Joskus kirpputoreilta tekee löytöjä, toisinaan taas ei. Jos on oikein etsimässä jotain tiettyä, sitä harvemmin löytää. Tänään käväisimme Ylivieskassa ja siellä pyörähdin pikaisesti Kirppis Ruususessa. Kävin siellä kerran raskausaikana, jolloin tein pojalle kivoja vaatelöytöjä. Tämän ikäiselle lapselle kirppissaalis jää vaatteiden osalta melkoisen heikoksi (ovat usein niin nuhjuisia ja kulahtaneita), mutta löytöjä olemme silloin tällöin tehneet kirja- ja lelupuolelta. Tänään löysin pojalle kivan Nalle Puh -äänikirjan ja itselleni sisustuskirjan:
Täysin uudenveroisessa kunnossa oleva kirja, jonka kaunis kansikuva kiinnitti heti huomioni. Hintalappu 10 euroa sai kuitenkin hieman miettimään; tuntui kovalta hinnalta kirppiskirjasta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sijoituksen, sillä kirjan kuvat olivat just eikä melkein makuuni. Olisi niin harmittanut, jos olisin jättänyt tämän hyllyyn… Kotona piti vielä tarkistaa: maksaa uutena näköjään 44,95 € eli ihan hyvän kaupan tein. Olenkin ollut aikeissa myydä olemassaolevat sisustuskirjani, joten ilomielin otan tilalle tämän!
Olemme viime päivinä puhuneet (haaveilleet siis lähinnä) miehen kanssa uudesta talosta… Olen miettinyt pohjaratkaisua; samantapaista mallia kuin tämä nykyinen ainakin olohuoneen ikkunoiden osalta. Pulpettikatto on myös ehdoton. Talo olisi valkoinen puutalo, neliöitä maksimissaan 160 (kuten kodissamme nyt on), mutta makuuhuoneita yksi enemmän; nyt kun niitä on vain kolme. Tätä rakentaessamme emme nimittäin tienneet, että tulisimme tarvitsemaan myöskin työhuoneen, joten nämä nykyiset kolme makuuhuonetta eivät tule riittämään, jos meille jonain päivänä vielä toinen lapsi suodaan.
Tuo neljäs makuuhuone eli työhuone olisi makuuhuoneista pienin. Sen yhdellä seinällä voisi olla kuvan kirjahyllyn tapainen säilytysjärjestelmä:
Ulkoverhouksen tapaan myöskin sisätiloissa pääväri olisi valkoinen. Sisustukseen tulisi nykyistä kotia vähemmän mustaa; uudessa kodissa mustaa olisi ihan vain yksityiskohdissa kuten taulunkehyksissä, pienesineissä jne. Isoja ikkunoita ja paljon valkoista, jonka joukossa jonkin verran vaaleaa puuta sekä vaaleanharmaata. Lattiaan tulisi parketti, jonka olisin mieluusti valinnut jo tähän taloon, mutta mies oli silloin laminaatin kannalla. Keittiö olisi kokonaan valkoinen (tosin välitila vielä mietinnässä :D) ja kylpyhuone joko kokonaan valkoinen tai sitten musta. Jos kylpyhuone olisi valkoinen, sitten isompi vessa olisi varmaankin musta. Tällaisia puhelimme tänään automatkalla, heheh!
Tuo lepakkotuoli tällaisena mustavalkoisena on muuten tosi kiva, olen ihastellut jo pitkään. Myöskin se nahkainen, konjakinruskea lepakkotuoli miellyttää silmää. Tosin sitä en ehkä osaisi omaan käyttööni kuvitella, mutta tuon mustavalkoisen kyllä!
Kodin sisustuksen katseenvangitsijoina toimisivat muutamat valaisinkaunottaret sekä jokunen pitkäikäinen kalustehaave – näistä osa on jo hankittunakin.
Useinhan sitä kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on harjoituskappale, toinen on myyntiin ja kolmas itselle. Voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin tuon ensimmäisen talon kohdalla. Mutta miten ihmeessä ihmiset hennovat jättää sen ensimmäisen rakentamansa kodin? Antaa vieraiden ihmisten muuttaa omaan kotiinsa? Ja ehkä myöhemmin huomata, mitä muutoksia ovat kotiin ja/tai pihaan tehneet… Tämä kun on lapsuudenkodin jälkeen ensimmäinen oma koti (olkoonkin vielä osittain pankin), niin tähän on muodostunut ihan erilainen tunneside kuin aiempiin koteihin. Tosin tätä edeltävästä vuokra-asunnosta pois muuttaessamme oli kyllä viikkokausia pala kurkussa, huh miten rankkaa se oli! Viimeiset tavarat kun haimme, istahdimme lopuksi portaille ihan takit tyhjinä. Itkin vuolaasti ja niin oli miehelläkin suupielet alaspäin. Se tunne, kun piti jättää avaimet tyhjään (entiseen) kotiin ja painaa ovi viimeistä kertaa takanaan kiinni, huh itkettää nytkin, vaikka tuosta on aikaa jo viisi vuotta. Joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi lähteä tästä kodista, tämä kun on täysin nollasta itse suunniteltu ja tehty. Tällaisissa tilanteissa toivoisin olevani vähemmän tunneihminen…
Tämä nykyisen kodin rakennusprojekti oli suunnitteluvaiheeltaan erittäin lyhyt: 1-2 kuukautta. Kaikki tapahtui siinä alussa niin nopeasti. Mies onkin siitä asti hokenut, että seuraavan talon suunnitteluun saa käyttää sitten enemmän aikaa. Joten ehkä nyt on hyvä aloittaa? ;)
Tiedätkö, törmäsin varmaan suhun siellä! Tai siis kävelit ohi :)Mietin, että olipa sinun näköinen nainen, mutta että mitäpä täällä Ylivieskassa tekisit. Eli todennäköisesti olit sitten oikeasti siellä. Mihin aikaan olitte?
