[conversionpixel campaign=’Nespresso2′ title=’Kun aamu on turhankin arkinen’][mittaustagi]
Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & Nespresso
Blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan niistä aamuista, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Mietin tuossa, että olenkohan aamu- vai iltaihminen… En ole oikein koskaan osannut luokitella itseäni jompaan kumpaan, sillä joskus torkun illalla (jos mieheltäni kysytään, niin aina :D) ja joskus huvittaisi torkutella aamulla. En voi kuitenkaan sietää torkuttamista… Nespresso teetti muuten heinäkuussa kyselytutkimuksen ja sen mukaan vain joka kolmannes suomalaisista olisi aamuihminen! Ehkä minä sitten kuulun tuohon kolmannekseen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aamuni olisivat aina auvoisan ihania, vaan kyllä täälläkin on joskus aamuja, kun tuntuu, että se herätys koittaa keskellä yötä ja tekisi mieli hipsiä takaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja nousta vasta seuraavana päivänä! Tällainen aamu sattui eteeni juurikin alkuviikosta. Kun aamulla on vastassa tämä näky, en nyt suoranaisesti mitään pianon hilpeää pimputusta korvissani kuule:
Kyllä, olisin voinut siivota nämä illalla pojan käytyä nukkumaan tai vielä parempaa; siivota nämä yhdessä hänen kanssaan, mutta aina asiat eivät mene niin. Joskus äitiäkin laiskottaa ja saa laiskottaakin! Saa heittää sohvalle pitkäkseen miehen mallin mukaisesti ja sulkea silmänsä pieneltä sekasotkulta. Ja voihan tuon aamulla herättyään ajatella niinkin, että onpas pojan mukava jatkaa siitä leikkejä ja kissoillakin on varmasti ollut oikein mukava noissa torkkupeittokasoissa yön yli köllötellessään.
Olenkin muutamaan otteeseen täällä jo maininnut, että pojan päiväuniaika on minun kahvihetkeni aika. Tuo kuuluu niin saumattomasti päivääni, etten osaisi enää kuvitellakaan muuta. Olen niinkin tottunut siihen yhteen kahviannokseen/päivä, että viime viikonloppuna Tampereella ollessamme sain jäätävän päänsäryn, kun tuo hetki jäi lauantaina välistä. Ainakin näin jälkeenpäin oletan sen johtuvan siitä, sillä pääkipu alkoi iltapäivällä hieman pojan päiväunien jälkeen. Joskus käy kuitenkin niin, että hurjana juon jopa kaksi herkkukahvikupillista päivässä! Tuo ensimmäinen kuuma kupponen ajoittuu tuolloin tällaiseen rauhalliseen kotiaamuun. Uskon, että näitä on tässä syksyllä luvassa useampia, sillä tuulinen ja sateinen syyssää ei mitenkään hirmuisesti liikkeelle heti aamusta innosta…
Nespressolta on ilmestynyt uutuuskahvi, jonka nimi on Envivo Lungo ja se onkin oikein omiaan herättäväksi aamukahviksi! Hieman jännittäen tätä ensimmäistä kertaa maistoin, että kuinka tuju pommi sieltä suuhun sujahtaakaan, mutta kiitos Lattissima Touch -kahvikoneeni, saan valmistaa kahvin niin runsaaseen maitomäärään kuin tahdon! Näin se maistuu hieman miedompienkin kahvien ystäville! Mieheni tavaksi on taas tässä kesälomalla muodostunut espresson nauttiminen aamutuimaan: pari kulausta ja se on siinä! :D
Joskus tämä kahvin valmistaminenkin on aamuisin pienimuotoinen ohjelmanumero; poika kun rakastaa leikkiä noilla kapseleilla ja pöydälle ne saatuani ne ovatkin lattialla alta aikayksikön…
