Vuorokauteni rauhallisin hetki, oman ajan hetki. Mietin pitkään sormet näppäimillä, miten tämän postauksen aloitan; mitä kirjoitan? Ja ennen kaikkea mistä aiheesta kirjoitan?
Elämässä pinnalla on nyt koko ajan vauva, nyt on käsillä hieman haasteellisempi vaihe, kausi tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Jännitän tästä aiheesta kirjoittamista kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin siksi, että tiedän usean siellä odottavan sisustusjuttuja ja se aiheuttaa mulle tarpeetonta stressiä. Ei ole aikaa eikä energiaa juuri nyt sisustella, ehkä sen aika koittaa myöhemmin. Ainakin toivon niin, sillä se on itsellenikin mieluisaa puuhaa: valokuvata, sisustella ja blogata siitä. Toiseksi jännitän siksi, että pelkään antavani jotenkin negatiivisen kuvan äitiydestä. Sillä sitähän se ei missään nimessä ole. Tuo pieni lapsi on aivan koko mun maailma. Tässä kielessä ei ole edes tarpeeksi vahvoja sanoja, joilla tätä rakkauden tunnetta kuvailisi. Äitin rakas ja äitin kallein aarre tuntuvat aivan liian laimeilta. Joskus häntä katsoessani tunnen aivan pakahtuvani ja tekisi mieli haukata pieni palanen, ihan pieni maistiainen vain, vaikka poskesta. Nuuhkia oman pienen ihanaa tuoksua ja silittää hiuksia, kuiskutella aivan hiljaa korvaan, ihan vain siksi, koska hän niin pitää siitä.
Toivon, että olen tuonut esiin myös äitiyden tuollaisia hetkiä, sillä sitähän tämä enimmäkseen kuitenkin on. Totta puhuakseni aina, eihän se koskaan mihinkään katoa. Mutta haluan kertoa myös haasteellisemmista hetkistä silloin, kun siltä tuntuu. Ja realistisesti. Tällä tavoin tästä saa parhaan vertaistuen: en ole yksin, monilla muilla on samanlaista tai on ainakin joku, joka tietää, mitä käyn läpi. Olen usein ilahtunut suunnattomasti, kun olen saanut kiitosta tuonkaltaisista jutuistani – antanut vertaistukea (ehkä tietämättäni) myös muille. Useat kommenttinne jäävätkin mieleeni pitkiksi ajoiksi ja niistä saa hyviä vinkkejä sekä tsemppiä!
Pohdinnat tänään juontavat juurensa huonoista öistä, joita on nyt takana 2,5 viikkoa. Kaksi hyvää yötä kahdella herätyksellä oli tuossa välissä viikko sitten, mutta sitten palasimme torkkumisöihin. Täällä ei siis nukuta öisin eikä päivisin… Muistelin tänään, että kiinteiden aloitus voi vaikuttaa yöuniin myös huonolla tavalla. Aloitimme kiinteät viime lauantaina varovaisesti, ehkä tämä johtuu siitä tai jostain muusta. Hampaat taitavat tehdä tuloaan taas, varmasti sekin vaikuttaa. Kunpa tietäisi varmaksi, niin osaisi auttaa.
Viime yö oli aika tuskainen, liikuin täällä yöllä kurkkukivussani kuin hitaasti käyvä kone. Vauva nukahti klo 21.15. Heräsi itkien klo 21.45 nukahtaen lopulta kymmeneltä. Itse nukahdin yhdeltätoista ja yöherätykset olivat seuraavat: klo 00.00, 01.00, 02.00, 3.30, 4.30, 06.00, 07.00 ja yhdeksältä heräsimme uuteen päivään. Vauva haluaisi nukkua koko yön rinta suussa (joku poikavauvojen juttu?), muuten heräilee jatkuvasti ja nukkuu muutenkin levottomasti. Ensimmäistä kertaa yöllä muodostui ongelmaksi oma nukahtamiseni, taisin olla valveilla lähes koko yön, vain silmiä lepuuttelin. Äitini oli täällä päivällä auttelemassa, oli parikin tilaisuutta nukkua päiväunet, mutta ei unta, ei millään!
Jos tällaiset yöt tuntuvat vielä jatkuvan, tulee lempeä unikoulu ajankohtaiseksi. Ei kuitenkaan vielä, sillä on olemassa mahdollisuus, että nämä viimeisimmät uniongelmat johtuvatkin kiinteiden aloituksesta. Mielessäni on pyörinyt raskausaikana saamani viisas vinkki, jota onneksi ahkerasti toteutin: nuku aina kuin vain suinkin mahdollista! Vinkki lähtee täältä jakoon kaikille odottajille!
Palaamisiin! Toivotaan ensi yöstä rauhallisempaa – sekä minä että vauva olisimme molemmat sen tarpeessa. Tämä blogi on kyllä kätevä ja toimii mulle oivana henkireikänä; heti helpotti, kun sai kirjoittaa ajatuksia ylös! Kiitos sulle, että luit! :)
(Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma. Photographer Ragnar Ómarsson.)
Tsemppiä, kyllä se siitä pikkuhiljaa!
Univaje tekee todellakin zombieksi aika äkkiä. Meillä nukutaan kolme yötä seitsemästä ok, muuten parilla herätyksellä ja nyt on joutunut antamaan yöllä tissiäkin… Onneksi meillä isi nousee aamulla tytön kans puuroilemaan ja vaipanvaihtoon, saan vielä kolmisen varttia torkkua ennen kuin vastuuvuoro vaihtuu.
Ja siitä unikoulusta, jos se huudoksi menee, niin eihän sitä ole mukava kuunnella, mutta pitää vaan ajatella että se on loppujen lopuksi parin yön huuto ja kunnon yöunet sitten tai pahimmillaan monen vuoden huonot unet. Kannattaa muuten tsekata kirja ”unihiekkaa etsimässä”. http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516564089
Kiitos! Tuo kova itku kyllä hirvittää unikoulussa, mutta se on kyllä kaikkien parhaaksi, kun jokainen saa sen ansiosta (jos se onnistuu) paremmat yöunet. Siksi otammekin käyttöön sen lempeän unikoulun, jossa lapsi nostetaan aina kovan itkun tullen syliin eikä missään nimessä jätetä yksin itkemään. Siihen musta ei ole.
Tuosta kirjasta olen saanut muiltakin suosituksia, se on matkalla meille! :)
Vaikka en osaakaan samaistua tilanteeseesi, niin haluan silti lähettää sinulle oikein paljon tsemppiä ja jaksamista <3. Varmasti tuo yöheräily helpottaa jossain vaiheessa, toivottavasti jo pian : ). Mukavaa ja levollista loppuviikkoa <3 !!
Kiitos ihana Tiia! <3 Kivaa viikonloppua sinulle!