Eikä! Tosi hauska sattuma :D. Oltiin siellä joskus 11-12 aikaan, en muista tarkkaan… Monelta sinä?
Varmaan tuohon aikaan just eli olit se sinä :)Koska lähdettiin joskus puoli kahentoista maissa muistaakseni tästä meiltä.
Ookoo :)
Minullakin on raksakuume ja ihan samaa olen ajatellut, että en voi nykyistä myydä kenellekään vieraalle! Eihän kukaan voi rakastaa taloamme niin kuin me <3 Mutta siltikin haaveilen uuden talon rakentamisesta!
Niin tuttuja ajatuksia :)
Minulla on ollut aina toisin päin tunnetila siinä vaiheessa, kun on luopunut vanhasta asunnosta: kun kaikki huonekalut ja tavarat on viety pois, asunto ei ole enää eikä tunnu minusta enää kodilta.
Jännä miten mulla ei toimi noin! Jotenkin ne kaikki elämykset ja tapahtumat ja tunteet liittyy kuitenkin pitkälti siihen paikkaan, niiden seinien sisälle, siihen asuntoon eikä niihin tavaroihin…
Hyvältä kuulostaa suunnitelmat ja haaveet! Teillä on nyt kivitalo, miksi haluaisitte puutalon? Kysyn tämän, koska itse painiskelemme saman kysymyksen äärellä.
Meillä on puurunkoinen talo nytkin. Kivitalot on aivan ihania, mutta ehkä se on se ulkoverhous, mikä ratkaisee. Eli olisi kiva saada lautaverhoiltu talo seuraavaksi :)
Kiitos selvennyksestä! Jatka ihmeessä uuden talon haaveilua blogissa, olisi erittäin mielenkiintoista luettavaa itselle :)
Mukava kuulla, että kiinnostaisi! Pidän mielessä :)
Olen kuullut monesti sanottavan samaa. Tai itseasiassa että vasta kolmas rakentamasi talo olisi se mihin on niin tyytyväinen että voi jäädä loppuiäkseen :D
On nuo rakennusprojektit kuitenkin niin suuria että en usko että itse ainakaan kolmatta jaksaisin! Itse olemme suunnitelleet omaa taloa jo neljä vuotta, tapaamisestamme lähtien. Osa suunnitelmista on edelleen samoja, osa hieman vaihtunut. Pääpiirteet kuitenkin pysyneet hyvin samoina. Nyt vihdoin olemme siinä tilanteessa että tontti on melkein meidän ja pian pääsemme rakentamaan. Aina voi toivoa selviävänsä yhdellä kerralla! Toivottavasti meillä auttaisi tuo suunnitteluajan pituus :)Haukeaus kyllä tulee olemaan suuri kun jätämme joskus tämän ensimmäisen yhteisen kodin. Täällä ovat kuitenkin lapsemme syntyneet ja kerätty on niin paljon muistoja. Onneksi ne muistot kuitenkin säilyvät, mentiin sitten minne tahansa :)
Joo ja kuulemma se kolmas on myös ilmainen :D.
Hyvän pituinen suunnitteluaika teillä! Kaikkea hyvää projektillenne :)
Ihanaa haaveilua :) Itse haaveilen kesämökistä – korkea tila, suuret ikkunat, jotka ulottuvat lattiasta kattoon, ja tietysti merelle päin. Kaikki mukavuudet ja iiiso laituri, missä voisi lekotella kaikki hellepäivät :)
Kuulostaa ihanalta! Haaveilu on niin mukavaa ajanvietettä ja haaveet tärkeitä :)
Meillä on juuri se tilanne että tyhjennetään ensimmäistä taloa, joka on itse suunniteltu ja rakennutettu. Haikein mielin muutamme mutta on uusi kotikin jo rakas :)
Oi että, varmasti on haikeaa! Mutta yleensä jostain vanhasta pitää luopua, jotta saa jotain uutta tilalle. Ja totta tuokin, että kyllähän siitä uudestakin talosta rakennusaikana tärkeä muodostuu. Onnea uuteen kotiin! :)