syistä ollut jo pidemmän tovin pois työelämästä ja olen huomannut, miten silloin on helpompi oikeasti keskittyä itseensä, elämäänsä ja unelmiinsa. Viimeisen vuoden aikana blogin pitäminen on muodostunut minulle äärimmäisen tärkeäksi, eräänlaiseksi henkireiäksi. Olen aina ollut enemmän kirjoittavaa kuin esimerkiksi piirtävää tyyppiä ja näin saan kirjoitettua itseäni kiinnostavista asioista, purettua kirjallista luovuuttani (kulkee suvussa) sekä antamaan samalla muinen. Olen varmaan ikuinen asiakaspalvelija luonteeltani. <3 Nyt olisi mahdollisesti paluu työelämään, mutta joudun vaihtamaan alaa. Ongelma on siinä, että tällä hetkellä en haluaisi muuta kuin keskittyä omaan hyvinvointiini sekä blogiini. Kuten ylempänä on ollut juttua, ei Suomessa blogilla työllistyminen ole vielä kovin yleistä. Silti sitä toivoisin, monestakin eri syystä – en pelkästään tuotelahjojen toivossa. Tullee siis olemaan hankalaa uuden suunnan ottaminen elämässä, kun se ainoa toive ei todennäköisesti ole mahdollinen ja muita toiveita ei tällä hetkellä ole. Pääni olen puhki miettinyt, mutten keksi yhtään mitään muuta, mitä haluaisin tehdä, jotta tienaisin edes sen pakollisen toimeentuloon tarvittavan rahasumman. Ja kun aika pienellä summalla tulee kuitenkin toimeen. Herroiksi ei elellä, mutta asumis- yms. kulut saa maksettua.
Tsemppiä sulle työnhakuun! Ja pakko toivottaa tsempit itsellekin, näin itsekkäästi! ;D Olen kyllä ihana ihminen S, jatka samaan malliin. Alusta asti olen blogisi parissa viihtynyt ja näillä mennään! Aurinkoa kesääsi! <3
Siis antamaan muille (ei muinen) jotain myös ;)
Oi anteeksi nyt ihan kamalasti, luovuuksissani sitten kirjoitin mitä sattuu. Eli OLET ihana ihminen!
olipa hyvin sanottu tuo et oot ollu aina enemmän kirjoittavaa kuin piirtävää tyyppiä, siis ihan sama täällä! tuota sanontaa mäki alan käyttämään :D
ilman muuta tsemppiä sullekin! <3 jännä nähdä mikä meidän tilanne on esim. vuoden päästä :)
heh, kyllähän sinäkin oot ihana ihminen! et muuten ois noin mulle kirjoittanut :) joten kiitos vain tosi kovasti <3 ihana että täällä on taustalla edelleen pitkäaikaisia lukijoita, merkitsee mulle paljon!
ja arvaa, mä luin tuosta sun viimeisestä viestistä sanan "luovuuksissani" sanana juovuksissani :D. kun on herännyt viime yönä ennen viittä, on nyt aika käydä nukkumaan, joten öitä ja huomiseen! :)
Tällä juomistahdilla ei kovin usein juovuksissa olla! Hih, oot hauska! Oikein hyvää yötä ja kauniita unia. <3
:)
Pidin kovasti aikaisemmastakin työstäni…siitä oli yli 26 vuoden (juu… niin pitkään!) aikana tullut kuin toinen koti; tunsi ja tiesi yrityksen kaikki vaiheet ja kun itse oli ollut firman perustamisen alusta asti mukana, niin viihtyi hyvin ja sai kehittää firmaa koko ajan ammattitaitonsa mukaisesti:) Ihmisiä eli meitä osaavia työntekijäitä pidettiin tärkeimpänä yrityksen voimavarana. Kunnes sitten sijoitusyhtiö tuli ja osti firman, jonka jälkeen homma muuttui totaalisesti! Ihmiset eli ne pitkäaikaiset ja ammattitaitoiset työntekijät unohtuivat ja mielessä oli vaan kaikki muu ja varsinkin sana MUUTOS, MUUTOS, MUUTOS oli kaikkien uusien isojen pomojen huulilla. Onneksi se työpaikka on nyt taakse jäänyttä elämää;)
Tänäpäivänä sisustussuunnittelijana taloja myyvässä yrityksessä viihdyn suunnattoman hyvin. Tosin vasta puoli vuotta olen yrityksessä ollut, mutta tuntuu, että nyt viihdyn jälleen ja tosi hyvin! Saan tehdä päivät pitkät juuri sitä mitä tykkään tehdä ja siitä vielä maksetaan palkkaa:) Ihanaa, että minunkin ikäiselleni tällainen mahdollisuus vielä avautui. I`m so happy!
sepä se! kunpa se oiskin itsestäänselvyys joka paikassa, et työntekijät on yrityksen tärkein voimavara!
oon tosi iloinen et pääsit unelmatyöhösi, se on kyllä kuin tehty sulle! :)
Mikäli ajattelet sisustamisesta ammattia itsellesi, niin suosittelen vakavasti hankkimaan alan koulutusta. Lähipiirin projektien takia ja osittain oman työni (vaikka se ei suoranaisesti alaan liitykään) kautta olen törmännyt muutamaan itseoppineeseen sisustussuunnittelua tarjoavaan yrittäjään, eivätkä kaikki kokemukset ole hyviä. Näiden ”sisustajien” tietämys on valitettavan usein ollut aika ohutta. On noloa, mikäli ”sisustaja” ei tiedä edes väriopin perusteita tai jos asiakkaan oma tietämys esim. tyyliopillisissa asioissa on yrittäjää parempi tai yrittäjän tuotetietous on rautakaupan myyjän tasoa. Lähes kuka tahansa osaa sisustaa vain yhdellä värillä ja yhtä tyyliä käyttäen.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole millään tavalla masentaa tai tyrmätä ajatuksiasi. Haluan vain korostaa sitä, että asiakkaiden vaatimukset nykypäivänä ovat suuret ja kilpailu varsinkin suuremmissa kaupungeissa kovaa. Jyvät erottuvat akanoista aika nopeasti. Usein sisustussuunnittelua tarjoavien yritysten kotisivuilla ei ole edes kunnollisia referenssiluetteloita eikä mainintaa yrittäjän koulutuksesta.