Mä niin tiiän ja sää tiiät mun tilanteen. Maanantaita ootellesa. Koitetaan jaksaa. <3
Henna
Kyllä Henna! <3 Kyllä se tästä, päivä ja yö kerrallaan. Maanantaihin!
Täältä virtuaalizemppihali, samaa huonosti nukuttuja öitä täälläkin. Illasta neiti sentään nukkuu noin 3-4 tuntia ennenkuin haluaa lisätankkausta. Viimeyönä eka herätys klo 01.jotain, söi ja siitäpä se höpötys sitten alkoikin. Kaks tuntia kuuntelin sen kiljahteluita, ähinää, puhinaa ja ”höpötystä” eli ei siis itkeny mut paljon oli asiaa. Kolmen aikoihin nukahti taas rinnalle ja kun siirsin pinnikseen niin havahtui siihen ja taas se ähinä alkoi mut siinä vaiheessa olin jo niin poikki että annoin ähistä ja olin nukahtanut. Viideltä taas uus herätys kun neiti huutaa kurkku suorana, ilmeisesti oli masupuruja, huuto lakkasi kun tuli parit rupsut ja röyhtäisy, taas tissi suuhun. Nyt en enää edes siirtänyt sänkyyn vaan annoin nukkua vieressä. Seuraava herätys oli vasta yhdeksän aikaan. Maanantaina oli neuvola ja siellä kehotettiin antamaan toinenkin kiinteä annos, painoa oli tullut vaan 400g, pitutta ihan mukavasti. Pitkä ja siro neiti. Meidän suvussa vauvat ei oo mitään pullukoita =D Näkkyy se ruoka maistuvan että kaipa sille oli nyt oikea aika. Olis vaan kiva kun ne unet siitä paranis. Itsellä ei tahdo se uni tulla illalla eikä päivällä tee mieli nukkua saati että edes unettais, jollain ihme duracell powerilla sitä kulkee =D Muisti ja keskittymiskyky alkaa pätkimään. Mut jospa se tästä joskus, tämä pikkuvauva aika on kuitenkin niin lyhyt. Minä muuten kans voisin syödä tuon neitin suihini, on se vaan niin lutunen =)
Kiitos! Meillä vauva kasvaa plussakäyrällä edelleen, mutta naftisti oli tullut painoa (saman verran kuin teillä), joten sanoi et hyvä kun olin aloittanut kiinteät. Meillä on jo kolme pikkuateriaa/päivä… Tykkää syödä (paitsi puuroa) ja maiskutusääniä kuullaan joka kerta. Hienosti osaa lusikalla syödä, ei yhtään niin sottaisaa kuin olin odottanut.
Meidän vauvasta kaikki sanoo et onpa pitkä poika. Näyttää pitkältä, koska on niin simpsakka :D. Poskissa on kyllä tavaraa, kuten vauvalla kuuluukin, mut muuten aika solakka :).
Tsemppiä ja jaksamisia sullekin!
Oi,mää niin muistan tuon!!!meillä tämä toinen tirppa heräili pahimmillaan 8 kertaa yössä,aamulla pakko nousta,kun esikoinen oli pirteä peipponen!!jotenkin (sumussa) sitä vaan mentiin!!päivällä en osannut/ollut mahkuja nukkua ja yölläkin usein oottelin,että kohta herää kuitenkin…nyt neiti neljä vee,kerran yössä herää ja kömpii viereen ,aivan sama,tulkoon viereen vaan,kunhan kaikki vaan saa nukkua :D tsemppiä sulle,ihan varmasti kohta helpottaa!!jaksamista! :) tiitu
Olen kyllä muutamaan otteeseen miettinyt, että miten ihmeessä tässä selviäisi, jos olisi joku taaperokin täällä touhuamassa… Itse huomaan tuota jännitystä myös, että milloinkohan herää taas, kannattaako tässä välissä edes nukkua jne.
Kiitos paljon tiitu! :)
Täällä myös tiedetään mistä puhut :)
Meillä poitsu nukkuu yöllä pidemmän pätkän (koputtaa puuta), mutta muutaman kerran yössä korjaillaan peittoa/tuttia, mutta ylös ja syömään ei tarvitse nousta.
Viime viikko oli tähän rytmiin poikkeus, tällöin ongelmaksi muodostui päiväunille meno ja rikkonaisesti nukutut yöt.
Päiväunille meno oli täyttä huutoa kun edes yritti nukuttaa. Raukkaa väsytti, mutta ei vaan suostunut sänkyyn. Huuto alkoi jo sänkyyn laitettaessa. Syliin piti keinussa nukuttaa. Koko viikon lämpö nousi ja laski jatkuvasti, neuvolasta käskettiin vain seurata tilannetta. Tämä flunssan poikanen / orastavat hampaat luultavasti tämän uniongelman syynä, mutta kyllä siinä oli itse poikki aika äkkiä, kun unet jää mitättömään määrään.
Kiinteillä kyllä varmasti vaikutusta, huomasin nimittäin, että eilen kun annettiin kukkakaalia ensimmäistä kertaa, niin viime yönä meinas maha herätyttää kippuroimaan. Näin ollen kukkakaali jätetään myöhemmäksi. Porkkana ja bataatti on meidän masulle passannu ihan hyvin :)
Mutta yritä saada nukuttua, kun on hoitoapua paikalla. Pienikin hetki unta ja omaa-aikaa tekee ihmeitä!
Ihanaa, että on ymmärtäjiä ja myötäeläjiä :).
Taidanpa suosiolla odottaa tuon kukkakaalen kanssa… Eilen tein porkkanasosetta ja sitä maistoi ensimmäisen kerran bataatin kera, katsellaan miten käy…
Jostain syystä en vain enää saa päivisin nukuttua, en tiedä mikä siinä on. Ennen olen kyllä ollut oikeinkin lahjakas päikkärinukkuja :D.
Kiitos kirjoituksestasi! Miten onkin niin helpottavaa lukea toisen kokemuksista vaiheesta jota itsekin elää. Täälläkin öisin heräillään tiuhaan eikä loppuyöstä omassa sängyssä nukkumisesta tule mitään, se olisi yhtä hyppäämistä edes takaisin. Ja todellakin rinta pitäisi olla suussa tai ainakin poskea vasten jatkuvasti :) Onneksi väsymyksestä huolimatta nuo rakkaat pusuposket ovat aina vaan rakkaammat :) Tsemppiä öihin ja päiviinkin!
Voi miten kiva kuulla, Tarja! Helpottaa niin kovasti, kun tietää, ettei ole tilanteessa yksin… Ja silloin yöllä kun herää sen seitsemännen kerran, niin voi ajatella, että hereillä on moni muukin äiti :).
Täälläkin vauva nukkuu vieressäni, ei tulisi kuuloonkaan nousta noukkimaan omasta sängystään kun herätysmäärä on tämä.
Kiitti, tsemppiä kovasti sinnekin suuntaan!