Äitiä ei aina välttämättä tämä leikki innostaisi, mutta hyvää kannattaa odottaa ja niin pian päästäänkin itse kahvia valmistamaan! Se on mukava rituaali; valita kahvimaku, täyttää maitosäiliö ja katsella, kun lämmin juoma valuu johonkin valitsemaani lempparikahvikuppiin. Tuoksutella vähän väliä, joko se nyt tuoksuu…
Kotikahvilanurkkauksesta onkin sitten mukava siirtyä olohuoneen puolelle heräilemään kaikessa rauhassa. Voi joko sulkea silmänsä lattian lelumereltä tai sitten kerätä ne pikavauhtia laatikkoon, jotta kahvihetki tuntuisi entistä rentouttavammalta. Pyöräyttää lastenohjelmat eetteriin ja istua alas lapsi vieressä pötkötellen. Tai ööh, meillä tämä menee totta puhuen niin, että lapsi tulee osingoille! Sanokaa nyt, että teilläkin asustaa kaksivuotias kahvinjuoja? No ei poika nyt varsinaisesti kahvia juo, kunhan lusikallisia maistelee… Silti, kovasti tuntuu olevan kahvin perään! Ja näitä kuvia ei ole sitten yhtään mitenkään lavastettu! Oikeastaan yritin karata keittiöstä olohuoneeseen kahvikuppini kera, esittää edes kuvissa, että saan nauttia sen ihan rauhassa, mutta ehei, häntä ei huijata – tuli perässä kuin vainukoira! :D
Sekoittaakin haluaa. Ja maitovaahtoa maistella. Kun pidän kahvikupista(ni) kiinni, sanoo tomerasti Se on M:n ja yrittää irrottaa otettani :D.
Kun jäljellä on enää pohjat, saan vihdoin kupposeni ihan vain itselleni, sillä yhtäkkiä lastenohjelmat vievät voiton. Tässä hässäkässä on jo jonkin verran ehtinyt heräämään, mutta tottahan toki heräämisen aina viimeistelee hyvä kahvi! Etenkin, jos/kun sen saa nauttia kiireettömästi. Siinä pienen nöpönenän vieressä istuessani voin alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa eikä enää harmita yhtään, että aamulla ei saanutkaan nukkua sitä yhtä ylimääräistä tuntia. Siinä kupponen kourassani mietin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saamme molemmat olla kotona näinä syysmyrskyaamuina ja nautiskella kupposen kuumaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja. Mihinkään ei ole kiire, tässähän voisi tehdä (salaa) vaikka toisenkin herkkukupposen ♥.
Ja koska tekin olette niin ♥, haluan taas arpoa myös jollekin teistä yhden tällaisen upean Lattissima Touch -kahvikoneen. Kerro tämän postauksen kommenttiboxissa tarina omasta huonosta aamustasi ja olet mukana arvonnassa! Voittaja saa valita kahvikoneen joko valkoisena, mustana tai punaisena. Muistathan jättää itsestäsi nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoitteen, josta sinut vaivatta tavoittaa! (Sähköpostiosoite näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.) Jätä kommenttisi aina edellisen kommentin perään, älä käytä vastaa-toimintoa, sillä silloin arpojen numerojärjestys vääristyy. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.8.2016 klo 12. Arvonta on päättynyt.
Huomioithan, että tällä kertaa tämä sama arvonta pidetään myös Instagramin puolella tänään julkaisemani kuvan kohdalla!
Tämä nuhanenä jää nyt tänne sohvan pohjalle Envivo Lungo kourassaan lukemaan tarinoitanne huonoista aamuista… Eli ei muuta kuin näppis laulamaan ja arpaonnea kaikille!
