Olen ihan suu auki kauppojen lelupaljouden keskellä! Valtava määrä erilaisia leluja ja vieläpä joka kaupassa. Miten lapset enää itsekään tietävät, mitä toivoa joulupukilta? Tuossa onkin eräs seikka, johon olen kiinnittänyt huomiota: monet lapset tuntuvat laativan joululahjalistoja odottaen, että saavat koko listan sisällön. Mitä ihmettä? Eivätkö ne ole toiveita, eihän niitä kaikkia ole tarkoitus hankkia, eihän? Miten käy lapsen lahjojen arvostuksen? Entä miten hän oppii, että kaikkea ei voi saada?
Tuossa on sellaisia seikkoja, joiden suhteen toivon oman lapseni kohdalla kykeneväni toimimaan toisin. Joulupukille saa kirjoittaa, jos haluaa. Kirjeen on kuitenkin tarkoitus sisältää muutakin kuin ranskalaisilla viivoilla listatut lahjatoiveet. Se kuuluu kirjoittaa kirjeen muotoon ja joulupukkia arvostaen. Tiedän, että nämä eivät ole vielä ihan ajankohtaisia meille, mutta olen silti jo miettinyt näitä asioita… Vaikka poika onkin meille koko maailman rakkain eikä sanat riitä lähellekään sitä kuvailemaan, ei se tarkoita sitä, että tulemme hukuttamaan hänet lahjoihin. Rakkautta voi osoittaa muillakin, huomattavasti paremmilla tavoilla ja toivottavasti vanhemmat niin tekevätkin. Erityisesti myös jouluisin, sillä joulu on lasten juhla. Enkä tietenkään tarkoita, ettei lahjoja saisi hankkia, mutta kohtuus kaikessa.
Löysin hyvän artikkelin asian tiimoilta ja halusin jakaa sen täälläkin. Tuo kyseinen artikkeli on englanniksi ja sen voit käydä lukemassa täältä. Artikkelin on kirjoittanut nainen, joka oli oivaltanut tärkeitä asioita lastensa joululahjoihin liittyen ja laittoikin sitten oivallustensa myötä joululahjaperinteensä täysin uusiksi. Hän koki herätyksen avioeronsa jälkeisenä jouluna, jolloin hänen lapsensa olivat hukkua lahjoihin, sillä niitä tuli joka tuutista. Kun heiltä joulun jälkeen kysyi, mitä he saivat joululahjaksi, he eivät olleet muistaneet yhtäkään! Sen jälkeen hän päätti, että tästä eteenpäin hän hankkisi ainoastaan neljä lahjaa per lapsi. Hän kertoi päätöksestään lapsilleen ja odotti, että he protestoisivat, mutta he eivät olleet moksiskaan. Niinpä hän on vuodesta 2011 lähtien hankkinut lahjat seuraavalla periaatteella: jotain mitä hän haluaa, jotain mitä hän tarvitsee, jotain vaatetta, jotain lukemista. Mielestäni kuulostaa hyvältä aikuisenkin korviin; tuollaisiahan sitä itsekin joululahjaksi toivoo! Mikä olisikaan joulunpyhinä parempaa kuin uusi pehmeä ja lämmin yöpaita/pyjama, johon pukeutuneena uppoutua uuteen kirjaan! Näiden lisäksi jotain tarpeellista sekä jotain, jota on toivonut. Näin lahjojen arvostus on varmasti täysin eri luokkaa kuin valtavan lahjameren keskellä, jossa pelkkään lahjojen avaamiseen kuluu tovi jos toinenkin!
Olemme ostaneet pojalle vasta yhden lahjan. Sellaisen, josta tiedän hänen pitävän: Muumipapan työkaluvyön. Isin työkalut kun kiinnostavat niin valtavasti ja vasaralla huvittaisi paukutella vähän mitä milloinkin! Tämä vaihe on lahjoja miettiessä hieman haastavaa, sillä lelut eivät juurikaan kiinnosta. Taidamme ostaa vielä pari lahjaa, jos jotain oikein kivaa tulee vastaan. Paketteja tulee kuitenkin myös kummeilta, isovanhemmilta sekä isomummolta. Mitä teidän taaperot saavat joululahjaksi?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman jakamaton huomio ja lapselleen antama aika on niitä kaikkein arvokkaimpia asioita. Ne on niitä asioita, joita lapsi muistelee vielä aikuisenakin. Varmastikaan ne lahjapakettien sisällöt eivät jää yhtä lailla mieleen ja sydämeen kuin se, että jouluna vietettiin aikaa yhdessä eikä mihinkään ollut kiire. Lelut ja pelit sai levittää koko kotiin, leikkejä ei tarvinnut siivota pois ja äiti ja isi istuivat myös lattialla leikkimässä tai pelaamassa. Tuollaisia joulumuistoja toivon koko sydämestäni omalle pienelle pojalleni, joka näytti viime jouluna; ensimmäisenä joulunaan, vielä niin kovin pieneltä ♥
Isovanhemmat kustansivat tytölle IKEAn leikkikeittiön, sanon sen takia että kustansivat, että asuvat eri puolella suomea ja minä tilasin sen suoraan ikean verkkokaupasta kotiin ja he laittoivat sitten rahat minulle. Tämä odottaa vielä paketissa aaton-aattoa, jolloin illalla kun tyttö on mennyt nukkumaan, kootaan tuo keittiö.
