Koska ulkona on lunta vain pieni hippunen ja valkoinen joulu on hieman kiikun kaakun, toin sitä ainakin sisätiloihin:
Tässä siis tämä pikkujoulukuusi, joka näkyi jo lauantaisessa Pikkujoulu vaatii… -postauksessani. Olen jo kauan haaveillut valkoisesta joulukuusesta, se näyttää kaikissa kuvissa aina niin upealta, suorastaan mykistävän kauniilta!, mutta olen pelännyt, että se hukkuisi tänne ”valkoiseen” kotiimme. Se oli oikeastaan äitini, joka ne taikasanat lausui, kun haaveestani hänelle mainitsin. Kaikki tuollaiset haaveet pitää toteuttaa, sanoi hän. Niinpä seuraavana päivänä toteutinkin! Tosin hieman jännittäen ja salaa, sillä mieheni on vastustanut valkoista joulukuusta. Ajattelin tämän olevan kompromissi; ostin valkoisen joulukuusen pikkujoulukuuseksi (hieman pienempi; korkeutta 180 cm), jolloin jouluna kotiamme koristaa edelleen se vihreä ikikuusemme. Näin minunkaan ei tarvinut luopua haaveestani, vaan saan ihastella valkoista kuusta nämä joulua edeltävät päivät (tai viikot…). Ja kuten etukäteen aavistelinkin, näyttipä vain mieskin tuosta valkoisesta näystä pitävän!
Valkoisen joulukuusen myötä koristeet pääsevät aivan eri tavalla esille! Ne, mitkä eivät niin hyvin vihreästä kuusesta erotu, erottuvat kauniisti valkoisesta ja taas toisinpäin. Innostun aina kaikista jutuista ihan sata lasissa, nytkin huvittaisi testailla valkoisen joulukuusen kanssa kaikki väritykset: punaisten pallojen kera, hopeisten pallojen kera, punaisten ja hopeisten pallojen kera jne. No, taidan malttaa mieleni ja jättää joitain testailuja seuraavillekin vuosille. Ehkä… Ainakin nyt alkuun valkoista joulukuustamme sulostuttavat mattakultaiset pallot ja sydämet. Ihan hillitty määrä koristeita, sillä kuusi on yksinäänkin jo niin kaunis. Tosin valosarja on kiva olla, se tuo kuusen entistä paremmin esiin nurkkauksestaan! Muita koristeita voi pitää pöydällä vaikka Aalto-vadissa. Kaupoissa ihastelin myös mustia joulukuusia, wautsi!
Mulla on muuten aivan valtavasti erilaisia joulukattausideoita, joita haluaisin joku päivä oikein ajan kanssa testailla. Sormet suorastaan syyhyää! On vain yksi pieni mutta: se aika tai sen olemattomuus :D. Pieni touhupakkauksemme nukahti eilen yöunille klo 23.30, että se siitä omasta ajasta ja niistä oman ajan illoista… Tuota on siis ollut taas viime päivinä ilmassa, joten soittelen huomenna neuvolaan, jos saisimme joitain vinkkejä tähän touhuun. Tämän postauksen otsikkoon voisikin tehdä pienen lisäyksen: Haaveissa valkoinen ja hyväuninen joulu. Vai onkohan niin, että odotan liikoja, kun toivoisin, että pääsisin päivän päätteeksi reilusti ennen puoltayötä hengähtämään ja että yöt selvittäisiin maksimissaan kahdella herätyksellä? Ehkä näin joulun aikaan toiveet kuullaan paremmin..?
Yksi metsästys tuli muuten parisen viikkoa sitten päätökseen: olkipukin metsästys! Olen etsinyt täydellistä versiota nyt parisen vuotta, kunnes sellainen vihdoin löytyi Anttilasta. Ei liian iso, ei liian tumma tai kellertävä, ei mitään ihme risuja naamassa… Tuossa yläkuvassa se nyt komeilee!
Mutta tuosta valkoisesta pikkujoulukuusestamme piti vielä sen verran mainita, että vaikka kuinka ihana se onkin, niin kyllä itsellenikin vahvistui se, että vihreä sen kuusen olla pitää! Se vihreä joulukuusi tuo itselleni sen lopullisen joulufiiliksen, se on niin upea ja tunnelmallinen. Se erottuu myös kauniisti vaalean kotimme keskeltä. Jonain vuonna meiltä tulee ehkä löytymään se aito kuusi tuoksuineen päivineen, mutta nyt ihan kissojenkin vuoksi on parasta pitäytyä ikikuusessa. Sen verran ahkerasti tassut ja nenut häärivät ikikuusenkin ympärillä, että voin vain kuvitella miten aidolle kävisi… Mutta nyt noiden kolmen touhupakkaukseni pariin; nuorin niistä huuteleekin jo makkarista päiväunien päätteeksi ääääh, äääääääääh!