Itse olen aamuihminen eikä itse herääminen tuota ongelmia. Mutta jos joku sotkee aamurutiineitani (aamupala ja samalla lehden luku rauhassa), niin aamu on pilalla! Tällaisia sotkijoita on esim. lehti jättänyt tulematta pyhäpäivän takia, aamupalatarpeista joku oleellinen osa on päässyt loppumaan tai lapset aloittavat kinastelun heti herättyään… :)
Omat hunot aamuni ovat juurikin niitä, kun kello soi aikaisin ja torkutukseenkaan ei ole aikaa. Nautin rauhallisista aamuista, joten viikonloput on sitten varattu sen kahvikupin kanssa rentoutumiseen. :-)
Huono aamu alkaa siitä kun tajuaa nukkuneensa liian pitkään, ja joutuu lapsia hoputtamaan ensin pukemaan vaatteet sitten aamupala nopeasti jne. Onneksi kiire loppuu siihen kun vanhimman lapsen jättää koulun pihalle ja saa tulla nuorempien kanssa aloittamaan alusta. ❤
Olen ehdottomasti aamuihminen, en jaksa valvoa illalla pitkään ja tykkään ottaa omaa aikaa aamusta esim urheillen tai vaikka kahvikupposen ääressä kun muu perhe vielä nukkuu. Viikonlopun hitaat aamut ovat ihan parhaita kun saa rauhassa nauttia aamupalasta ja kiireettömyydestä. Oma huono aamuni liittyy juurikin kiireeseen. Siihen jos en ole jaksanut/ehtinyt valmistella aamua, tapahtuu ehkä jotain odottamatonta (niin kuin lapsiperheessä usein voi käydä ), tulee kiire ja takana huonot yöunet. Uni vaikuttaa niin kaikkeen joten hyvät unet ennustavat yleensä hyvää päivää.
En osaa nopeasti sanoa, mikä olisi ollut huonoin aamuni. Väsyttäviä aamuja sen sijaan on aivan tolkuttomasti liikaa. Tytär herättelee pitkin yötä ja noustaan kuitenkin jo ennen seitsemää, ouh.
Nykyään myös ensimmäisenä hän siirtää kaikki keittiöntuolit pois paikoiltaan, mutta olisihan se virkistävää nauttia aamupalaa vaikkapa eteisessä?
Usein väsyneistä aamuista seuraa myös se, että esimerkiksi perhekahvila jää toisinaan väliin =D
Huonoina aamuina torkutan pommiin, kahvit kaatuu lattialle ja jään liian pitkäksi aikaa sohvalle blogeja lukemaan vaikka töihin olisikin jo kiire☺
Moi….kahviaamut ,lasten ollessa pieniä mummo heräsi aina aikaisemmin että sai nauttia aamukahvit rauhassa ,nyt työelämässä olessa herään 1 1/2 tuntia aikaisemmin että saa juoda aamukahvit rauhassa eikä silmät ole sikkuralla ,kun pitää lähteä töihin ps. tätä aikaisin herämistä pappa ei ole koskaan ymmärtänyt…miehet niillä omat rytmit joka asiaa :) nyt mummo tekee puolieläkeellä töitä, viikko töitä ja viikko vapaata eli eläkeviikolla voi :) voi nauttia pitkistä aamukahveista kiirettömästä ajasta ja lukea lehti rauhassa,ja suunnitella ajatuksen siivin mitä tekee vai tekö mitään :) .OI TULIKO TÄSTÄ NYT VÄhNÄN PITKÄ JUTTU :)
huonoin aamuni sattui tässä lähiaikoina, kun suuntana oli työhaastattelu. Aamu sinänsä alkoi hyvissä merkeissä mutta heti kun oli aika lähteä pyörän selässä liikkeelle, alkoi homma menemään alamäkeen. Pienen matkan päässä kotoa alkoi kauhea rankkasade. No eipä siinä mitään, palasin kotiin hakemaan sadetakin. Sade vaan yltyi ja sinä vaiheessa mulla oli sadetakin huppu kiristettyä pään ympärillä ja lisäksi vielä aurinkolasit päässä, ettei vaan silmämeikki suttaantuisi. Suuntana oli uusi paikka, joten apunani toimi aina niin toimiva google maps. Tietyömaiden sun muiden takia navi sekoili ja ohjaili mua ilmansuunnilla, u- käännöksillä… No suunnistin sitten itse paikkaan x ja pääsin perille litimärkänä ja aika kettuuntuneena:D Ihme kumma paikalle pääsin kuitenkin ajoissa ja työpaikatkin sain:D Muuten ei olis kyllä huonommin voinut aamu mennä:D
Huonot aamut ovat usein niitä, jossa herätessä on jo valmiiksi ärtynyt fiilis ja astuessasi keittiöön huomaat unohtaneesi siivota edellisiltana keittiön. Tähän päälle vielä loppuneet suodatinpaperit tai muu vastaava, niin voi aamun luokitella erittäin huonoksi!