Olen ennenkin kommentoinut vauvajuttuihisi, ja haluan lähettää valtavasti tsemppiä ja rauhallisen yön unihiekkaa tämän kommenttini mukana.
Oma 9kk poikani on edelleen herkkäuninen; syklin vaihto ei suju aina heräämättä, edelleen öisin 4 tutitusta on ihan peruskauraa jne. Mutta, tuo teillä meneillään oleva on mielestäni silti pahempi ja rankempi vaihe. Tässä kohtaa univajetta kroppa on jo niin tottunut herätyksiin ja valvomisiin, että aamuisin on ihan levännyt 1-2h pätkäyön jälkeenkin, mutta muistan itse tuon n. 4kk iässä olleen vaiheen.. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa unenpuute on, mikäli ei ole itse sitä kokenut.
Itselläni tuli heti vauva-ajan alkuvaiheessa tuo oire, että vaikka univelkaa oli niin en pystynytkään nukahtamaan kuin työllä ja tuskalla. Olin vähän hälytystilassa koko ajan kun odotin vain milloin täytyy seuraavan kerran sännätä pinnikselle. vaikka mies viikonloppuisin otti ensimmäisen yösyötön harteilleen jotta minä pääsin aikasemmin nukkumaan, niin sitten vaan kuuntelin yksin sängyssä että joki se kohta herää, ja kyttäsin kellosta paljonko minulla enää oli aikaa uneen, ja mitä pienemmäksi aika kävi sitä huonommin uni tuli. Ihan noidankehä.
Itse ratkaisin pahimman kauden niin, että jätin isän ja pojan kotiin ja menin yhdeksi yöksi äidilleni nukkumaan. Siinä vaiheessa poju oli jo korvikkeella joten isän oli helppo suorittaa yösyötöt, mutta menisihän se pumpatulla maidollakin. Tattadadaa; normaalisti sata kertaa yössä herännyt poika heräsi vain kahdesti ollessaan isänsä kanssa kotimiehenä. Itse sain purettua pahinta unitukosta (voi miten hullua se oli, maata koko yö paikoillaan sängyssä ja nukkua tuntitolkulla vaikka välillä heräilinkin) ja sain uusia voimia tuleviin öihin.
Meillä otettiin yömaito unikoululla lopullisesti 8kk iässä pois, poika olisi ollut jo puolivuotiaana valmis mutta itse laiskuuksissani jonain huonona yönä otin maitokortin takaisin käyttöön ja tein kyllä melkoisen karhunpalveluksen meille kaikille. Unikoulu oli hirveää 3päivää, mutta sitten se alkoi pikkuhiljaa purra. Nykyään hyppään ihan mielelläni vaikka 6 kertaa yössä tutittamassa, kun tiedän että poika nukahtaa heti ja näinollen pääsen itsekin puolessa minuutissa takaisin uninaailmaan.
Ja joku hiton taika noilla isillä tuntuu olevan; edelleenkin kun tosi huonoja ja levottomia öitä tulee, niin saatan aamuyön tunteina kolmenkymmenen herätyksen jälkeen tönäistä miehen hereille, vaikka tällä onkin aamulla töihinlähtö edessä. Ja kappas, lähes poikkeuksetta poika nukahtaa isänsä tutitukseen heti, yleensä vielä useammalsi tunniksi, vaikka äitiä vaan juoksutetaan koko ajan.
Oma äitiyslomani on ollut paljon väsyttävänpi ja unenpuutteisempi kuin olisin ikinä osannut etukäteen ajatella, mutta minut on pitänyt järjissäni se ajatus, että tämä on vain väsymystä ja joskus tämä vielä helpottaa. Ajattele, ehkä jo kahden vuoden päästä me molemmat nukumme joka yö kuin pienet porsaat, samoin poikamme :D ja tuo kaksi vuotta tuntuu jo oikeasti yhdeltä hujaukselta. ^^
Lämmin kiitos Jenni!
Täälläkin on mietitty tuota, että itse olisin yhden yön muualla. Hankalaa nyt kun vielä imettää, täytyisi varmasti yöllä herätä pumppaamaan, joten tuntuu vähän turhalta. Korvikevauvojen kanssa olisi helpompaa, silloin myös isän olisi helpompi osallistua yösyöttöihin eikä vauva tarvitsisi sitä rintaa rauhoittuakseen.
Tuo noidankehä, josta kirjoitit, kuulostaa kovin tutulta…
Täällä ei isällä ole ainakaan toistaiseksi ollut tuollaista rauhoittavaa vaikutusta, vain äiti kelpaa. Ja totta, tämä on vain väsymystä ja kuuluu asiaan. Joskus vain yön väsytunteina herää pelko, että jos kaikki johtuukin jostain sairaudesta ja vauva sen vuoksi heräilee koko ajan.
Nauratti niin tuo loppu :D. Porsasöitä odotellessa!
Voi virtuaalihalaus! Mä niin tiedän tuon. Eilen 5kk tullut poitsulini on niin suloinen pikku hurmuri että joku päivä todellakin haukkaan vielä siitä pulloposkesta palan :P Mutta ne yöt. Ja päivät. Meillä mies lomailee tämän viikon ja viime viikolla sovimme että tämä viikko käytetään pieneen unikouluun. Siis että poitsu siirretään omaan sänkyynsä joka syötön päätteeksi ja opetetaan nukahtamaan ilman tissiä, myös illalla. Muttamutta. Meillä on nyt ollut vajaan viikon verran niin ok öitä että koulutus on saanut jäädä. Sen sijaan rintaraivarit on taas päällä, voit olla onnellinen jos olet säästynyt niiltä! Rinta kelpaa vain nukuksissa :( Meillä muistaakseni oli jonkun aikaa levotonta kiinteiden aloituksen jälkeen mutta tosiaan oisko ollut reilu viikko sitten helpotti, alettiin syödä vain 2 krt yössä, yksi yö meni jopa yhdellä syötöllä. Tätä ennen käytin muutamana iltana Pantleyn irrotusmenetelmää, eli irrotin otteen hellästi rinnasta aina kun syöminen muuttui imutteluksi. Jos havahtui hereille, annoin rinnan uudelleen. Taas irrotin jne. kunnes nukahti. Kannattaa kokeilla samaa! Raivarien seurauksena tällä hetkellä imee vain sen verran kuin on tarvis eikä yhtään enempää, irrottaa itse otteen ja kääntää pään pois. Vaipat kuivahkoja. Stressin saa tästäkin :/ Mutta. Koita jaksaa. Vaarallinen merkki on se jos et saa nukuttua. Koettu sekin.
Voi, kuulostaapas ihanalta, että teidän yöt on parempia! Oon tosi onnellinen sun puolesta. Olen tosiaan säästynyt rintaraivareilta, ainakin toistaiseksi…
Hyvä, että vinkkasit tuosta irrotusmenetelmästä, testasin sitä jo tänään aamupäiväunien aikaan! Toisella irrottamisella hyväksyi ja puuskahti, jonka jälkeen nukahti :D.
