Jouluaaton kattauksemme näytti tänä vuonna tältä:
Jätin valkoisen kattauksen keskelle sittenkin nuo pienet havut. Vauvavuotenamme pieninä havumaljakoina toimivat pilttipurkit :D.
Ensimmäistä kertaa jätin joulukattauksesta pois Hemtexin mustat tabletit ja korvasin ne Hobby Hallilta blogin kautta saamillani pellavapaneeliverhoilla. Niistä valkoiset astiat eivät niin selvästi erotu, mutta toivat kivaa vaihtelua. Ajattelin, että voisin joskus käyttää pöytäliinana myöskin harmaita paneeliverhojani; niistä valkoiset astiat jo erottuisivat. Varsinainen pöytäliinakin olisi kiva hankkia joskus, pellavaisena ja valkoisena. Täytyypä pitää silmät auki!
Laitoin aatonaattona yhden LED-valosarjan ruokailutilan verhotangosta roikkumaan. Näyttää aivan ihanalta tuikkeelta tuolla verhojen lomassa. Täytyy muistaa tuo ensi joulunakin! ”Valopötkylä” valaisi joulupöytää jo kolmatta joulua. Jätin sen tällä kertaa ihan rennosti suorana roikkumaan, jolloin se ulottui lähes lattiaan saakka. Saa tuossa valaista pöytää vielä tammikuussakin.
Joku oli siellä eilisen unikoulupostaukseni kohdalla huolissaan, että itketämme pientä. Olen kyllä useampaankin otteeseen maininnut, että ns. huudatusunikoulu ei tule meillä kyseeseen. Kaikki minut vähänkään paremmin tuntevat kyllä tietävät, että minulla ei ole sydäntä kuunnella lapseni itkua ja teen kaikkeni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla kaikin puolin. Ymmärrän, etteivät kaikki blogini lukijat sitä kuitenkaan tiedä. Pohdiskelen nyt vuodenvaihteen kynnyksellä erinäisiä blogiin(kin) liittyviä asioita; mm. sitä, mihin suuntaan haluan blogiani aihepiirien puolesta viedä.
Mutta, nyt taidan katsoa yhden elokuvan loppuun, koska vauvakin vielä nukkuu. Aika mahtavaa, että joulun lopettaa viikonloppu. Hyvää sellaista teillekin!
kaunista ,,kaunista sanon minä ,pienetpurkit oli kiva keksintö…niitä kun saattaa kertyä jokunen kappalen lasten ollessa pieniä ..tuikkuja voi pitää ja rautalagasta tekee sangan ja maalaa vesiväreillä ,tulee hauskoja lyhtyjä …
Voi kiitos! Nuo purkit on kyllä aika monikäyttöisiä :).
Ooh, niin kaunista! Kyllä kelpasi aterioida noin kauniissa pöydässä.
Ihana Ansku, kiitos! :)
Kauniilta näyttää joulukattaus!
Unikouluasiaan haluaisin vielä kommentoida että vaikka sinua en tunnekaan ja olen seurannut blogiasikin vasta muutaman kuukauden niin minulle on kyllä välittynyt sinusta hyvin empaattisen ja lapsensa parasta ajattelevan äidin kuva. Itselläni on viisi lasta joista jokainen on ollut erilainen nukkuja jo vauvana- se mikä sopii yhdelle vauvalle tai perheelle ei välttämättä käy toiselle. Toivottavasti löydätte teille sopivan tavan saada uniasiat paremmalle tolalle- kokemuksesta tiedän että aina se ei käy helposti, toisinaan taas asiat saattavat ”loksahtaa” kohdalleen melko vaivattomastikin. Kaikkea hyvää teidän perheellenne ja parempia öitä sekä onnellista uutta vuotta!
Kiitos! :)
Ilahdutti kovasti, että olet saanut minusta tuollaisen kuvan. Totta tuo, että joskus joutuu nähdä hieman enemmän vaivaa, jotta löytää sen itselleen ja perheelleen sopivimman tavan. Kiitos ystävällisestä kommentistasi!
Olen jo tovin seurannut blogiasi ja nyt ensimmäistä kertaa kommentoin. Ihana blogi ja niin kaunis kattaus!
Itsell
Teit niin tai näin, aina jonkun mielestä väärin päin. Minullekin on välittynyt sinusta todella lämmin ja rakastava kuva niin äitinä kuin ihmisenäkin. Blogisi on myös ihana. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Näinhän se menee! On niin helppo sivusta huikata ties mitä ja usein niistä huikkauksista kyllä paistaa läpi jotain muuta. Ovat usein hieman asian vierestä ja usein selvästi vain loukkaamismielessä kirjoitettuja asioita. Kummastuttaa.
Kiitos sinulle Sanna lämpimistä sanoistasi! :)
Hoh hoijaa, näyttää tämä unikoulu-asia jakavan mielipiteitä yhtä paljon kuin esim. imetys vs. korvike. Eiköhän se ole jokaisen perheen oma asia, miten näitä asioita hoitaa. Jotenka Satu, anna mennä nuo negatiiviset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sinä ja miehesi tiedätte parhaiten, mikä perheellenne on parasta.
Toivottavasti ajatuksesi blogin sisällöstä eivät mene siihen suuntaan, että jättäisit vauvajutut vähemmälle tai kokonaaan pois. Minusta ne sopivat blogiisi niin hyvin! Jos blogisi oli todella hyvä jo ennen vauvaa niin nyt se vasta hyvä onkin :)
Voimia ja tsemppiä unikouluun! Toivottavasti rohkenet kertoa sen tuloksista täällä blogissakin!
Totta, jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten. Ei siinä auta sivullisten huudella :).
Ei vauvajutut varmaankaan kokonaan pois jää, niin suuri asia lapsi elämässämme kuitenkin on. Mutta nyt ymmärrän kyllä erittäin hyvin muutamia blogiystäviäni… Esim. että miksi he miettivät niin tarkkaan, mitä lapsiasioita blogissaan käsittelevät :).
Kiitos kivasta ja rohkaisevasta kommentistasi, Hanna!
Toivottavasti jaat vauva-arkea jatkossakin. Älä välitä kaikista kommenteista. Kukaan järkevä kun ei edes ajattelisi, etteikö lapsenne olisi maailman parhaassa hoivassa <3 :)
Osuvasti sanottu. Kiitos paljon Pia <3.
Äh. Vain osa kommentistani tuli perille. Jatkoa siis. Eli itselläni on pari kk nuorempi vauva, joten vauvajutut kiinnostavat minuakin. Toivottavasti saatte unta koko perheelle lisää ja päänsärkysi kaikkoavat. Kuulen mielelläni kokemuksiasi. Blogista välittyy niin lämmin ja rakastava kuva sinusta äitinä. Älä välitä typeristä kommenteista. Tiedät varmasti mikä on parasta lapsellesi. Hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta teille!
Ihanan viestin jätit, kiitos sinulle Rinja! En varmastikaan kokonaan vauvajuttuja lopeta, ehkä joutuu vain hieman tarkemmin miettimään, mistä ja miten kirjoittaa. Se on toki tylsää, sillä se vaikuttaa kyllä omaan bloggausmotivaatioonkin. Mutta katsotaan, ajan kanssa :).