Olen kiistatta illan torkku ja aamun virkku. Huonoja aamuja en juurikaan tunne. Olen sitä mieltä, että aamut ovat ihmisen parasta aikaa ja tätä mieltä olen ollut lapsesta saakka. Sain hetki sitten oman lapseni, ja hän vaikuttaa myöskin aamuihmiseltä. Vaikuttaa kyllä myöskin yöihmiseltä, sillä kovin ei nukkuminen kiinnosta. Joten voisin ehkä kuitenkin sanoa, että oikein kovasti univelkaisena, jos aamu alkaa oikein aikaisin ja et edes oikeastaan muista kerkesitkö edes nukahtaa – siinä voisi olla jo huonomman aamun aineksia. Mutta; tuikkivat silmät pinnasängystä – oli valvottu tai ei – ei se aamu niin huono ollutkaan, sittenkään Niin tai näin; aamu alkaa kahvilla. Isolla kupilla tummaa paahtoa. Olisi ihanaa omistaa tuollainen vekotin!
Rakastan kiireettömiä aamukahvihetkiä ❤️ Pienen vauvan kanssa vielä onnistuu hyvin kun nukkuu niin paljon, mutta luin postauksesi mielenkiinnolla kuinka onnistuu pienen taaperon kanssa. Ehdottomasti mukana arvonnassa!
Aamu alkaa huonosti, jos laktoositon maito on loppunut tai puoliso on keittänyt liian tujut kahvit. :)
Hmm, minä en ole aamuihminen ja kyllä se huono aamu yleensä tarkoittaa joko kahvin tai maidon loppumista tai sitä että puurohiutaleet ovatkin lopussa enkä ole muistanut ostaa uusia. Vaikken aamuihminen olekaan niin aamuPALAihminen olen, eli kyllä se katastrofiaamu liittyy väistämättä kahvin tai ruuan loppumiseen Mukavaa sunnuntaina ja mukavia ensi viikon aamuja
Ehkä ikävintä on se, että hiukset pörrössä vääntäytyy sängystä ylös, keittiöön ja kahvinkeittoon.. ja huomaa, että kahvi on loppu. Pyjama päällä, hiukset sekaisin, pesuakin vailla. Ei auta kuin hätäiseen pukea, hiukset hätäponnarille ja lähikauppaan. Vasta kun lämmin kahvimuki on viimein kädessä, alkaa pahin harmitus laantua.
Olen aamuihminen,mutta minulle on tärkeää saada viettää se aamun ensimmäinen tunti yksinäni.Nauttia aamupala ja aamulehti ihan itsekseni,hiljaisuudessa.Kun lapset olivat pieniä ja olin kotona,laitoin aina kellon herättämään,jotta sain tämän yksinäisen aamutuntini.Aamuni ”pilaa” tämä rikottu aamurutiinini
Viimeisen huono aamuni oli tällainen: Heti herättyäni vessaan raahustaessa kävelin kissan oksennukseen, jonka seurauksena kolhin myös varpaani listan laitaan. Oksennuksen siivoilun jälkeen peseydyin ja pukeuduin työpäivää varten. Laitoin kahvin tippumaan ja aloin meikata. Meikkivoidepullon pumppu alkoi yhtäkkiä ”räkimään” ja tottahan toki pisaroita lensi juuri raidallisen paitani valkoisiin raitoihin ja edessä oli paidan vaihto. Seuraavaksi ripsiväriä laittamaan. Ripsiväriä levittäessä säpsähdin seinän takaa kuuluvaa voimakasta porausääntä ja sohaisin silmääni. Räpsäytyksestä johtuen ripsivärit oli pitkin naamaa ja silmä alkoi vuotamaan. Lopulta sain naaman siedettävään kuntoon ja marssin keittiöön kahvia hakemaan, vain huomatakseni, että moccamasterin mekaaninen tippalukko oli jäänyt kiinni asentoon ja osa kahvista oli tulvinut suodatin suppilon laitojen yli ja kahvipannussa oli sakkaista kahvivelliä. Todella huonon aamun kruunasi se, että juuri kun olin lähdössä kävelemään asemalle, taivas repesi ja sateenvarjosta huolimatta housut kastuivat polvia myöten. Onneksi näitä aamuja on harvoin, mutta joskus tuntuu, että olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn ja odottaa että epäonnekas päivä menee ohi.
