>
löytyyköhän kisu tänään… voi mä niin rukoilen että löytyy!
mistä lähdetään ekana etsimään… no kannattaako meidän täältä kuitenkaan etsiä, ei kai se täällä liiku… hei mikä tuo ääni oli! ei, se oliki joku lapsi…
mennään seuraavaks sieltä kattoon, jos se ois siellä! no nyt me ollaan täällä, mentiin varmaan just ristiin ja kisu on siellä missä me oltiin äsken.
ei se kuule ku vihellellään, täällä tuulee niin paljo ja linnut visertelee…
käydään välillä kotona, on jano ja vähän nälkäkin jo…
ei jaksa mitään ruokaa tehdä, ei maistu, tankataan vähän nestettä, ruokitaan nuorempi kisu ja lähdetään takas etsimään…
mitä jos se onki jääny auton alle… mut näkyishän kuollut kissa jossain!
tai jos joku hullu on myrkyttäny sen…
onko joku peto tappanu meidän pienen… no ennemmin niin ku ihmisen tappama.
kyllä se elää, oli se viimeksikin 10 vuorokautta kadoksissa!
täytyy muistaa et sillä on näitä päähänpistoja! se meni edellisestä kodistakin ominpäin mun vanhempien luo pariin otteeseen… välimatkaa oli puoltoista kilometriä.
tulostetaan taas lisää ilmoituksia ja viedään vielä sinne ja sinnekin…
miks kukaan ei soita, ei juuri mitään havaintoja ja ne pari-kolme soittoaki on voinu olla ihan eri kissasta…
onko se hädissään jossain metsikössä ja oottaa mua pelastaan sen :(
nyt on viides päivä, alkaako se vasta kymmenennen päivän jälkeen haluta kotiin, niin ku ensimmäisellä karkureissullaankin…
entä oliko ne sen viime viikkojen useat, reilun vuorokauden poissaolot valmistautumista tähän; kävikö se tutustumassa ympäristöön ja valmisteli itteensä pitempään poissaoloon…
mennään seuraavaks ens yönä etsimään, öisin se liikkuu ku ei oo niin kuuma.
sillon se kuulee meidätki paremmin ku on hiljasempaa…
mut mistä me etsitään, onko hyötyä käydä samoissa paikoissa monta kertaa…
liikkuuko se samoilla kulmilla vai paineleeko koko ajan kauemmas ja kauemmas…
jos se on jossain umpimetsässä, ei siellä oo ees ihmisiä joiden luo hakeutua!
mitä jos se tulee kotiin keskellä yötä loukkaantuneena, voidaanko viedä se ihmisten ensiapuun :D
vai päivystääkö joku eläinlääkäri yöllä…
voi ku mä taas säikähdin ku katoin ulos et nyt se on tossa!, mut se oliki nuorempi neiti…
se vaikuttaa niin yksinäiseltä, surettaa senki puolesta niin et sydäntä särkee <3
tosin ei se kyllä näytä olevan moksiskaan, ei se ehkä ees huomaa et toinen on hävinny.
voi miksi vanhempi ei voi olla samanlainen kotihiiri ja pysyä vaan omalla pihalla, miks sen täytyy seikkailla…
omin avuin se ei enää kotiin osaa, me tarvitaan ihmisten apua että osataan hakea se kotiin!
toivottavasti se osaa mennä välittävältä ihmiseltä pyytään apua…
apua aivan ku se ois naukassu! kuulin taas omiani…
kuulenkohan koskaan sen naukaisua enää, sillä on kyllä maailman kaunein kissaääni, aivan ihanan hento, kaunis ja neitimäinen.
kunnon miau.
ja se sen viisas ja herkkä katse, en oo koskaan ennen nähny sellasta kellään kissalla.
voi mä en kestä, kohta on taas ilta ja mun pieni kulta on poissa.
ihan kamala tunne mennä taas nukkumaan ilman sitä :(
aamulla on niin tuskallista herätä ku ei mee kolmea sekuntia kauempaa ku muistan mitä on tapahtunu.
kuinka paljon yks ihminen voi itkeä, eikö kyynelvarastot ikinä lopu…
nyt me varmaan löydetään se ku ollaan fillareilla etsimässä, miten tuodaan se kotiin! ei sitä pyöränkoriin saa…
kaikki kesälomareissut joutuu perua, ei me voida lähteä jos kisu sillä välin tulis kotiin tai joku löytäis sen. ei siellä reissussa nauttis yhtään, menis rahat täysin hukkaan.