Itse hommasimme plaston muoviastioita tuohon keittiöön, tarkoitus olisi hakea myös joku leikkiruokasetti biltemasta. Päiväkodista ovat raportoineet että kokkausleikit kiinnostaa, joten sen takiakin vähän tätä keittiötä suunniteltiin.
Tämän lisäksi kai tosiaan joku kirja ja joku vaate vielä pistetään pakettiin. Eihän hiukan alle 2 vuotias juurikaan asiasta ymmärrä, mutta kivahan niitä paketteja on repiä! :D Tärkeintä on tosiaan yhdessä oleminen, vaikka sitten sillä keittiöllä leikkiminen.
Voi, tyttö on varmasti todella mielissään omasta keittiöstään! Ja ihan totta; tämänikäiset eivät osaa vielä odottaa mitään.
Lahjamäärien kanssa ei ole helppoa, ei jouluna eikä synttärinä. Meillä on vajaa nelivuotias lapsi ja kun lapsella on isovanhemmat molemmilta puolilta, setä, täti ja eno ja serkut (ja jokainen haluaa lasta muistaa), niin tuosta tulee jo aika kasa paketteja (isovanhemmat kun eivät edes kykene yhteen pakettiin tyytymään)…ennen kuin äiti ja isä on ostaneet yhden yhtä pakettia. Sitten vielä paketit parilta isotädiltä ja kummeilta ja lahjavuori on valmis. Lapsi itse on vielä liikuttavan vaatimaton toiveissaan, pitkällä pohtimisella lahjalistaan saatiin kolme pientä toivomusta (ja meillä selattiin monta lelukuvastoakin).
Muutos meidän lapsettoman ajan jouluihin on huima, koska meillä ei vuosikausiin ostettu lahjan lahjaa. Nyt pitää (ja saa) lapselle ostaa paketteja (meiltä vanhemmilta tulee vain yksi), pitää muistaa päiväkodin aikuisia (jokavuotinen paniikki) ja sen lisäksi aikuisillekin on pakko keksiä jotakin pakettiin laitettavaa (koska lapsi ihmettelee jos aikuiset ei saa lahjoja). Meidän selviämiskeino rojuvuoreen on suorittaa pieni tyhjennysoperaatio ennen joulua…yhdessä lapsen kanssa perataan lelukasoista turhat (liian lapselliset) ja laitetaan niistä paraskuntoisimmat (tässä yltäkylläisyyden ajassa yleensä about uudenveroiset) lelut sitten joulupatakeräykseen (näin lapsikin saa ilahduttaa muita lapsia, hänelle siis kerrotaan että ne menevät pienten tyttöjen ja poikien iloksi kun hän ei niitä itse enää tarvitse).
Kuulostaa kyllä siltä, että lahjoja on luvassa :D.
Tuo lelukeräys kuulostaa ihanalta, sellaisen aiomme itsekin suorittaa. Mielestäni on tärkeää opettaa lapsikin sellaiseen ajatusmaailmaan. Mukavaa, että kerroit miten teillä!
Minusta tuo neljäkin lahjaa kuulostaa paljolta, jos siis vanhempi ne itse kaikki hankkii. Eri asia ehkä jos muualta ei paketteja tule. Meidän 1,5 vuotias taapero saa meiltä lahjaksi Lego Duplon ison villieläinpuisto-paketin. Hän rakastaa duploja, joten tämä oli helppo valinta. Muuta emme osta, sillä paketteja tulee vielä sukulaisilta. Toki mieli tekisi hankkia rakkaalle lapselle vaikka mitä ihanaa :D
Totta, mutta ehkä sitä kannattaa verrata siihen, miten tässä kyseisessä perheessä ennen lahja-asiat hoidettiin. Siihen nähden parannusta! Eikä tarina tosiaan kerro, hankkiiko esim. muut sukulaiset kolme neljästä lahjasta ja äiti vain yhden.
Meillä on pojalle kolme lahjaa, enempää emme osta. Alunperin oli tarkoitus ostaa kaksi, mutta eilen tarttui tuo kolmaskin mukaan… Poika ihastui leluun kaupassa niin kovasti, että halusimme antaa hänelle mahdollisuuden leikkiä sillä myös kotona.
Meille on tulossa Hapen parkkihalli lahjaksi 1,5.v pojalle. Hän kun on, siskonsa esimerkkiä noudattaen, hullaantunut autoihin ja autoleikkeihin. Autoja liutellaan pitkin kirjoja, sohvan karmeja ja oikeastaan kaikkia mahdollisia vähänkin kaltevia pintoja pitkin, niin luulen tuon olevan nappihankinta. :)
Kummeilta tulee kirja ja toiselta isovanhemmalta sellainen soiva laulukirja; http://www.adlibris.com/fi/kirja/soiva-laulukirja-9789513170516?gclid=CMCdyojnzMkCFaLVcgodaZQAqA. Muista lahjoista en vielä tiedä, toivottavasti ei liikaa olisi tulossa…
Itsekin mietin parkkihallia jossain vaiheessa, mutta koska poikaa ei autot mitenkään erityisemmin kiinnosta, niin se saa jäädä odottelemaan vaikka seuraavia synttäreitä :).