Viime yönä kävin syvässä unessa, heti erilainen fiilis!
Hei! Voin niin samaistua sun tilanteeseen. Omat kullat ovat nyt 4- ja juuri tänään 1-vuotiaat. Toinen on ollut ensimmäistä parempi nukkuja. Välillä on kuitenkin kausia jolloin ei meillä nukuta ollenkaan. Jos pienempi nukkuu niin isompi heräilee. Tämä pieni K teki tuota mainitsemaasi rinnalle nukkumista ja tunnin torkkuja jo 2 kk ikäisenä. Meillä syynä oli se ettei saanut rinnasta tarpeeksi maitoa, saatoin siis imettää kaksi tuntia putkeen eikä K:n vatsa täyttynyt. Ja koska ruoan saanti oli noin raskasta niin nukahti aina kesken ja heräsi hetken päästä nälkään. Pullo ja vastike auttoivat meillä. Sen jälkeen nukkui pitkään hyvin kunnes tulee tietty hampaita ja näitä vaiheita. Nyt osoittelee öisin lamppuja ja tauluja tai piippailee sormella nenää, näin siis silloin kun ei uni vaan tule. Olen itsekin huono nukkuja ja tiedän miltä tuntuu kun ei uni tule. Sulla selkeesti väsymys mennyt yli mutta ei se uni käskemällä tule. Kyllä se sit jossain kohden helpottaa ja voin taata että on ihana tunne kun tajuaa nukkuneensa edes kolme tuntia putkeen. Tsemppiä!
Joo kuulostaa tutulta tuo maidon hörppäys ja torkahdus -meininki, sitä meillä oli ensimmäiset 2kk ja näin sitten kävi :). Meillä vauva vain nukahti turhan pian, vaikka maitoa helposti tulikin – oli vain niin levollinen paikka olla siinä rinnalla, että uni tuli heti ;). Sitten pienen torkahduksen jälkeen karmaiseva nälkä ja kehä oli valmis! Olenkin päättänyt, etten stressaa unestani ja yritän olla miettimättä asiaa. Kyllä tässä taas jossain vaiheessa nukutaan. Viime yönä sain nukuttua kaksi tuntia putkeen, se tuntui jo aika mukavalta :).
Kiva kun jaat myös tätä puolta arjestasi. Tuo on niin tuttua ja toivon voimia sulle. Itselle useamman lapsen kokemuksella ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yöimetys. Kaikki keinot kokeiltiin, lisäruoat, unikoulut ym. Vasta sitten kun lopetin tissin antamisen yöllä niin rauhoittui. Valitettavasti mulla hiipui sitten maidontulo ja päiväsyötötkin loppui. Jos vauva oli vielä alle 6kk annettiin pullosta. Noin 8kk vieroitettiin myös yöpullosta laittamalla vettä pulloon. Pari yötä ja helpotti. Ja palas äitin mielenterveys, muisti ja elämänilo.
Tämä on tietenkin vain meidän perheen tarina. En kehoita sinua lopettamaan imetystä mutta meillä se helpotti vaikka se imetys olisi ihanaa ollutkin. Ja eikä ole muuten tullut mitään allergioita tai muuta kun niillä pelotellaan korviketta antavia.
Tuore äiti tarvitsee unta ja harmi kun ei voi nukkua varastoon. Ei kannata vetää itseä liian piippuun vaan reilusti pyytää apua muilta. Se on koko perheen etu.
Kiitos Kaisa! Mielenkiintoista lukea, miten muilla. Tuollainen tulisi meilläkin varmasti kyseeseen sitten viimeisenä keinona. Nyt mennään päivä kerrallaan ja punotaan juonia ;). Ihan totta tuo, uni on todella tärkeää sekä äidille että vauvalle!
Voi että, kuulostaa hivenen rankalta nuo teidän yöt. En edes pysty kuvittelemaan tuollaisia öitä. Meillä toinen alkoi nukkumaan viisi viikkoisena ja toinen kolmen kuukauden ikäisenä täydet yöt, molemmat heti lisäravinnon alettua. Nyt kun on tuo koiraeläin, joka kait jo vanhuuttaan herättää pari kertaa yössä pissille päästäkseen, olen aamulla ihan poikki – puhumattakaan noin monesta herätyksestä. Koittakaa jaksaa, toivon kovasti, että se pian helpottaisi :) PS. Kylläpä olet löytänyt upeat makkarikuvat :)
Kiitos! :) Päivä ja yö kerrallaan tässä tallustellaan ja katsotaan, miten tilanne kehittyy…
Munkin mielestä oli kivan tunnelmalliset nuo hieman tummanpuhuvat makuuhuonesisustukset!
Omat lapseni ovat jo koululaisia, mutta muistan hyvin tuon tunteen, kun oli väsymyksestä puolikuollut.
Jossain vaiheessa nuo levottomat yöt kyllä loppuvat. Jos niitä jatkuu pitkään ilman selvää syytä, kannattaa ehkä kääntyä neuvolan terkkarin tai lääkärin puoleen. Esikoiselleni kelpasi aikanaan sekä rinta- että pullomaito. Muistan vieläkin sen ylenpalttisen kiitollisuuden tunteen, kun äitini pojan ollessa noin 6-7 kk otti pojasta huolehtiakseen (ja antoi pullosta maitoa) yhtenä yönä. Kun sai nukkua edes yhden yön putkeen, oli kuin uusi ihminen.
Meidän molemmat lapsemme olivat molemmat levottomia/huonoja nukkujia vauvaikäisinä, ja niitä yöherätyksiä riitti kyllä ihan riittävän tiheään. Poika kipuili vatsavaivojen kanssa puolivuotiaaksi asti, mutta vähitellen nekin helpottivat. Muistelen, että molemmilla loppuivat kaikki yöheräilyt vuoden ikäisenä. Tosin siihen mennessä olivat nekin jo harventuneet huomattavasti pahimmista ajoista.
Ihan varmasti ne todella levottomat yöt loppuvat jossain vaiheessa. Syitä tietenkin voi olla monia ja toivon kovasti, että teillä asia ratkeaa pian!
Sitten tuohon ylitsevuotavan rakkauden tunteeseen. Muistan joskus kysyneeni kälyltäni, miltä se tuntuu, kun on omia lapsia. Hän sanoi, ettei sitä voi selittää. Sitä rakkauden määrää ei voi kuvata sanoin. Tietenkin vastuu lapsesta jatkuu niin pitkään kuin elät. Kannat lapsesta huolta koko loppuelämäsi eikä se vanhempana olo ole aina mitään onnea ja auvoa. Mutta koskaan ei ole tullut mielen viereenkään, että haluaisi laittaa peruutusvaihteen päälle. :-)
Tsemppiä kovasti! Jos se vain on mahdollista, ota kaikki apu vastaan ja pyydä sitä rohkeasti! Koeta tosiaan nukkua aina kuin voit. Se tosin voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole koskaan osannut nukkua päivällä – en edes silloin, kun vauva oli valvottanut pitkin yötä.