antaisin kyllä koko elämäni lomat jos saisin sen heti nyt kotiin.
lomista viis.
miks just meidän kissa… on monia joille lemmikit ei jostain syystä oo näin rakkaita ja tärkeitä…
miks just vanhempi neiti, joka on niin erityinen ja jonka kans mulla on ihan erityinen yhteys.
no nyt ku sanoin noin, katoaa varmasti nuorempi. yhtä rakas se on seki pallero, mut sen kans on ihan erilainen yhteys. se ei oo niin sylikissakaan, se on erilainen luonne.
äärimmäisen kiltti ja ihana, mut erilainen.
suodaanko meille vielä kerran se onni että neiti löytyy?
ei elämä jatku, ennen ku tää selviää.
tietääkö se, kuinka sitä kaipaan?
tietääkö se, että teen kaikkeni että saadaan se kotiin?
ihan kaikkeni.
kuka mun tyynyn vieressä nukkuu taas syksystä ens kevääseen, joka ikinen yö?
mistä lähdetään ekana etsimään… no kannattaako meidän täältä kuitenkaan etsiä, ei kai se täällä liiku… hei mikä tuo ääni oli! ei, se oliki joku lapsi…
mennään seuraavaks sieltä kattoon, jos se ois siellä! no nyt me ollaan täällä, mentiin varmaan just ristiin ja kisu on siellä missä me oltiin äsken.
ei se kuule ku vihellellään, täällä tuulee niin paljo ja linnut visertelee…
käydään välillä kotona, on jano ja vähän nälkäkin jo…
ei jaksa mitään ruokaa tehdä, ei maistu, tankataan vähän nestettä, ruokitaan nuorempi kisu ja lähdetään takas etsimään…
mitä jos se onki jääny auton alle… mut näkyishän kuollut kissa jossain!
tai jos joku hullu on myrkyttäny sen…
onko joku peto tappanu meidän pienen… no ennemmin niin ku ihmisen tappama.
kyllä se elää, oli se viimeksikin 10 vuorokautta kadoksissa!
täytyy muistaa et sillä on näitä päähänpistoja! se meni edellisestä kodistakin ominpäin mun vanhempien luo pariin otteeseen… välimatkaa oli puoltoista kilometriä.
tulostetaan taas lisää ilmoituksia ja viedään vielä sinne ja sinnekin…
miks kukaan ei soita, ei juuri mitään havaintoja ja ne pari-kolme soittoaki on voinu olla ihan eri kissasta…
onko se hädissään jossain metsikössä ja oottaa mua pelastaan sen :(
nyt on viides päivä, alkaako se vasta kymmenennen päivän jälkeen haluta kotiin, niin ku ensimmäisellä karkureissullaankin…
entä oliko ne sen viime viikkojen useat, reilun vuorokauden poissaolot valmistautumista tähän; kävikö se tutustumassa ympäristöön ja valmisteli itteensä pitempään poissaoloon…
mennään seuraavaks ens yönä etsimään, öisin se liikkuu ku ei oo niin kuuma.
sillon se kuulee meidätki paremmin ku on hiljasempaa…
mut mistä me etsitään, onko hyötyä käydä samoissa paikoissa monta kertaa…
liikkuuko se samoilla kulmilla vai paineleeko koko ajan kauemmas ja kauemmas…
jos se on jossain umpimetsässä, ei siellä oo ees ihmisiä joiden luo hakeutua!
mitä jos se tulee kotiin keskellä yötä loukkaantuneena, voidaanko viedä se ihmisten ensiapuun :D
vai päivystääkö joku eläinlääkäri yöllä…
voi ku mä taas säikähdin ku katoin ulos et nyt se on tossa!, mut se oliki nuorempi neiti…
se vaikuttaa niin yksinäiseltä, surettaa senki puolesta niin et sydäntä särkee <3
tosin ei se kyllä näytä olevan moksiskaan, ei se ehkä ees huomaa et toinen on hävinny.
voi miksi vanhempi ei voi olla samanlainen kotihiiri ja pysyä vaan omalla pihalla, miks sen täytyy seikkailla…
omin avuin se ei enää kotiin osaa, me tarvitaan ihmisten apua että osataan hakea se kotiin!
