Siinäpäs viime päivien tapahtumat pähkinänkuoressa! Nimittäin kun kauan odotettu joululomani viime keskiviikkona alkoi, olin illalla yli 39 asteen kuumeessa… Torstaina vielä ajattelin, toivunkohan tästä koskaan, mutta kun tämä sunnuntai koitti, koin oloni jo varsin energiseksi eikä sohvaa ole kulutettu enää yhtään! Kunhan malttaa pari kokonaista päivää lähes ainoastaan makoilla ja lepäillä, talttuu tauti jos toinenkin. Levolle täytyy antaa aikansa, muuten tauti pitkittyy eikä jälkitautienkaan kanssa ole leikkimistä.
Poikakin sai influenssan, mutta luojan kiitos, huomattavasti lievemmän kuin minä. Nytkin on painimassa isänsä kanssa, joka on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä. Taisi luonto järjestää asian näin, sillä en tiedä mikä kaaos täällä olisi ilman miehen kotihengetär-roolia – ei uskalla edes ajatella! Nytkin olohuoneesta ehti muodostumaan yhdistetty leikki-, olo- sekä makuuhuone ja huone oli vielä eilen illalla myös sen näköinen. Tänään olen pyykännyt ahkerasti, kuskaillut tavaroita paikoilleen ja saanut vaatehuoneen lattian näkyviin vaatteiden alta… Aion pestä vielä kaikki sohvan tekstiilit; ihana saada puhdasta tämän sairastelun jälkeen! Kokosimme aamupäivällä myöskin olohuoneen uuden hyllyn; vain huomataksemme, että yksi hyllyyn kuuluva kaappi puuttui kokonaan! Voi että ärsyttää tällaiset ylimääräiset jutut, joita saa sitten selvitellä ja taas odotella uutta toimituspäivää… Jouluksi ei taida siis tulla valmista, mutta eipä sillä loppujen lopuksi niin väliä olekaan; joulu tulee hyllyistä huolimatta ja joulun tärkeimmät asiat muodostuvat täysin toisenlaisista asioista.
Koneella olen ollut viimeksi keskiviikkona viimeisiä tilauksia postitellessani ja sen kyllä huomaa, sillä kymmensormijärjestelmä takkuaa ja huolella! Enpäs muista moista tällaista neljän päivän tietokonetaukoa; siitä on kyllä aikaa. Joulunpyhinä on kyllä heti luvassa toinen tauko, sillä pyhät aiomme viettää ihan perheen kesken ja puhelimella somettamisetkin jäävät hyvin minimiin.
Itselläni ei ollut eilen vielä hirveästi ylimääräistä energiaa, mutta keksin kivaa puuhaa poikaa ajatellen ja niinpä hän innoissaan kasasi isänsä kanssa joulukuusen. Se jäi eilen vielä ikkunanurkkaukseen nököttämään, mutta tänään oivalsin, että ei sen paikka tänä vuonna olekaan tuolla! Tämähän on tämä minun jokajouluinen pähkäilynaiheeni – eräänlaiseksi jouluperinteeksi voisi kai jo kutsua, heh! No mutta, nyt kuusi on omalla paikallaan valot yllään ja seuraava ohjelmanumero onkin sen koristeleminen. Se on tänä vuonna jotenkin niin ainutlaatuista, sillä tällä kertaa siihen osallistuu pieni poikammekin ♥. Viime joulunakin toki, mutta oli se silti erilaista alle kaksivuotiaan kanssa.
Kieltämättä eilen masensi aika lailla, että joulunodotukselleni kävi näin ja missasin monta mahdollista fiilistelypäivää, mutta minkäs tälle mahtaa! Nyt kun mennään kovaa vauhtia joulua kohti ja aikaa on enää alle viikko, täytyy tehdä vain olennaisimmat ja jättää kaikki ylimääräiset puuhastelut pois. Ja muistaa, mikä joulussa on itselleen ja omalle perheelleen tärkeintä. ♥