Huonoja aamuja, onhan noita… Yleensä huonoon aamuun kuuluu herätys keskellä yötä (tai ainakin se tuntuu siltä) pilkkopimeänä ja sateisena syyskuun aamuna, ja vieläpä flunssaisena tietty. Yhden hengen taloudestani löytyy vain niitä pienempiä suodatinpusseja, jotka päästävät joka aamu puruja kahvin sekaan… Onneksi kunnon maitokahvimukillisen jälkeen kummasti piristyy ja jaksaa sittenkin lähteä sateeseen pyöräilemään. Olisi huikeaa omistaa tuollainen vekotin, joka varmasti parantaisi aamun kuin aamun!
Tuon Annukan aamun voittanutta ei varmaan ole kamaluudessa:(
Ehkä sen järkyttämänä ei nyt juuri tule mieleen ihan kamalia aamuja. Kissoista puheen ollen ehkä juuri sellainen, että heräät kissan puklaamiseen, siivoat sen etkä enää saa unta.
Arkipäivinä lähden tosi nopeasti töihin ihan normaalirutiineillani.
Vähän huono aamu oli tänään, kun en herännytkään ensimmäisenä ja saanut puuhailla omiani ihan rauhassa muun perheen vielä nukkuessä. Kun mies katsoo ja huudattaa heti aamusta televisiota ja pieleen menneitä suomalaisten olympiakisoja, täytyy kerätä itsensä hyvän kahvin kera ja laskea kymmeneneen tai sataan tai mihin asti pitikin laskea, jotta sai suunnattua ajatuksensa uudelle, positiiviselle mallille. (En siis siedä mitään radiota, televisiota tai muuta meteliä aamusta. Herään kyllä yleensä hyvin, mutta olen kai aamuäreiden kastiin kuuluva.)
Aamun pilaaja on ehdottomasti kiire! On inhottavaa jos aamupala ja kahvi pitää syödä nopeasti, ja yleensä myös aina kun on kiire, niin lapsi ei suostu syömään aamupalaa, vaihtamaan vaippaa ym.
Tuon koneen tekemät kahvit näyttävät aivan ihanilta, niitä olisi mukava rauhassa nauttia! :)
Huonoja aamuja riittää pienen huonounisen vauvan äidillä. Tämä ystäväni hauska lausahdus on niin totta: ”Vauvavuodesta selviämiseen tarvitsin hyvää tuuria ja oikean määrän kahvia” :)
Huonot aamut seuraa yleensä huonoa yötä. Jos yöllä on tullut lasten takia useita herätyksiä ja tuntien valvomisia voi jo ennakoida huonoa aamua. Tuolloin ei jaksa bousta heti kellon soidessa vaan jää sänkyyn makoilemaan, muka lepäämään vielä vähän. Seurauksena että on itse myöhässä ja joutuu kiireessä pukemaan lapset valmiiksi hoitoon. Oma aamupala jää välistä ja lapset kärsivät kiukkuisesta äidistä…
En ole aamuihminen, en siis yhtään! Huono aamu on meillä sellainen, kun pojat herää 5.30 kiukkuisina – vaikka nukuttaisi niin ei uhallakaan enää silmiä ummisteta. Siinä sitten aamutoimien kimppuun pää sekaisin ja lapsille aamupalaa. Huonoina aamuina lasten murot tai puurot ovat lattialla ja huomaan myös, että koirakin on pissannut sisälle yön aikana. Lapset eivät halua päiväkotiin ja kaikki itkee ja kiukuttelee. Kun on se väsy, koska ei malttanut nukkua pidempään. Klo. 7 jälkeen onkin jo kiire päiväkotiin ja töihin ja sitten voi vain toivoa, että päivä muuttuu paremmaksi :)
Pidän kiireettömistä aamuista ja ihanaa plussaa on jos ehtii normi aamutoimien lisäksi vielä käydä raikkaassa ulkoilmassa lenkillä.