toivottavasti se osaa mennä välittävältä ihmiseltä pyytään apua…
apua aivan ku se ois naukassu! kuulin taas omiani…
kuulenkohan koskaan sen naukaisua enää, sillä on kyllä maailman kaunein kissaääni, aivan ihanan hento, kaunis ja neitimäinen.
kunnon miau.
ja se sen viisas ja herkkä katse, en oo koskaan ennen nähny sellasta kellään kissalla.
voi mä en kestä, kohta on taas ilta ja mun pieni kulta on poissa.
ihan kamala tunne mennä taas nukkumaan ilman sitä :(
aamulla on niin tuskallista herätä ku ei mee kolmea sekuntia kauempaa ku muistan mitä on tapahtunu.
kuinka paljon yks ihminen voi itkeä, eikö kyynelvarastot ikinä lopu…
nyt me varmaan löydetään se ku ollaan fillareilla etsimässä, miten tuodaan se kotiin! ei sitä pyöränkoriin saa…
kaikki kesälomareissut joutuu perua, ei me voida lähteä jos kisu sillä välin tulis kotiin tai joku löytäis sen. ei siellä reissussa nauttis yhtään, menis rahat täysin hukkaan.
antaisin kyllä koko elämäni lomat jos saisin sen heti nyt kotiin.
lomista viis.
miks just meidän kissa… on monia joille lemmikit ei jostain syystä oo näin rakkaita ja tärkeitä…
miks just vanhempi neiti, joka on niin erityinen ja jonka kans mulla on ihan erityinen yhteys.
no nyt ku sanoin noin, katoaa varmasti nuorempi. yhtä rakas se on seki pallero, mut sen kans on ihan erilainen yhteys. se ei oo niin sylikissakaan, se on erilainen luonne.
äärimmäisen kiltti ja ihana, mut erilainen.
suodaanko meille vielä kerran se onni että neiti löytyy?
ei elämä jatku, ennen ku tää selviää.
tietääkö se, kuinka sitä kaipaan?
tietääkö se, että teen kaikkeni että saadaan se kotiin?
ihan kaikkeni.
kuka mun tyynyn vieressä nukkuu taas syksystä ens kevääseen, joka ikinen yö?
>Sydäntäsärkeviä ajatuksia :**. Voi kisu tule jo kotiin! <3Yritä jaksaa, kyllä kisu tulee kotiin! <3 <3 <3
>Voi miten pahalta tuntuu sinun puolesta, itkettää ihan väkisin, kun noita ajatuksia lukee. Minullakin on vanhempaan kissaan aivan omanlainen yhteys, jota ei ole muilla. Me vaan ymmärretään toisiamme jo pelkästä katseesta. Nuorempikin on, tottakai, tärkeä ja ihana "dollface", mutta se on erilainen ja ei niin kaipaa sellaista hellyyttä kuin vanhempi. Toivotaan, että kisusi törmää ihmiseen, joka tajuaa sitä auttaa. Jospa ensi yönä kokisitte iloisen jälleennäkemisen <3-Nuppu-
>Päm: <3Nuppu: just tommonen yhteys mullakin on tähän kisuun <3. se on niin viisas, se ymmärtää kaikki mitä sanon. ja tää vanhempi tosiaan kaipaa sitä hellyyttä niin paljon, miten se nyt pärjää ilman syliä :(((
>täälläkin itkettää, tunteet vielä niin pinnassa ku jouduin hyvästelemään niin rakkaan koiravanhukseni pari viikkoa sitten ;(tänäiltana lisään iltarukoukseeni pyynnön, että teidän kisu löytäisi takaisin kotiin <3-hengessä mukana-
>Voi itkut :´( nyt vasta luen ekaa kertaa pitkään aikaan kuulumisiasi. Toivottavasti teidän kisu löytäisi pian tiensä kotiin tai joku ihana ihminen sen löytäisi! Sun pitää vaan uskoa, että kisu löytyy kuten viimeksikin! Osaan kyllä eläytyä fiiliksiisi itsekin kissaihmisenä. Ja meilläkin jostain syystä oli taannoin ihan erilainen yhteys vanhempaan Eppu-kissaamme kuin mitä nuorempaan Ottoon – Otto majailee meillä, Eppu oli selkeästi kiintyneempi meihin. Ja olihan kissa ihkaensimmäinen lemmikkieläimeni, siitäkin syystä tosi rakas <3 ja kun kissa vanhemmiten sairastui, olisin mäkin ollut valmis vaihtamaan kaikki lomani ja rahanija ties mitkä kissimirrin terveyteen..Voimia siis sinne, hengessä mukana <3
>Voi, mie jo luulin, että se on löytynyt! Vaikken ole mitään kommentoinut, olen silti käynyt kyttäämässä kommentteja ja postauksia, josko se vaikka jo löytyisi.Meilläkin on kaksi kissaa. Kumpikin on yhtä rakkaita, mutta eri tavalla.