Kiitos kannustavista sanoistasi! Tottahan se on ja kyllä sen tiedostaa, että tämä on vain vaihe, mutta silloin kun se vaihe on päällä, tuo ei hirmuisesti lohduta ;). Täytyy vain löytää piristyksiä päiviin (toki vauva on suurin sellainen), jotta jaksaa tämän läpi.
Vauva nukkuu päikkärinsä parhaiten ulkona (nytkin), joten en voi nukkua samaan aikaan. Vaikka itkuhälytin onkin, pelkään, että joku karhu tai vastaava hyökkää :D. Jo tuo ajatus estää mua nukahtamasta päiväsaikaan.
On tämä kyllä sellaista, että joka päivä miettii, ettei tuo lapsi voi enää ihanampi olla. Mutta heti seuraavana päivänä jo on :).
Jaksamisia! Meillä poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan kuuden kuukauden iässä, koska yhtään ainoata yötä pidempään en olisi enää jaksanut valvomista. Siitä yöt lähtivätkin paranemaan tosi nopeasti, ilmeisesti tenavakin nukkui paremmin ilman muiden tuhinoita. Suosittelen myös tuota Unihiekkaa etsimässä kirjaa ja mahdollisimman aktiivista ratkaisun etsimistä. Itsellä kävi niin, että oma uni on nyttemmin pysyvästi häiriintynyt, ja nukun edelleen (poika 3v.) tulpat korvissa ja herään silti öisin vähäisimpänkin ääneen, jopa yksin ollessa tarvitsen tulpat. Unideprivaatio oli omalla kohdallani niin hankala, että se on tehnyt selväksi pojan jäävän ainokaiseksi lapseksi meidän perheessä. Ja älä huoli, kyllä se sisustamisen aika taas koittaa, niin koitti minullekin, vaikka välillä tuntui ettei selviä enää tavallisesta arjestakaan järjissään.
Tuo kirja onkin matkalla meille, muistin sen vihdoin tilata! Kiitos ja voi että, tosi rankkaa ollut sulla :(.
Meillä myös siirrettiin ensimmäinen lapsi n.4kk:n iässä ja toinen n.7kk:n iässä omiin huoneisiinsa nukkumaan ja yöheräilyt loppuivat molempien kohdalla hyvin pian tämän jälkeen. Uskon myös siihen, että kaikki nukkuvat paremmin, kun eivät kuule toisten tuhinoita ja kääntyilyjä jatkuvasti ja voi olla että silläkin on vaikutusta vauvan uneen, ettei maito tuoksu vieressä aina, kun uni on herkemmässä vaiheessa. Aika hurjaltahan ne ensimmäiset yöt tuntuivat, kun ei vauva ollutkaan vieressä, vaan ”kaukana” omassa huoneessaan, mutta äkkiähän siihenkin sitten tottui.
Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti unet paranee jollain konstilla pian!
Aivan hyvin mahdollista kaikki nuo! Olenkin miettinyt, että nukun tässä jonkun yön sohvalla niin näemme, vaikuttaako mitenkään vauvan uneen… Omaan huoneeseen siirtämiseen en ole vielä valmis, mutta ehkä se päivä vielä joskus koittaa :P.
Kiitos paljon, toivotaan!
Halauksia!! Kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa. Nämä vauvat kun ovat sellaisia arvoituksia, ettei koskaan tiedä milloin mikäkin kausi loppuu ja mikä alkaa :) Meillä nukutaan pääasiassa ihan hyvin, mutta välillä on tosi levottomia öitä. Toinen hammas on jo pinnassa, joten siinä yksi syy. Mutta todennäköisimmin syy on siinä, että liikkuminen kehittyy koko ajan. Yölläkin kääntyillään ja se harmittaa unissaan. Jalat löytyy välillä ”tyynyltä” ja ollaan miten sattuu :) Olen huomannut, että joskus auttaa kun vaan kääntää vauvan toiselle kyljelle niin saattaa heti mennä silmät takaisin kiinni :) Ainakin vartiksi ;)
Näinhän se on. Uskon itsekin tuohon, että jokin uusi taito/liikkuminen saattaa vaikuttaa tässä taustalla. Vauva on nimittäin alkanut kääntyä masulleen myös unissaan, aivan ihme touhua! Tykännyt aina nukkua selällään tai kyljellään, nyt herään öisin kun röyhtäilee. Kännykän valolla näen, että ähkii masullaan silmät kiinni :D. Tänä aamunakin kun heräsin, nukkui mahallaan. Voi pieni <3. Ei vaan pääse siitä masuasennosta pois, kun ei osaa kääntyä selälleen...
En nyt ehtinyt lukea muiden kommentteja, mutta jäin miettimään, missä vauvanne nukkuu päivällä (varmaan olet tämän aiemmin jossain postauksessa kertonutkin)? Mieleeni tuli, olisiko mahdollista opettaa vauvaa nukkumaan pidemmät päiväunet, jolloin niitä olisi ehkä lukumäärällisesti vähemmän, mutta ajallisesti enemmän. Jos hän nukkuu vaunuissa ulkona, oletko koskaan kokeillut hänen herätessään lähteä vaunukävelylle ja olla ’huomioimatta’ herännyttä vauvaa ja kävellä niin kauan että nukahtaa uudelleen (olettaen toki, ettei järjestely aiheuttaisi valtavaa protestointi-itkua). Omat lapsemme ovat nukkuneet noin puolivuotiaina kahdet pitkähköt päiväunet (aamupäivällä ulkona vaunuissa n. 2 tuntia; iltapäivällä vaunuissa n. 1,5 tuntia tai niin kauan kuin vaunut liikkuivat (kävimme aina kävelyllä tuohon aikaan), ja illalla vielä ihan pienet max 30 min tirsat sisällä). Neuvoni saattavat olla täysin sopimattomia teidän tilanteeseen / vauvallenne, mutta nämä tulivat mieleen, kun tiedän tuon nukkumattomuuden olevan tosi kurjaa – tsemppiä!
Nukkuu aamupäiväunet sisällä, mutta kahdet muut minipäikkärit ulkona vaunuissa. Nukahtaa vaunuihin helposti ilman itkuja. Kellontarkasti nukkuu niissä 35 minuuttia kerrallaan. Olen yrittänyt tuota, että heti uusi lenkki kun avaa silmänsä, mutta ei nukahtanut millään. Ihan pirteänä alkoi tiirailemaan taivaalle puita yms. Luovutin ja menimme sisälle. Ehkä kaikki eivät vain nuku pitempiä päikkäreitä..? Hän on nimittäin ihan hyväntuulinen noiden miniunien jälkeen.