Ihanaa vuoden parasta kuuta; joulukuuta!
Ihania kuvia. Meillä on jouluna valkoinen tekokuusi, oikeaa en halua kun neulasia löytyy vielä kesälläkin ja jotenkin muovikuusi on niin helppohoitoinen. :D Minun tuurillani oikea kuusi karistaa neulaset hetkessä. Mutta eihän mikään muovikuusi voita sitä oikeaa ihanaa kuusta, ja vaikka meillä onkin valkoinen kuusi niin kyllä se vihreä kuusi on niin jouluinen ja tunnelmallinen <3 Siitä tulee lapsuus mieleen!
Teidän kuusi on aivan upea ilmestys, sopii vihreänä ympäristöönsä täysin. Olen ihaillut noita sinun aikaisempia joulupostauksia tässä viime päivinä oikein urakalla. <3
Ihanasti sanottu, kiitos Jenna! Mukava kuulla, että niistä riittää tällekin vuodelle :).
Joo se hoitaminen on kans yks juttu… Lisäksi harva oikea kuusi näyttää niin kauniilta kuin tuollainen täydellisen tuuhea ikikuusi :).
Punaiset pallot valkoisessa kuusessa näyttäisivät varmasti todella hienolta. Sellaiset varmaan itse laittaisin :) Ostin viime jouluna valkoiset nauhat kuuseen, mutta nyt jo tuntuis että voisi täksi jouluksi ostaa jonku muun väriset, ehkä punaiset.
Onko teillä muuten tapana käydä Keskisellä, itse olin vähän pettynyt joulumaahan, paljon enemmän odotan sitä että pääse Stockmannin koristepuolta ihastelemaan reilun kahden viikon päästä :)
Nuo illan omat hetket on niin ihania ja minulla ainakin nukkumaanmeno menee aina puoleen yöhön kun ei vaan malta mennä aikasemmin nukkumaan kun saa siistissä kodissa hetken itse hengähtää rauhassa. Astiat täytyy aina laittaa koneeseen kun lapset on syönyt iltapalan ja heidän lelut kerätä omiin huoneisiinsa, niitä leviää päivän mittaan ympäri taloa, vaikka kuin sen joka välissä kieltää ja tietenkin joka iltaa tasot siistiä jos vaikka postia tai jotain jäänyt keittiön tasoille. Mä en vain osaa rentoutua, jos nään jossain lasten leluja tai muuta roinaa lojumassa illalla :D
Mulla on joku sellainen mieltymä, että vihreään kuuseen ei voi laittaa punaisia koristeita. Liian raskas väriyhdistelmä mun makuun varmaan sitten :).
Itsekin mielelläni siivoan kodin leluista ym. iltaisin, jotta sitä iltaa on kiva viettää siistissä ympäristössä. Myöskin uusi päivä on mukava aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Niin jäi tuo Keskinen väliin, joskus kesäisin ollaan käyty, mutta ei sieltä oikein mitään löydy. Itsekin nautin paljon enemmän vierailusta Stockmannilla :D.
Hei. Olen jo kauan aikaa seurannut blogiasi…aivan ihana <3. Haluaisin tietää mitkä valot sinulla on tuossa valkoisessa kuusessa ? Näyttää niin kauniille.
Voi miten kiva kuulla, kiitos Mari! Siinä on ihan tavallinen LED-valosarja, sävy lämmin valkoinen.
Niin kaunista. <3 Itselleni on aito kuusi se ainoa oikea, mutta ihastuksella katson muitakin versioita, kuten tätä valkoista. Kuusen koristelemisesta olen ajatellut, että tänä vuonna vähemmän on enemmän. :) Kiva joulukuun alkua!
Kiitos Kristiina! Onkin kivaa, ettei kaikilla ole samanlaista – mitäpä sitä muuten ihailisi! :)
Meilläkin on tähän asti ollut aika runsaasti koristeita kuusessa, tänä vuonna mietin itsekin, että olisiko nyt less is more -periaatteen vuosi :).
Kyllä meillä kissat on antanu ihmeen rauhassa ihan oikean kuusenkin olla. :) Ei siis kukaan yritä kiivetä, tosin jalasta on kiva käydä juomassa vettä ja juuttikankaisella kuusenalusmatolla on kiva ottaa nokoset. ;)
Meillä nämä syö ja nykii muovineulasia niin tiuhaan tahtiin, että varmasti vielä paremmin maistuisi aidot :D.