>Oot ollu ajatuksissa ja töissäki kurkin fb:tä jos ois uusia juttuja täältä että kisu ois jo löytynyt.Toivon niin kovasti että saatte pian pienen kullanmurun kotiin! <3 <3
>kiitos paljon teille! ihana saada tukea ja toivoa täältä, välillä meinaa niin toivo mennä mutta mies uskoo vahvasti et kisu vielä ehjänä kotiin saadaan. kuten Sirutuuli kirjoitti; niinpä, yhtä rakkaita molemmat mut eri tavalla…
>Voimia ja jaksamista etsintöihin ja odotukseen!On niin suru teidän puolesta… Eilen yritin kiskittää ja katsella teidän pikkuista kun pyöräiltiin se teidän alue ristiin rastiin, siinä toivossa, jos pientä ois näkynyt…Koko ajan olette mielessä! <3
>itku pääsi, mä niiiin toivoin että toinen olisi jo löytynyt! :( voin kun voisin jotenkin auttaa, rymyäisin meidän koira-mummon kanssa etsimässä kaikki metsät!lavisa
>Voi kuinka kurjaa. Meillä kisu tuli aina yöksi kotiin. Illalla, kun raksupakettia heilutti niin kohta juosta viipotti kotiin, joten voin kuvitella miltä teistä tuntuu. Aina pitää välillä käydä kurkkimassa täällä blogissa, josko olisi iloisia uutisia, mutta toivottavasti kisuli löytyy. Ei muuta kuin voimia etsintöihin!!!
>Voi ei, ei vieläkään…. Minäkin käyn Fb:n puolella usein kurkkimassa että joko on löytynyt. Voimia!
>Toivon kovasti, että kissa löytyy :) Pahempaa, kuin että kissa kuolee, on varmasti just tää että kissa katoaa eikä tiedä yhtään mitä sille on käynyt ja että tuleeko takaisin.Mulla on myös vanhempaan kaksvuotiaaseen kissatyttööni erilainen yhteys kuin vuoden ikäiseen poikakisuuni. Tää vanhempi kissa jotenkin tuntuu paljon rakkaammalta, ehkä senkin takia että otin sen melkein heti kun muutin lapsuudenkodistani poikaystävän luokse. Sen avulla mun oli varmaan helpompi sopeutua uuteen kaupunkiin ja elämään omillani. Vanhempi kissa on luonteeltaan sellanen että suuttuu helposti mutta kuitenkin tykkää olla sylissä ja rapsutuksista tiettyyn pisteeseen asti. Tuntuu, että se ymmärtää mua. Onhan nuorempi kisukin tärkeä mulle, mutta ymmärrän mitä tarkoitat :)
>Anonyymi: juuri noin! mäki asuin vuoden yksin lapsuudenkodista muuton jälkeen, sit tää neiti päätyi mun luo ja voi miten tiiviisti me elettiin yhdessä <3. niin monissa kaupungeissa, aina hän sopeutu täydellisesti ja oli onnellinen ku saatiin olla yhdessä <3. se on mun sylivauva, suuttuu kans aika helposti, mut leppyy myös aika pian :). rakastaa syliä ja silityksiä, aina nuolee kyyneleet poskilta <3. oon lelliny sen pilalle, mut se on äärettömän kiltti ja tottelevainen, tosi herkkä <3.oon sanonu sille sata kertaa että se on mun elämän valo ja kallein aarre <3 ja tulee aina ja ikuisesti olemaan, kävi miten kävi.