Tsemppiä univajeen kanssa taistelemiseen! Olen lukenut aiemminkin juttujasi pojan huonoista unista ja on pitänyt kirjoittaakin, mutta on aina jäänyt. Ei muuten ole mikään poikien juttu tuo rinnalla roikkuminen, oma esikoiseni oli tyttö ja nukkui ainoastaan rinta suussa. Siinä me sitten nukuttiin navat vastakkain ja tyttö nukkui kelvollisesti, kunnes päätin lopettaa imetyksen tytön ollessa 1,5v. Sen jälkeen yöt olivatkin ihan yhtä hulinaa, kun sitä ainoaa rauhoituskeinoa eli rintaa ei enää ollut. Vielä tänä päivänäkin kadun, että lopetin imetyksen, uupumus ja väsymys oli sitä luokkaa sen jälkeen. Eli yritän tässä sanoa, että imetyksen lopettaminen ei välttämättä ole ratkaisu hyviin uniin ja itse suosittelen jatkamaan imetystä niin pitkään, kun se teistä molemmista tuntuu hyvälle. Tällä hetkellä imetän 1v8kk poikaa (kolmas lapseni) lapsentahtisesti vuorokauden ympäri. Poika heräilee edelleen pääsääntöisesti joka yö parin tunnin välein. Itse koen meneväni sieltä missä aita on matalin eli nukumme perhepedissä (en joudu nousemaan ylös ja herään vain hyvin vähän pojan herätessä), työnnän rinnan pojan suuhun ja jatkamme molemmat unia. Aamulla en osaa sanoa, montako kertaa ppika on herännyt ja imetetty. Tiedän toki kuuluväni pieneen vähemmistöön toimiessani näin, mutta suurta väsymystä en ole kokenut missään vaiheessa pojan elämää, vaikka hän pienenä oli samanlainen pätkänukkuja kuin teidän poikanne. Toivottavasti teillä yöt rauhoittuvat pian!
Voi kiitos Outi! Totta, imetyksen lopettaminen ei ole mikään automaattinen ongelmanratkaisukeino. Toki joillain se voi auttaa, kuten tuossa yhdessä kommentissakin oli. Ette ajatelleet turvautua unikouluun, edes mihinkään lempeään versioon?
On hyvä, että teillä tuo keino takaa hyvät yöunet. Meidän kohdallamme se ei kuitenkaan onnistuisi. Ensinnäkään en voi nukkua vauvan ollessa noin lähellä, sillä hän liikkuu aika paljon unissaan ja herään joka kerta siihen. Lisäksi tuo sitoisi aika paljon itseäni kotiin pitkään tulevaisuudessakin ja johtaisi varmasti siihen, että lopettaisin imetyksen sen vuoksi. Jotenkin myös pelkäisin, että vauva kärsisi jollain tavalla herätessään jatkuvasti useita kertoja yössä.
Jaksamista sinulle! Olen käynyt tuon saman läpi kolme kertaa ja joskus ne vauvat alkavat nukkua. Tosin meillä vasta lähempänä vuotta yöunia ja parempia päiväunia sitten, kun ne jäivät 1-2 päivässä. Kukaan ei epäile, ettet olisi onnellinen ja rakastaisi poikaasi, mutta väsymys on tosi raskasta! Esikoinen oli koliikkivauva ja en tahtonut osata nukkua silloinkaan kun hän hetken nukkui. Menin kuitenkin aina makuulle kuin mahdollista ja joskus ehdin hetken nukkuakin.
Kiitti Tiina! Juu eipä tässä auta kuin odotella nyt muutaman päivän ajan ja katsoa, rauhoittuvatko yöt, kun kiinteät murkinat ovat hetken olleet kuvioissa :).
Yllä kyselit unikoulusta ja meillä kaikille on pidetty unikoulua. Lapset ovat olleet silloin 9-12 kuukautta vanhoja. Mies on valvonut heidän kanssaan pari yötä. Minä olen yrittänyt nukkua… Kaikki ovat pian sen jälkeen oppineet, että öisin ei maitoa tarjoilla, joten parempi nukkua. Unikoulun jälkeen en ole myöskään viereen enää ottanut, vaan meillä lapset ovat silloin siirtyneet omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Heräsin nimittäin jokaiseen ähinään. Imettämistä olen kuitenkin jatkanut päiväsaikaan lapsentahtisesti unikoulun jälkeenkin.
Tuo olisi ihanteellinen ratkaisu minullekin: jatkaa päiväimetystä, mutta nukkua yöt :D. Kiva, että kerroit teidän kokemuksianne!
Voimia sinulle <3 Muistan tolkuttoman väsymyksen, josta kärsin lapsien ollessa pieniä…
Kiitos Mape <3.
Hei, tuo poikavauvan tissi suussa nukkuminen on tuttua, mutta jos vaan itse pystyt nukkumaan samalla siinä vieressä niin ei siitä haittaakaan ole, kyllä se siitä tissistä myöhemmin irti päästää, parempi on jos saa itse nukuttua niin jaksaa iloisempana.
Heh, samanlaisia juttua poikavauvoista olen kuullut ystäviltänikin :). Viime yönä onnistuin nukahtamaan pari kertaa samalla, kun vauva söi. Heräsin sitten jossain vaiheessa ja hän oli itse päästänyt otteen irti.
Meilläkin edelleen heräillään enkä oikein osaa neuvoa suuntaan tai toiseen. Sitä alkaa oleen niin robottizombi, että ainoa on vahingoniloinen lohtu että onneksi on muitakin samassa tilanteessa olevia ja olen tästä tilanteesta aikaisemminkin selvinnyt hah! :D Aamuisin juon nykyisin kaksi kuppia kahvia, muuten en lähde käyntiin. ;) Jossain vaiheessa mekin aloitellaan unikoulu ehkäpä, mutta en minäkään kykene lasta huudattamaan. Esikoisenkin yöunet saatiin kondikseen hellävaroen, joten jos täytyy nyt aloittaa unikoulu kuopuksen kanssa niin samalla tyylillä. Soseita ollaan maisteltu ihan ruusunmarja-vadelmaa ja mangoa. Ensimmäinen herkkua, jälkimmäinen ei niinkään. Mitä puuroa annat pojalle? Me annettiin kaupasta riisijauhepuurohässäkkää, en muista enää nimeä, se sopi hälle sillon. Olen huomannut tästä kuopuksesta että hän välillä torjuu jo rinnan kun olen kokoajan itkun tullen tyrkyttämässä. Ja olenkin päätellyt, että voisiko tässä olla keino parempiin öihin. Itse en enää nimittäin öistä ressaa, kun ne menee jotenkin rennolla otteella ja viihtyy rinnalla ehkä max 10min ja jotkut menee isin hyssyttelyllä. Kokeileppa tyrkyttää joka välissä rintaa, aina kun inisee niin tissi suuhun niin rupeisko teilläkin jo vieroksuun että hei c’mon mamma ei yhtenään! :D Nyt muuten sen hoksasin, että tämähän oikeesti saattaa meillä toimia!! :) Sori TAAS niin pitkä teksti. ;)
Ja niin muuten, sitten kun lapsia on kaksi niin ei pädekään aina tuo, että nuku silloin kun vauva nukkuu. ;) Eli sitten ollaan tosizombeja aika ajoin. :D
Joo en voi tuollaisia edes miettiä! :P
Voi älä kuule pahoittele mitään kommenttien pituuksia, ei niille mitään rajaa ole!