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta kuitenkin kuulostaa siltä, että teidän lapsi taitaa hukkua lahjoihin tulevana jouluna. :) Minusta kymmenkunta lahjaa on iso määrä 1-vuotiaalle. Onneksi meillä ei toiset isovanhemmat osta lahjoja lapsenlapsilleen ollenkaan. Kummeiltakaan ei aina lahjaa tule, niin pysyy lasten lahjamäärät kohtuullisina.
Onhan se iso määrä, mutta eipä siihen oikein itse voi vaikuttaa :D Meiltä vanhemmilta hän saa kolme lahjaa (alunperin piti olla kaksi), joten varmasti menee se kymmenen lahjan raja rikki. Toisille isovanhemmille poika on ensimmäinen lapsenlapsi, joten on siinä varmasti vaikea yhdessä lahjassa pitäytyä. Toisilta isovanhemmilta poika sai puolestaan rahaa ja ne laitetaan tilille säästöön!
Täytyypä ihailla esittämiäsi pohdintoja ja johtopäätöksiä pikkupoitsun joululahjoista! Kuulostaa niin terveiltä ja lapsen mieltä tajuavilta! Ja tuo rakkauden ja yhdessäolon korostus lahjojen yli! Ajattelen samoin neljän lapsenlapsen mummona, vaikka höyrähdänkin mukaan tuohon lahjaimuun, koska tykkään heistä niin kovasti!
Kiitos kivasta kommentistasi, Eija! Lahjaimu mummoille suotakoon :)
Mukavaa joulunalusaikaa teille sinne!
Itsekin ihmettelen että miten neljä lahjaa on vähän?? Meillä poika saa tasan yhden lahjan meiltä vanhemmilta, sen lisäksi kun paketteja tulee useilta kummeilta, isovanhemmilta (niitäkin useampi. Tulen eroperheestä), tädeiltä ja sediltä, ystäviltä ja isotädeiltä jne… jokainen toki antaa yhden, mutta aika vuori kertyy silti. Eikä lapsi parin paketin avaamisen jälkeen enää jaksa innostua vielä 15 paketista. Huoh. Mutta milläs kiellät muita antamasta lahjaa lapselle…
Sitä kannattaa varmaankin verrata tuon kyseisen perheen aiempaan tilanteeseen, jossa lahjoja oli kymmeniä. Sillä silmällä se on varmastikin vähän, samoin muilla vastaavilla perheillä. Jos on aiemmin ostanut 30 lahjaa/lapsi, neljä kuulostaa huomattavasti järkevämmältä ja vähemmältä määrältä :). Ja tuossahan ei kerrota, ostaako äiti vain yhden lahjan ja tulevatko loput kolme lahjaa sitten muilta lahjanantajilta. Itse ajattelen niin, että jos lahjoja tulee oikein valtavasti, laitan muutaman jemmmaan ja annan leikkeihin vasta joskus tammi-helmikuussa, jotta kaikkiin ei heti kyllästyisi…
Me emme taida ostaa puolitoistavuotiaallemme vielä lainkaan lahjaa. Isovanhemmilta ja isomummuilta tulee lahjat, joihin on toiveet kysytty meiltä vanhemmilta, joten totesin, että ihan turhaan ostetaan lapselle lahja, kun hän ei vielä lahjojen antamista ymmärrä ja kaikki toiveet jo toteutuvat sukulaisten toimesta. Tällä systeemillä saatetaan mennä niin kauan kuin lapsi uskoo joulupukkiin. Lahjaksi pojalle on tulossa ainakin Duploja ja Brion junarataa, joita löytyy jo ennestäänkin. Itse en voi sietää krääsälahjoja, joilla tarkoitan esim. halpaa muovikamaa, joka ei yleensä edes kestä kovin kauaa. Mieluummin vähemmän lahjoja ja kalliimpia sekä toivottavasti myös kestävämpiä lahjoja, kuin hirveä tavarapaljous, josta sitten heitellään pikkuhiljaa rikkimenneitä pois. No, voi olla, että joudun periaatteistani vielä joskus pojan kasvaessa tinkimään, mutta niin kauan pidän niistä ainakin kiinni, kun pojalla ei omia toiveita vielä ole. :)
Tuokin olisi ollut oikein hyvä vaihtoehto, mutta halusimme kuitenkin ostaa :).
Minä olen joutunut jo joitain muovihärpäkkeitä ostamaan, kun poika niistä niin kovasti tykkää :D. Tarkoitan lähinnä niitä musiikkileluja… Mutta muuten olen kyllä sen kannalla, että laatu korvaa määrän!