Huono aamu on aamu kun on nukkunut liian vähän ja sen seurauksena erehtynyt torkuttamaan kelloa ja aamuun iskee kiire. Vaatteet jotka on ajatellut hyviksi, eivät tunnukaan hyvältä päällä ja iskee vielä vaatekriisi päälle on huono aamu aikalailla valmis. Tässä hiljattain vielä tällaisena kiireisenä aamuna onnistuin pudottamaan reilu litran punaviinimarjoja ympäri keittiötä, siinä sai hetken puhallella ennen kuin aloitin marjojen keräyksen lattialta. Siitäkin selvittiin ja nyt muisto siitä hässäkkää jo naurattaa. :)
Aamulla heräsin ja flunssa vain pahenee Ei todellakaan kiva herätä! Mutta onneksi on ohimenevää
Olen myös kotiäitinä tällä hetkellä, joten aamut ovat lähes aina kiireettömiä. Huono aamu liittyykin huonoihin yöuniin (lapset herättäneet monesti yöllä) ja liian aikaiseen (jopa 5.30) heräämiseen kuopuksen toimesta. Silloin tuntuu, että lapsetkin aistivat äidin väsymyksen ja ärtyisyyden ja kohta kaikki ovat huonolla tuulella. Ja jos lapset kinastelevat heti aamusta ja oma kahvi jäähtyy kuppiin, aamu on auttamatta pilalla. Onneksi on vastapainoksi paljon ihania köllöttelyaamuja <3
Kotikahvilasta olen haaveillut pitkään, joten voitto olisi enemmän kuin mieleinen
Huono aamu on sellainen, että töihin lähtiessä kaikki tuntuu menevän vinksalleen. Ensin astut johonkin lapsen leluun, mistä seuraa kipeä jalkapohja, varvas tms. Sen jälkeen laitat kahvin tippumaan (tai niin sitä luulee) ja huomaat, että kahvi ei olekaan valunut, koska tippalukko on kiinni. Eikä tässä vielä kaikki…kävelet bussipysäkille tyytyväisenä, koska olet jopa ajoissa pysäkillä. Katsot kelloa ja bussia ei näy missään, vaikka sen olisi pitänyt olla pysäkillä jo 10 min.sitten.
Mutta onneksi näitä huonoja aamuja ei ole edes joka viikkoa ja jälkeenpäin ajateltuna kyseiset aamut jaksaa kuitenkin naurattaa:)
Kerran pari vuodessa mulla käy sellainen kämmi, että unissani sammutan herätyskellon ja nukun pommiin. Yleensä tunnin sisällä kyllä havahdun asiaan kuin ihmeen kaupalla ja kiskaisen vaatteet niskaan ja painelen töihin. Lähes aina näinä aamuina olen kuitenkin nukkunut niin pitkään, että aamukahvit jää keittämättä ja silloin on aamu pilalla! Kahvikone olisikin oiva kapistus varsinkin näinä aamuina, kun saisi pikaisesti laitettua itselleen jonkin hyvän kahvin tulemaan termosmukiin samalla kun pukee vaatteita päälle. Sitten ehtisi nauttimaan sen kahvikupposen edes autossa työmatkalla! :)
Huonoja aamuja on onneksi harvoin mutta kun sellainen sattuu niin aina se johtuu kiireestä. On tullut herättyä pikkaisen liian myöhään ja kaikki pitää tehdä pikavauhtia…ei puhettakaan rauhallisesta aamukahvihetkestä :/
Huonoja aamuja on ne, kun tajuaa ettei ole nukkunut juurikaan koko yönä, johtuen milloin mistäkin syystä. Silloin sitä miettii ensimmäisenä, että mitenhän tästäkin päivästä selvitään. Yleensä kupponen kahvia auttaa, eikä se päiväkään mene aina niin väsyneissä merkeissä kun oli pelännyt!
En ole ollenkaan aamuihminen, mutta vaadin ehdottomasti aina rauhallisen aamun. Joskus tulee sitten torkutettua niin, että lopuksi on kiire ja se ärsyttää. Enkä edelleenkään ole oppinut valitsemaan päivän työvaatteita edellisiltana valmiiksi.. Yleensä just kiireaamuina tuntuu, ettei ole edes mitään päälle pantavaa!