Täällä on hedelmäsosehetki iltapäivisin, mangoa ollaan maisteltu ja tykkää. Puuro ei ole kovin herkkua, mutta nyt on kolmena aamuna kuitenkin syönyt. Annan Valion Onnia, neljän viljan puuroa.
Voi, en usko ettei tälle poitsulle rinta kelpaisi :D. Se on parasta mitä maailmassa on!
Pikkuvinkkinä, kannattaa kokeilla piltin kaurapuuroa (5kk). Meill vauva tykkää siitä niin. Siihen aina vaihdellen eri hedelmö/marjasosetta silmäksi :)
Kiitos vinkistä, otan kokeiluun! Täytyy vielä muutama päivä mennä tuolla nykyisellä, että masu tottuu :).
Tsemppihalit täältä! On kyllä helpottavaa lukea juttujasi ja kommentteja, ettei tämän väsymyksen kanssa ole tosiaan yksin. Ja vaikka kuinka se lapsi on ihana ja rakastettava, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla, niin väsymys ja huonosti nukutut yöt vievät välillä voimat täysin. Meillä neiti tulee pian vuoden ja edelleen mennään yöt tissillä (3-4 kertaa). Muilla keinoin kun en ole vielä saanut hiljaiseksi siedettävässä ajassa. Ja tiedostan meneväni siitä mistä aita on matalin, että saisi itsekin nukuttua. Kuitenkin tulee aina jaksoja, jolloin ei uni vain itselle tule, ei sitten millään. Pahinta on, kun näistä nukkumisesta ja tissittelyistä ja syömisistä tulee stressi ja itse ainakin mietin niitä liikaa valveilla ollessa öisin. Sitten sitä vain alkaa odottamaan, että kohta se neiti taas herää. Voi kunpa tällaisia ongelmia ei olisi, niin tästä ajasta nauttisi aivan täysillä. Mihinkään en silti tätä vaihtaisi! On tämä äitinä oleminen vain ihanaa! :) Kovasti voimia sinne, harmi etten voi antaa neuvoja, mutta vertaistuki on arvokasta. Kiitos siis sinulle, kun jaat nämä asiat! :)
Voi kiitos! Rankkaa sinullakin noiden yöherätysten kanssa! Oletko harkinnut unikoulua missään vaiheessa? Jaksamisia sinne ja mahdollisimman monia unitunteja! :)
Jep, unikoulua olen meinannut aloitella. Jotenkin se vain on siirtynyt mukamas ”parempaa hetkeä” odottaessa. Sitä ei taida kuitenkaan tulla, vaan pitää itse asennoitua siihen oikealla tavalla. Lapsen itkua on siedettävä varmasti jokunen tovi… Unihiekkaa etsimässä -kirjaa odotellessa postista :) jospa siitä löytyy meille hieman apua. Ihanaa syysviikonloppua teille ja toivotaan pienokaisen nukkuvan ulkona hyvin jatkossakin! :)
Tiedän tunteen tuosta siirtämisestä… Joskus se täytyy täälläkin vain repäistä ja ottaa ohjelmaan, ei näinkään voi loputtomiin jatkua. Kirjaa odottelen myös :).
Jaksamisia!!! <3 Kahden lapsen äitinä tiedän mitä on kun ei saa nukuttua riittävästi. Omilla lapsilla ikäeroa on vain 1,5 vuotta ja kuopus oli todella huono nukkuja alle puolivuotiaana. Asiaa ei suinkaan helpottanut samaan aikaan vajaa parivuotias todella vilkas taapero joka heräsi päivään aktiivisena klo 6-7! Ensimmäiset puoli vuotta oli todellakin sinnittelyä… Mutta raskaat yöt ovat onneksi enää muisto vain kera 4- ja 5-vuotiaiden :)
Mukava kuulla että olette aloittaneet kiinteät. Minäkin aloitin molempien lasten kohdalla tasan 5kk iässä. Ajattelin että se on meille sopiva kompromissi 4 ja 6kk suositusten välillä ilman sen kummempaa motivaatiota aloitukseen. Molemmat olivat pulskia pikkuvauvoja joten sen puoleen ei ollut kiirettä ;) Kiinteät aivan varmasti tuovat helpotusta öihin nälän puolesta kun pieni on kunnolla päässyt syömisen makuun.
Suosittelen kuitenkin unikoulun miettimistä kun poikanne alkaa olla 6kk ikäinen. Tämän ikäinen on jo yleensä valmis nukkumaan läpi yön ainakin aamun aikaisiin tunteihin saakka. Onnekkaimmissa tapauksissa tämä sujuu itsestään, mutta usein tämän onnistumiseksi tarvitaan vanhempien johdonmukaista säätelyä, unikoulua. Pienellä vauvalla syöminen ja nukahtaminen ovat tiiviisti kytköksissä ja se on ihan ok. Älä tunne syyllisyyttä tästä, olet toiminut äidinvaistojesi mukaan. Syömisen ja nukahtamisen yhteys on kuitenkin jossain vaiheessa purettava jotta öihin saataisiin helpotusta. Tästä huolimatta voi olla monia syitä miksi yöt jatkuvat levottomina: hampaat, vatsavaivat, allergiat, rokotukset, kivut, kehitysvaihe/liikkumisen opettelu jne. Oikeasti vauva-aikana on hyvin vaikeaa tietää mistä mikin johtuu, poissulkutaktiikalla on mentävä.
Unikouluja on lukuisia, jokainen perhe valitsee heille sopivimman tavan. Suosittelen perehtymään aiheeseen parhaimman aiheesta kirjoitetun suomenkielisen teoksen avulla: Unihiekkaa etsimässä.
En usko että kukaan täällä ajattelee että antaisit jotenkin negatiivisen kuvan äitiydestä. Teksteistäsi huokuu syvä äidinrakkaus, kyyneleet on täällä joka kerta herkässä kun kuvaat tunteitasi pientänne kohtaan. Kuinka onnekas pieni vauva hän onkaan <3
Oi että minkä viestin mulle jätit, lämmin kiitos Mintsu <3. Ihan liikutuksen kyyneleet tuli tuosta viimeisestä kappaleesta, niisk! Luin tämän kommenttisi päivällä ja heti oli otettava vauva syliin halittavaksi :).