>Voi että, mä niin luulin, et kisu ois jo löytyny! Itelläki itkettää… Monta kertaa päivässä oon käyny kattomassa, joko se ois löytyny… Mulla myös toinen kisu erityinen, nukkuu mun jaloissa tai kylessä melkein joka yö, mut on toinenki rakas:)Hengessä mukana täällä muutaman sadan kilsan päässä, kunpa asuisin lähempänä, niin tulisin etsimään:) Löytyköön kisu hengissä, sitä toivomme kaikki!!!!
>Tiedan niin miten molemmat kisut on rakkaita, mutta eri tavalla. <3Joka kerta kun tulen tanne, toivon etta nyt olisi hyvia uutisia. Voi kun han tanaan jo tulisi kotiin. Ihan sydanta sarkee teidan puolesta.Rags
>Haleja! Täälläkin avataan blogisi entistä useampaan kertaan! -Pilvi
>Olen ihan varma että kisu vielä löytyy! Ymmärrän täysin huolesi ja murheesi. Eläimet ovat perheenjäseniä ja niin rakkaita. Älä pelkää sitä että nuorempikin kisuli katoaa, ei niin huonoa tuuria voi käydä ja sehän ei lähde kauemmaksi. Tsemppiä todella paljon kissan etsimiseen. On varmasti tosi rankkaa mennä nukkumaan ilman omaa pikkuista, mutta ihan varmasti joku ottaa yhteyttä ja saatte oman pikkuisenne kotiin. Voimahalit:)
>Voi surkeus, ihan sydäntäraastavaa:( Paljon, paljon tsemppiä etsintöihin! Haleja <3
>Toivon niin, että kisu palaa vielä kotiin tavalla tai toisella. Voimia!
>Voi ei… :( Nyt vasta ehdin lukemaan muiden päivityksiä ja teillä näytetään elävän raskaita aikoja, ei ollenkaan kivaa :(Toivottavasti kisu löytyy hyvinvoivana. Onhan se aiemminkin löytynyt. Ettei se olisi mennyt teidän edelliseen asunnon läheisyyteen ?!?
>Itku tuli täälläkin :`( Sun kirjoituksesta paistaa niin läpi huoli, suru, epätoivo ja hätä! Epätietoisuus on niin raastavaa, toivon niin kovasti, että tämä kaikki ratkeaisi pian ja saisitte pikkuisen kotiin <3 Olette ajatuksissa!-I-
>Älä vielä menetä toivoa! Äitini kissa oli talvella pakkasilla pois kotoa kuusi viikkoa mutta tuli sitten lopulta kotiin. Missä lie luuhannut.. jaksamisia ja toivotaan että kisu tulee vielä takaisin!♥
>Hei! Oletko kokeillut laittaa lehteen tai tällaiseen osoitteeseen (pisti vaan silmiin).http://www.karkurit.fi/. Harmi kun en saanut sinulta viestiä löytymisestä…
>Ma myos ajattelin etta oisko vanhan kodin laheisyydessa, oletteko kaynyt katsomassa? Joskus kuulee tarinoita, etta kissat menee ihan pitkienkin matkojen paahan (jopa satoja kilsoja, oonko vaarassa??) vanhaan kotiin.Koko ajan olette mielessa, tule pikkuinen jo kotiin!!Rags
>aiempaan kotiimme on matkaa lähes 20km, mut silti käytiin tänään sielläkin viemässä ilmoituksia ja ilmoittamassa entisille naapureille :D. jos ei muuta hyötyä ni oman mielenrauhan vuoksi…yritän parhaani mukaan olla menettämättä toivoa, mut vaikeaa se on. kaikenlaiset kauhukuvat pyörii mielessä… tarvin muiden vakaata uskomusta että kisu löytyy. lehteen tulee kuvallinen ilmoitus ens ke, laitan ilmaisjakelulehteen ni se menee joka kotiin. samaisen lehden ilmoitus toi kisun kotiin myös kolmen vuoden takaiselta karkureissulta. karkurit-palstakin on tuttu. kiitos vinkeistä ja tsempeistä ja haleista, ne tulee tarpeeseen!!!ens yönä lähdetään vielä etsimään, just tultiin huilaamaan :)
>Voi että, toivottavasti pieni on vain kesäreissulla ja tulee pian kotiin! Osaan kuvitella mikä huoli sulla on, sitä toivoo parasta mutta pelkää silti aina pahinta.. Todella ikävä, pidetään peukkuja että osaa kotiin!