Minun aamuni alkaa silloin huonosti kun illan väsymyksen takia ei ole jaksanut siivota keittiötä ja aamulla siis odottaa kaaoksessa oleva keittiö. Tällöin olisi ihana nopsasti siivota ja keittää palkaksi kupillinen niin hyvää kahvia!
Huono aamu on sellainen, jos 6 hengen perheestä useampi herää huonolla tuulella. Pahinta on, jos se on äiti.
Mutta kahvi pelastaa kyllä tilanteen….
Täällä ilmoittautuu aamuihminen! Illalla sohvalla torkkuminen on niin minua ;) Arkiaamuna hiippailen hiirenhiljaa töihin, muiden jäädessä nukkumaan. Olisipa ihanaa keittää itselleen kupponen ennen starttia. Kahvipannulla yhden kupin keittäminen kun tuntuu jotenkin turhalta. Sehän vallan kruunaisi arkisesta aamusta juhlavan!
Kahvi kuuluu niin aamuun,ei päivä lähde muuten käyntiin.Viime viikolla yhtenä aamuna piti mennä labraan kokeisiin ja ei saanut syödä eikä juoda mitään aamulla.Oli niin silmät ristissä.Tuntu että on aivan puolinukuksissa.Heti kotiin tultua piti saada kahvia,herätteli kummasti uuteen päivään.
Oi, valkoisena toivoisin tuon kahvimasiinan:
Huono aamu on sellainen, että torkutetaan noin kymmenen kertaa, sitten tulee kiire. Pikavauhtia suihkuun, sillä aikaa aamiainen valmistumaan, puuro mikroon ja kahvinkeitin päälle, kiire jatkuu, ei löydä sopivia vaatteita päälle, huomaa että bussi lähtee ihan just, paidalle tippuu ruokaa tai mehua, ja on pakko vaihtaa paita ja sitten lähtee juoksemaan bussiin, juoksee pysäkille henkihieverissä työnhakuun kanssa (sateessa vaikka! Ilman sateenvarjoa) ja näkee bussin perävalot…. Tämmöisen jälkeen kahvia tarvitaan :)
Kun kissa on riehunut yöllä alakerrassa niin, että kaikki matot on rullalla ja kaatanut lempimaljakon (joka on palasina) kukkineen ja vesineen läppärin päälle!
Hyvä aamu alkaa siitä että on saanut nukuttua edes jotenkin yön (vauva nyt 8vkoa) vaikka kokonaisia öitä ei vielä nukuta niin sellaiset yöt kun syöttäminen ei kovasti katko yötä vasn otan vauvan väliimme ja nukahdan on parhaita.
Huono aamu alkaa yleensä sillä jos joku vanhemmista lapsista tulee kertomaan mitä pahaa joku toinen sisarus tai kissa tai koira on tehnyt… :)
En ole yhtään aamuihminen, ja nyt töihin takaisin palanneena laitan kellon sen verran aikaisin soimaan, että saan rauhassa juoda kahvikupin ennenkuin lapsi herää. Jos lapsi herääkin aiemmin, ei aamu lähde kunnolla käyntiin kun ei saa rauhassa hörpätä kahvia.
Jos vain on nukkunut yön hyvin, ei huonoa aamua ole. Liian kauan ei pidä nukkua, sitten on tokkurainen olo. Aamupalaa nautiskellen ihan rauhassa lueskellen päivän lehteä. Siinä se!
Kun väsyneenä tulee kinaa miehen kanssa ja kotoa lähdetään ilman pusua.
Aamu lähtee huonosti käyntiin jos ei kerkeä juoda kahvia kun on jo muutenkin myöhässä. Kyllä kahvikone pelastaisi monta aamua.