Miten olisi se vaaleanpunainen:)
Sen taidan jättää muille :).
Hei! Kuunnellen noita lapsesi touhuja nukkumattomuudesta, tulee mieleen oma lapseni, jolla oli suolisto-oireilla oireileva maitoallergia. Päiväunet oli hyvin lyhyitä jos niitä uniksi voi kutsua, yö unet todella pätkittäisiä. Todella herkkä heräämään, vain sylissä hyvä olla, ei yhtään yksin viihtynyt ja rinnalla oli tyytyväinen. Todella tyytymätön lapsi.Jätin omat maitotuotteet pois, korvasin kauratuotteilla. Johan alkoi helpottaa, vauva muuttui silmissä. Täysin vastakkaiseksi toiminnoiltaan. Myöskään suklaata en voinut syödä. Tuli vaan mieleen että oletko ajatellut maitoallergiaa. Meillä ei ollut mitää muita vatsaoireita, vaan tyytymättömyys kaikkeen ja pätkäunet.
Kauniskoti ja ihana blogi :)
Kiva että kommentoit, Jenna! Sain pari tämänkaltaista viestiä maitoallergiasta ja aloin nyt pohtimaan tätä, myös terveydenhoitajalle kerroin asiasta. Taidan nyt testata tuota, että jätän kaikki maitotuotteet pois ruokavaliostani. Onhan se vaivalloista, mutta sillä selviää parin viikon aikana. Unikouluakaan ei voi aloittaa ennen kuin sairauden/allergian mahdollisuudet on poissuljettu.
Oliko teidän vauva pelkällä rintamaidolla vai saiko korvikkeita? Meillä pelkällä rintamaidolla, jolloin maitoallergia on toki huomattavasti epätodennäköisempää ja melko harvinaista (koska maitotuotteet on jo kertaalleen prosessoitu), silti kuitenkin mahdollista.
Vauva on muuten päivisin kyllä tyytyväinen hymypoika. Vaikka päiväunetkin on vain pätkiä, niin on silti hyväntuulinen aina. Ei paljoakaan itkeskele, yksin viihtyy pieniä tuokioita silloin tällöin… Voi voi, onpa mysteeri!
Meillä vauva oli myös ihan iloinen, mutta ei viihtynyt pitkään yksin eikä vieläkään jos saa maitotuotetta minun kauttani (kohta vuoden ikäinen) haluaa silloin voin sylissä roikkua ja heräilee pitkin yötä. Jos en syö mitää maitotuotetta, täällä ollaan niin tyytyväisiä janiteksee touhuaa ja nukkuu koko yön. On ollut siis rintamaidolla kokoajan ja vaikka lääkärit sanovat että äidin syömä maito ei vaikuta, niin kaikkien allergisten äidit sanoo muuta ja niin myös minä! Tarvitse olla kuin yhdet juhlat jossa syö kakkua ja muuta niin tietää että parin päivän sisää alkaa kiukuttelu ja valvominen.
Maitotuotteet ei ole työlästä korvata, ensimmäinen viikko menee ihmetellessä mutta kaupat on varusteltu nykyään niin hyvin. Ruuan laittoon oatly kaurakerma, muussiin kauramaito, jugurtiksi esim. Yosa jugurtit. Koko meidän perhe syö nykyään näitä ruuanmukana ja kukaa huomaa mitää, mies jopa kehunut :) letut lapsille ja moni onnistuu täysin kauramaidolla joten asenne 100% kokeiluun niin selviää kerrasta! :) tietysti juustoa ja suklaata tekee mieli välillä, kaikkeen näköjään tottunut.
Korviketta olen yrittänyt välillä antaa mutta lehmänmaitopohkasta niin oireet tulee heti. Nyt myös kokeiltu hapanmaito tuotteita lusikallinen mutta vielä ei kestä. Täähän on väistyvä vaiva onneksi suurimmalla osalla.
Voimia!
Kiitos että vastasit vielä! Joo oikealla asenteella vain etikettejä tihrustamaan :D. Vaikeinta mulle tulee olemaan ihan juomamaidon poisjättäminen, sitä on saatava joka aterialla :D, mutta päivä (tai ateria) kerrallaan… Luin myös, että maitoallergia olisi periytyvä. En tiedä mistä se olisi sitten tullut, kun ei lähipiirissä kenelläkään sitä ole ollut. Mulla ja miehellä ei muutenkaan mitään allergioita. No mutta eipä näistä tiedä! :)