>Karkurit.fi sivuilta muuten tuli mieleen sellainen, että onko teidän kaupungissa jotain eläinsuojeluyhdistystä? Kunnan eläinlääkäriä tms. Kannattaisiko kysellä? Jos joku taho on ottanut sen kulkijan hoivaansa? Voi kun teitä kohtaisi onni tässä. tv.minä taas.
>juu eläinsuojeluyhdistyksiin oon ollu yhteyksissä, heille ei meidän kaupungissa löytöeläimiä toimiteta. rankkurille soitin arkena, alkuviikosta soitan uudestaan. täällä löytöeläimet viedään rankkurille, joka pitää niitä 14vrk. soittelen sinne rankkurille hänen riesaksi vaikka joka päivä :D
>Jaksamisia. Toivottavasti kisu jo löytyy pian. Kovin hän on ihastuttanut bloginkin välityksellä.
>jaana: kiitos <3. kisu on kyllä aivan ihana persoona ja niin rakas ja äärimmäisen kiltti!! kaikki, jotka häneen on tutustunu, on häneen sydänjuuriaan myöten rakastunu <3. valloittaa ihanan kissamaisella olemuksellaan, mun pieni kulta <3
>Entä olisko kisu voinut jäädä johonkin puuhun 'jumiin'? Kannattaa ainakin tähyillä myös ylös päin.. äh, en osaa sanoa mitään järkevää..Jälleennäkeminen mielessä jaksat mitä vain!<3
>Mg: seki mulla on käyny mielessä, nuoremmalle neidille kävi kerran niin mut hän huusi sieltä puunlatvasta niin et kuultiin korttelin päähän :D. ja tää vanhempi neiti on aivan äärettömän taitava puussa kiipeilijä. oon yrittäny myös puita tähyillä ja aina liikkuessamme viheltelemme (:D) ja neiti on tottunu siihen kyllä vastaamaan. mitään ei oo kuulunu.. aina pelkään et etitään väärästä paikasta :(
>Oletteko ajatelleet koiran käyttämistä etsinnässä. Nehän reagoivat joka risahdukseen maastossa ja haistavat takuulla kissan, ainakin meidän terrieri, tuli vaan mieleen.. Onneksi teitä on kaksi niin voi jakaa tuskansa. Toivon niiiin kovasti että Hän olisi siellä, mistä soitto tuli, voimia!!!t. Äippä
>Äippä: ei oo tullu mieleen tuo koirajuttu kyllä. en tiiä mikä koira siihen hommaan saatais ja meidän neitin tuntien se juoksis henkensä eestä jos koira jahtais sitä jossain metsikössä :/ei löytyny sieltä mistä soittivat, käytiin äsken taas sielläpäin… oon ihan puhki ja väsyny tähän, haluan mennä nukkuun ettei tarvi ajatella mitään mut en halua herätä ku tää olo palaa heti aamulla :´(
>Mä en voi lukea tätä kokonaan kun alkaa niin itkettämään :( Meidän kisu on kerran ollut pikkasen reilun vuorokauden juoksuillaan, mutta jo se sai mun sydämen pamppailemaan, kun yleensä se oli poissa näkyvistä max 10h. Voin vain kuvitella sun huolen. Paljon jaksamista ja toivon todella, että teidän neiti saadaan takaisin kotiin!-Tintti
>Voi miten surullinen ja ahdistava mieli siellä onkaan,kun oma rakas kisu on karkuteillä. Voi niitä kissan ajatuksia,kun pitää lähteä tutkimusmatkoille. Toivon sydämestäni että havaintoja kisusta tulee pian tai löydätte itse.Tiedän tasan miltä tuo tuntuu :( Minulla on ollut kaksi kissaa ja molempia on etsitty. Toinen löytyi viikon jälkeen kilometrin päästä,kun vanhempi nainen oli alkanut syöttää ja paijaa sitä luullen sitä muka(!) kulkukissaksi. Eihän meidän narttu ruokakupin ääreltä kotiin tullut. Vinkkejen perusteella sitten käytiin katselemassa ja siellähän se oli, kisu lähti kotiin kehräten. Toinen kissa oli 2kk hukassa ja löytyi vinikin perusteella 10km päästä kotoa. Olimme jo aivan varmoja että kissaa ei ikinä nähdä. En saata käsittää miten kisuli oli niin hirveän kauas lähtenyt. Toivottavasti löydätte oman pienen kanssa, uskon kovasti!Terkuin Sokrutin