Tämä aamu ei kyllä ollut niitä parhaita mahdollisia..itse nukkunut huonosti kauheassa flunssassa, mies lähti töihin klo 5, poika herätti 6.45 pyjama ja sänky pissassa..kuivat vaatteet kun sai päälle niin ei enää uni maittanut vaikka pääsi äidin viereen, siinä sitten yritin pistää piirrettyä pyörimään ja itse jatkaa unia mutta koko ajan toinen vieressä vaati jotakin. Ei se sitten auttanut kuin nousta ylös ja nyt sinnitellä töissä ilta- ja yövuoro putkeen, jospa aamulla saisi nukkua… Kyllä piristäisi kun kerrankin voittaisi arvonnassa ❤
Huono aamu on se, kun taivaalta tulee täysillä vettä ja seitsemältä pitää lähteä koiran kans kolmen kilsan lenkille.
Tiettyä erityisen huonoa aamua ei juuri nyt tule mieleen. En todella ole aamuihminen, vaan todellinen torkku (en kuitenkaan torkuttaja minäkään). Kärttyiseksi minut saa kiireiset aamut, jolloin pahimmillaan jää aamukahvi juomatta. Tällöin tuntuu, että kahvin tuoksu vainoaa mieltä ja ajatukset on jatkuvasti siinä, koska saan tilaisuuden juoda ensimmäisen kupin kahvia. Se on muuten aina päivän paras, tuo aamun ensimmäinen kahvikupillinen. :D
Olen enemmän aamu- kuin ilta-ihminen. Aamiaisen rauhassa syönti, vaikkakin nopeaan, on elintärkeää. Tästä olen kuitenkin joutunut joustamaan lapsen synnyttyä. Huonoimmat aamut alkaa sillä kun nostan suurisilmäiseen hymyilevää jälkeläistäni sängystä ja neidin alta paljastuu iso märkä läntti, vaippa pettänyt. Tästä selvittyään joudun lämmittämään aamupuuron itselleni yleensä kolme kertaa, tämän jälkeen syön sen kylmänä, milloin mistäkin syystä: nti tekee tarpeen nro 2, tulee iso puklu, pitää pitää seuraa. Onneksi näitä aamuja on harvoin mutta jos tällaisen aamun jälkeen saisi tuollaisen ihanan ison kupin kahvia pyyhkisi se pois kaiken muun!
Kerran viime keväänä lähdin töihin ja laitoin oven lukkoon. Huomasin autolle mennessäni, että jaa avaimet sisällä. Ketään ei kotona enää siihen aikaan, sitten soittokierros, kuka pääsee avaamaan mulle oven. Onneksi tytär pääsi ja en myöhästynyt juuri ollenkaan. En ole mikään aamuihminen, olisi kyllä hieno asia.
Olen ehdottomasti aamuihminen, mutta jos joutuu heräämään todella aikaisin niin se on kyllä liikaa. Huono aamu koostuu siis liian aikaisesta heräämisestä tai huonosti nukutusta yöstä. Nykyään lähinnä, jos lapset heräävät liian aikaisin, niin en saa enää unta vaikka pienet kainolooni nukahtaisivatkin. Onneksi kuppikahvia ja tutut aamupalarutiinit saavat nekin päivät saadaan käytiin vaikka aamusta vähän takkuaisikin.
Olen ehdottomasti aamuihminen. Laitan aina kellon soimaan ajoissa, että ehdin viettämään oman aamuhetkeni ennen kuin lapsia pitää herätellä aamutoimille. Yleensä herään n. 10 min. ennen kellon soimista, mutta jos olen sikeässä unessa kun kello soi, menee aamu ihan pilalle. Kärsin aika paljon unettomuudesta ja huonompina aikoina aamut alkaa päänsäryillä ja jopa migreenikohtauksilla, se on sellainen vaiva ettei sitä toivoisi kenellekään..
Itse en osaa eritellä olenka aamu- vai iltaihminen. Rakastan köllötellä aamulla koirien kanssa kun ei ole kiire, rakastan myös torkkua sohvalla miehen katsoessa tv:tä. Torkuttamista en siedä alkuunkaan ja siksi sitä en harrasta, parempi puoliskoni kyllä. Mitä tulee huonoihin aamuihin niitä on harvoin. Oikeastaan silloin kun nukun pommiin ja huomaan että puolen tunnin päästä pitäisi olla töissä. En ehdi käydä suihkussa, meikata enkä syödä. Aamusuihku on minulle ehdoton, sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Toki koirat hoidan aina itseäi ennen. Myös kiireisinä aamuina.