Sisusutusalan koulutusta on nykyisin paljon tarjolla, joten jos kiinnostusta riittää, niin hae ihmeessä opiskelemaan!
mua ei sisustussuunnittelijan ammatti kiinnosta, muuten tekisin sitä työtä jo. jollain tapaa sisustusala kyllä kiinnostaisi, mutta ei sisustussunnittelijana. alaa olen opiskellut, sisustusalan tutkinto on mulla viittä vaille valmis. en vain tiedä, milloin on tarpeeksi aikaa suorittaa tutkinto loppuun… mut mihin tässä kiire ois :). lisäksi koulu oli hiukan pettymys: käteen ei jäänyt juuri mitään, mitä en jo tiennyt, et joskus näinkin päin. mut tiedän mitä tarkoitat, oon ite myös nähny monenlaisia ”ammatti”sisustajia/-suunnittelijoita… ;)
Juuri tuota tarkoitinkin, että sisustussuunnittelu kaipaisikin alana jonkinlaista profiilinnostoa ja eri ammattiryhmien ”terävöittämistä”. Nykyisin tuntuu, että kuka tahansa vähänkin sisustamisesta kiinnostunut voi ryhtyä yrittäjäksi ja tarjota sisustussuunnittelua. Siksi kaipaisinkin alalle koulutettuja ihmisiä, joiden tietämys ulottuisi pintaraapaisua syvemmälle.
Koulutusta tosin on varmasti monenlaista tarjolla (amk, yliopistot jne.) ja laatu varmasti vaihtelee.
niinpä! sisustusalalla, kuten muillakin aloilla, löytyy osaamista laidasta laitaan ja vaihtelevin taidoin :)
Toivottavasti loydat unelmatyosi joko tata tai sitten jotain muuta kautta! <3
toivotaan :)) <3
Mua kiinnostaisi kuulla, että miksi haluat ensisijaisesti osa-aikatyötä? Itseänikin kiinnostaisi nimittäin osa-aikatyö. Onko teillä esim. perheenlisäystä tulossa/suunnitteilla tms.?
ihan vain siksi, että jää aikaa muillekin hommille :)
ei muuta kuin sinäkin sitten osa-aikatyötä tekemään, jos se kiinnostaa!
viimeinen kysymys on jo liian henkilökohtainen, en koe tarvetta puhua täällä noin henkilökohtaisista asioista, varmasti ymmärrät.
Ei ollut tarkoitus udella, ihan vaan mielenkiinnosta kysäisin, kun itsellä meneillään pitkä adoptioprosessi. Aika luontevaahan perheenlisäys on, etenkin jos kaikki puitteet on sitä varten valmiina. Mutta, aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan.. Itse olen sen karvaasti saanut kokea. Osa-aikatyötä tekisin kyllä, mutta ei ole mahdollista tällä hetkellä. Ehkä joskus tulevaisuudessa.
juu ymmärrän :). saan noita samoja kysymyksiä aika usein, joten voit varmaan arvata että joskus tässä päässä hiukan huokailututtaa ;). itse en moista koskaan keneltäkään kysyisi. niin ja läheskään kaikki ei esitä kysymyksiään yhtä ystävällisesti kuin sinä!
oon ehkä hiukan sellainen, joka karsastaa sitä, miten asiat pitäisi muka tehdä jossan tietyssä järjestyksessä tässä elämässä… ja on paljon ihmisiä, jotka ei lapsia edes halua. tosin en itse taida kuulua heihin, mutta ymmärrän sen kannan tosi hyvin. asia ei vain ole ajankohtainen.
paljon voimia ja onnea teidän adoptioprojektille, toiv. asiat päättyvät parhaalla mahdollisella tavalla! :)
Kiitos! Voimia ja onnea tässä kyllä tarvitaan. Sun kirjoitusten perusteella teillä tuntuu miehesi kanssa menevän sen verran hyvin, että siihen ei ole kiirusta hankkia perheenlisäystä. Oletteko olleet yhdessä pitkään? Osaatte ainakin nauttia elämästä! Se on hyvä se. Mäkin osasin ennen tätä lapsettomuusrumbaa.. Ollaan oltu yhdessä yli 10v, joten kyllä sitä kaipaisi jo hieman muunlaistakin elämää. Itse kun olen vielä tosi koti- ja perhekeskeinen. P.s. tykkään kovasti kissoista ja niin tykkää meidän koirakin (joka on, hassua kyllä, tosi kissamainen itsekin). Harmi, että olen kissoille allerginen, muuten voisin sellaisen meille ottaakin :)
ollaan oltu yhdessä 6 vuotta :). ymmärrän, että ihan varmasti tuossa vaiheessa viimeistään kaipaisi lasta. on niin kurjaa ja väärin, että lapsettomuus osuu aina niille, jotka lasta niin kovasti haluaisi. sitten toiset pamahtelee paksuksi vähän väliä yrittämättä :(. elämä on joskus tosi epäreilua. toivon koko sydämestäni, että teitä jokin päivä lapsella siunattaisiin <3 kaikkea hyvää perheellesi ja rapsut koirulille :)