Pallovalot – kohti pimeintä vuodenaikaa

Vaikka mielestäni pallovalot eivät ole mitenkään talveen tai jouluun sidottuja, on ne minulla yleensä kesän yli säilössä. Ihan vaikka vain sen takia, että niihin ei kyllästyisi. Nyt olikin taas niin mukavaa puolen vuoden tauon jälkeen kaivaa ne esiin pimeitä iltoja valaisemaan. Viime talven tapaan ne päätyivät ainakin nyt alkuun tuohon takan puutilaan:

Tuossa on usein pimeän tullen sellainen pimeä kohta, jos takassa ei ole tulta, joten pallovalot paikkaavat pimeyttä oikein mukavasti.

Tiedättekö, vietin tänään niin ihanan aamuhetken! Poika pyysi aamulla päästä väliimme lastenohjelmia katsomaan ja niin avasimme makkarin tv:n. Sieltä alkoi sopivasti Ryhmä Hau. Hän katseli sitä innoissaan ja minä jatkoin Emmerdalen parissa. Olen yrittänyt katsoa jaksoja nyt hieman useammin, koska rästijaksoja on kertynyt parin viikon eli parinkymmenen jakson verran… Aamulla aloitin jaksolla Joulurauha, jossa maa oli valkoinen, lunta satoi hiljalleen lisää ja ihmiset olivat hyväntahtoisella tuulella. Koristelivat joulukuusta ja availivat lahjoja joululaulujen soidessa taustalla. Tuli niin ihana fiilis tuosta ja sattuipas sopivasti näin lokakuun alkuun! Joulu, tuo viides vuodenaikani, on jo ihan nurkan takana ♥.

Tänään on jotenkin niin väsy painanut, että tuntuu kuin en olisi kunnolla vielä herännytkään. Sanoinkin kyllä aamupäivällä miehelle, että en taida herätä tänään kunnolla lainkaan. En tiedä mistä moinen väsy; täytyy mennä illalla hyvissä ajoin nukkumaan! Illaksi haaveilen takkatulta, se on niin ehdoton. Mies suunnitteli nuotiota, kun palaavat pojan kanssa pojan serkkupoikien pelistä. Yritän pysyä hereillä siellä notskin ääressä :D.

Sanoin tänään M:lle, että ei ole enää pitkä aika jouluun ja äiti rakastaa joulua. Hän mietti hetken ja sanoi Mää en rakasta joulua. Ai etkö, no mitä sinä sitten rakastat? Äitiä, mutta en joulua. Ihana maailman kallein ja kultaisin aarteeni ♥.