>
Kuten varmaan hyvin tiedätte, meidän kodissa asustaa kaksi kissaneitiä arkeamme ilostuttamassa. 8,5 vuotta sitten en kuitenkaan tiennyt juuri mitään kissoista. Vanhempi kissa päätyikin mulle sattumalta; eräs nuori tyttö yritti etsiä yksinäiselle & suloiselle kissanpennulle kotia, muut sisarukset oli todennäköisesti lopetettu :(.Harkitsin asiaa noin tunnin verran ja kävin hakemassa kisun kotiin <3. Hetkeäkään en oo päätöstäni katunut, päinvastoin! Voi mitä helmeä mun elämä ois jäänytkään vaille! En voi kuvitellakaan millaista ois elämä ollu ilman tätä kultaista kisua <3. Neljä vuotta sitten kisu sai kaverin, kyllä vastusti ensimmäiset kuukaudet! Monta kertaa päivässä piti pienelle tulokkaalle sähistä ja sitä jatkui kuukausien ajan. Sähinää kuuluu vieläkin, mut nyt ollaan sentään kavereita ja jopa leikitään joskus yhdessä :D.
Smile <3 (nuorempi kisu)
Selän taa uskalsi mennä nukkumaan hiljaa hiipien…
Aina ei oo kuitenkaan ollu kisuja…
Nimittäin koko lapsuuteni ajan vierelläni vartioi maailman ihanin ja kultaisin kultainennoutaja Kimi <3. Hän oli olennainen osa perhettämme, aina mukana joka paikassa ja kaikissa touhuissa. Niin kiltti, tottelevainen ja ennen kaikkea viisas koira! Koira, joka liittyy jokaiseen lapsuuteni muistoon ja joka ei unohdu koskaan.
Tämän kirjoitan tänään, sillä päivälleen 13 vuotta sitten oli yksi elämäni kamalimmista päivistä: jouduimme luopumaan tästä rakkaasta perheenjäsenestämme. Kimi oli tuolloin 13-vuotias.
Kimin muistolle <3.
Koiran rukous
”Ajatella että olemme toisiamme varten.
Minä sinua varten, sinä minua varten.
Minun on vaikea pyytää mitään. Sinähän tiedät:
vettä ja ruokaa ja nurmikko ja leikkitoveri.
Vaikka unohdatkin minut joskus
minä pidän sinusta aina.
Nauran hännälläni, kun tulet liian myöhään kotiin ja kaikki muut murjottavat.
Kun sinusta kaikki on tyhmää ja koko maailma on ihan harmaa ja sinua vain itkettää,
tule minun luokseni.
Minä pidän sinusta aina, aina!
Minä pyydän niin vähän:
puhalla minua ihan, ihan hiljaa korvaan.
Anna häntäni olla rauhassa.
Ja sitten raikasta, raikasta vettä kun sinä ja minä
tulemme kotiin kuuman pitkän kesäpäivän jälkeen.
Mutta kaikkein tärkeintä on mitä alussa sanoin:
Me olemme toisiamme varten.
Minä sinua, sinä minua.”