Ajattelin tosiaan, että tässä vaiheessa oli oikea aika aloittaa kiinteät, sillä poika touhuaa niin kovasti, että maito ei vain enää taida hänelle riittää. Tarvitaan jotain paksumpaa :D. Unikoulu tulee varmasti ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Odotan nyt ensin, miten kiinteät vaikuttavat yöuniin. Juuri tuon kirjan olen tilannut, saapuu ensi viikolla, odotan innolla!
Hyvä että uskallat kirjoittaa myös näin hieman aremmasta aiheesta, varmasti jo asian ”ääneen sanominen” auttaa. Aivan varmasti jokainen joka tätä blogiasi on seurannut tietää miten hyvä ja omistautunut äiti olet, älä yhtään edes mieti muuta :) Vertaistuki on kyllä ihan ehdotonta, itselläni on vaan ikävä tapa märehtiä yksikseen sen sijaan että avaisin suuni mieltä painavista asioista. Ehkä se on vähän juuri sitä pelkoa siitä että olisi muiden silmissä jotenkin huono äiti… en tiedä :) Mutta ne äidit jotka väittää nauttivansa 100% joka päivästä/yöstä lastensa kanssa valehtelevat :D
Sitten asiaan, meillä tyttö lopetti päiväunien nukkumisen kolmen viikon iässä. Mä olin ihan huuli pyöreenä että mikä tää juttu on.. sinä olet vauva ja sinun kuuluu vaan nukkua ja syödä :) Kyllä siinä oikeasti piti ihmetellä että eikö noin pieni muka oikeasti tarvitse päivällä yhtään unta?! Yöt meillä mentiin onneksi vain parilla herätyksellä että itselle ei kerennyt univelkaa kertymään, mutta olihan se muuten aika intensiivistä kun päivällä piti olla koko ajan ”viihdyttämässä”.
Päiväunet tuli sitten jossain vaiheessa takaisin kuvioon, en vaan millään muista ajankohtaa. Ja ne oli kuin suoraan teidän pojalta kopsattuja, meidän neiti oli kun sekuntikello, tasan 30 minuuttia oli unien pituus. Siinäpä sitä oli sitten lystikästä keksiä tasan puoli tuntia kestäviä vaunuilureittejä :) Siellä vaunussa ei nimittäin sen heräämisen jälkeen enää viihdytty! Ja ihan sama nukkuiko ulkona vai sisällä, ei vaikuttanut unien kestoon.
Kokonaisia öitä tyttö alkoi nukkumaan reilun viiden kuukauden iässä. Samaan aikaan loppui imetys, vauvan tahdosta, ja hänet raaskittiin vihdoin siirtää omaan sänkyyn nukkumaan :) En tiedä oliko syynä se ettei maitobaari haissut vieressä koko yötä vai mikä, mutta jostain syystä yöheräilyt loppui kun seinään. Nukutaanko teillä perhepedissä? Olet saattanut asiasta kirjoittaakin vaan en just nyt muista :)
Tämäpäs nyt venähti, mutta paljon tsemmpiä sinne ja toivotaan että alkaa yöheräilyt pian helpottamaan!
Auttoi, olet oikeassa! Iso kiitos kauniista sanoistasi <3. Kokeile vain sinäkin rohkeasti puhua mieltä painavista asioista, kukaan ei voi toista ihmistä millään tavalla tuomita, koska ei ole päivääkään hänen kengissään kävellyt!
Voi, meilläkin meni ensimmäiset kolme kuukautta yöt niin mainiosti 1-3 herätyksellä! Sitten oli pieni haastava jakso varmaankin hampaista johtuen ja nyt sitten tämä toinen hieman pitempi ja vähäunisempi jakso :).
Vauva on nukkunut välillä omassa sängyssään ja välillä meidän sängyssämme. Vielä jokin aika sitten nukkui huomattavasti paremmin vieressäni, omassa sängyssään levotonta sätkimistä. Nyt on sitten tämä vaihe päällä enkä jaksa siirtää omaan sänkyynsä, helpompaa pitää vieressä, jolloin saan edes jonkin verran lepoa eikä tarvitse nousta.
Kiitos tsempeistäsi! :)
Lueppas tämä juttu: http://yle.fi/uutiset/yleinen_ilmio_nuorta_aitia_valvottavatkin_vaihdevuodet_ei_vauva/7513959
Tsemppistä vauva-arkeen. :)
Hyvä juttu, kiitti että linkitit! Varmasti täysin totta. Omalla kohdallani en kuitenkaan allekirjoita, sillä jos vauva nukkuu hyvin, myös minä nukun hyvin :D. Hän kun heräilee tällä hetkellä jatkuvasti, niin en oikein minäkään voi nukkua…
Kiitos jennica!
Tsemppiä kovasti!!! Ja ihanaa viikonloppua <3
Kiitokset Anna ja samoin sinne suuntaan! :)
Hei!
Mielestäni on todella tärkeää puhua asioista rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä -myös äitiydessä. Me äiditkin olemme ihmisiä, eikä äitiyden ”nurjasta puolesta” puhuminen saa äitiyttä kuulostamaan negatiiviselta! Enemmänkin inhimilliseltä:)
Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirjaan Unihiekkaa etsimässä! Itse pitäessäni tyttärelleni unikoulua puristin ko. kirjaa sylissäni samalla kun tyttäreni itki viereisessä huoneessa sydäntä riipaisevasti. Luin toistolla kirjan unikoulu-kohtaa uskotellen itselleni, että kirjan teksti ei voi olla tuulesta temmattua. Kyseinen ilta oli aivan hirveä, mutta auttoi. Noudatin orjallisesti valitsemani unikoulun ohjeita ja hitsi, sehän tepsi! Ja yhdellä yrittämällä! Tsemppiä!
Olen samaa mieltä kuin sinä Christina! Tuon kirjan olen tilannut ja se on vihdoin matkalla meille :). Olen siitä niin paljon kuullut, että odotukset on kyllä todella korkealla! Kuulostaa kamalalta jo tuon kuvailusi perusteella teidän unikoulu, mutta tiedän, että pitkällä tähtäimellä se on vain ja ainoastaan kaikkien osapuolten parhaaksi! Kiitos :).
Täällä on yksi sisustusjuttujasi rakastava, jolle vauvajutut eivät ole vielä ajankohtaisia MUTTA tykkään ihan älyttömästi, kun kirjoitat niistäkin. Ihana kuulla miten arki teillä on muuttunut jne. Ja arvostan, että yrität antaa äitiydestä realistisen kuvan. Enkä ole negatiivista kuvaa siitä saanut -päinvastoin! Älä ota stressiä näistä asioista. Vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta jaksamista toivottelen kuitenkin! :)
Kiitos tosi kivasta kommentistasi, Emma! Aivan ihanaa kuulla, että vauvajututkin kiinnostavat. Itsekin tykkäsin lukea myös niitä joistain blogeista ennen kuin se oli itsellenikään ajankohtainen asia, joten ymmärrän hyvin.
Varmasti sisustusjuttujakin alkaa jossain vaiheessa hieman enemmän tuutista ulos tulla :).