>Eikö vieläkään ole kisuli näyttäytynyt? Olen käynyt kurkkailemassa varmaan kerran tunnissa jos olisi tilannepäivitys tullut… :(Onneksi kissat ovat todella fiksuja olentoja, melko itsepäistä sakkia! :)Toivottavasti kisu on vain päättänyt olla reissullaan ja palaa sitten takaisin kun sitä huvittaa. Tuli mieleen sellainen että mitäs jos esim. valjaissa ottaisitte pienemmän kisun mukaan etsintöihin. Sen naukuna varmasti ohjaisi vanhempaa kissaneitiä oikean suuntaa äänen kuullessaan. Kissathan kuulevat toisensa tosi kauas… Toisen kissan tuoksu on myös paljon voimakkaampi kuin ihmisen, jos tuoksujälkien perusteella isompi sitten löytäisi kotiin (jos on eksynyt). ääh, kamala tilanne. Sydäntä riipii teidän puolesta! Voimia!-Miia-
>Toivottavasti neiti ois jo kotiutunut tätä kirjoittaessani <3 Työkaverini juuri kertoi kissastaan, joka oli vasta palannut kuukauden reissultaan kotiin kunnossa, toivottavasti teillekin käy näin hyvin.En yhtään tiedä missä päin asutte mutta pidän varulta silmät auki, jos täällä näkyisi outoja kissoja, koirahan ne helposti haistaa. Ite asutaan kaupungin pohjoispuolella, keskustaan n.1,5km.Voimia!Taru
>taas yks aamu ilman pientä <3pelkään kans et joku on ottanu omakseen meidän kisulaisen :/. ei ne ymmärrä et kissoja ei saa ruokkia!! eka ainaki pitää yrittää selvittää, onko kyseessä karkulainen vai ei! pelottaa myös et kuinka kauas se lähtee hortoileen… et kuinka kauan joudun jatkamaan näitä ilmoitteluja et ihmiset ei unohda, jos kisu sit jonain päivänä heidän pihalle ilmestyy… rukoilen että asia on noin kuten Miia kirjoitit "Toivottavasti kisu on vain päättänyt olla reissullaan ja palaa sitten takaisin kun sitä huvittaa."meillä ei oo valjaita nuoremmalle eikä se kyllä niissä mihinkään kulkis :D. pitää koittaa lähtee sen kaa lenkille, se alkaa pitää heti kauheeta naukumisääntä ku kotipihalle on matkaa 200m :D se on niin kotihiirulainen! <3alle km päässä meiltä on nähty pariin otteeseen pihalla pelokas kissa, samanvärinen kuulemma ku meidän neiti. mut epäilen kyllä että se se ois… miksei se tulis ku ollaan käyty siellä huutelemassa/viheltelemässä! kyllä se tunnistaa meidät ja aina on vihellyksiin vastannu. tänään käydään viemässä sinne ruokaa ja varmaan joku kodilta tuoksuva viltti tms.oisko kellään muita ideoita?
>En tiedä yhtään, missä päin asustatte, mutta olisiko tämä mahdollisesti teidän kisu? http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum36/HTML/003274.html-Pirjo
>Voi itku! Nyt tuli itku!Mä niin toivon, että kisu löytyy hyvissä voimissa. Multa on lapsena kissa lähtenyt omille teilleen ja se on ihan kamalaa. Jaksuja!
>asumme Kokkolassa, joten ei valitettavasti ole meidän kisu :/
>voisitko laittaa vielä kaupunginosan jossa asutte, niin voisin katsella kun pyöräilen paljon :)terv. Kokkolalainen lukija
>Tervetuloa muuten messuille! Meistä on ihanaa, että saadaan kokkolalaisia (ja muitakin) bloggaajia mukaan. Tuu käymään monesti ja kirjoittele paljon! Messuemännän blogikuulumisia muuten messukuukauden ajan täällä:http://messuemanta.blogspot.com/PUsss!!!
>Tinde: kiitos kiitos :). varmasti tulee useamman kerran siellä käytyä! käynpä kurkkaamassa sun messu-blogiakin.