Vauvamahat on suloisia. Vauvamahat on kaikilla erilaisia. Vauvamahat on uniikkeja, aivan kuten niissä kasvavat vauvatkin. Muistan aina sen hetken tammikuulta, kun vastaantulijat alkoivat luomaan katseitaan mahaani kasvojeni/silmieni sijasta, se hymyilytti kovastikin. Vauvamahani alkoi tuolloin näkymään ja nyt viimeisen kuukauden aikana siitä on kasvanut aika mukavan kokoinen pallo. Sanoin jo alkuraskaudessa miehelle, että mulle ei tule sellaista pientä jalkapallomahaa, ei koripallomahaakaan. Mulle tulee rantapallomaha ja tässäpäs tämä:
Raskausviikko 36. Todellakin loppusuora jo, kun vertaa kokonaisuuteen. Vaikka maha on muotoa rantapallo, takaa sitä ei näe, joka onkin melko yleistä poikamasujen kohdalla (toki poikkeuksiakin on!). Viime päivinä olen saanut kaverikseni pahoinvoinnin, jonka toivoin alkuraskauden tavoin pysyvän vain kuvotuksena. Tosin viime yönä se ei pysynyt enää vain siinä, vaan sain halailla pönttöä ihan olan takaa.
Joku teistä lukijoista toivoi vauvamasukuvaa, häpeilin alkuun toteuttaa sitä. Ajattelin lähinnä, että mitä mun läheisetkin ajattelee kun esittelen täällä mahaani… Ajattelen muutenkin elämässä aivan liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja tunteita, se on usein aika rasittavaakin. Mutta niin olennaista mun luonteelle…
Ihastelen arvettomia vauvamasuja, itselläni ei sellaista ole. Muistan aina sen hetken alkuraskaudesta, kun huomasin ne. Oli niinkin aikaista kuin kolmas raskauskuukausi ja siihen ne ilmestyi yhdessä yössä: lähes symmetrinen kuvio navan ympärille, molemmin puolin. Maha ei ollut vielä kasvanut lainkaan, mutta arvet ilmaantui siitä huolimatta. Säikähdin: kuinka paljon niitä ehtiikään vielä tulla! Samalla soimasin itseäni rankalla kädellä, kun murehdin jotain noin pinnallista, miten kehtasinkaan! On valtavasti naisia, jotka eivät koskaan pääse kokemaan raskautta ja sen rinnalla itkut arvista tuntuivat suorastaan typeriltä. Niinpä muutin asenteeni: arvet kertovat eletystä elämästä ja ne vaalenevat. Itselleni niitä ei ole tuon kolmannen raskauskuukauden jälkeen lisää tullut, mutta varmasti vielä jonain päivänä tulee.
Mikä tärkeintä: ilman niitä ei olisi tätä rakasta pientä vauvaa, jolla on tänään(kin) ollut oikein tomera masupäivä <3.
Osaan jo nyt kuvitella sen ikävän, mikä tuosta mahan katoamisesta jonain päivänä seuraa. Vaikka maha aiheuttaa ties minkälaista vaivaa ja välillä on äärimmäisen kurjia ja kivuliaita päiviä, tykkään silti tuosta masusta ihan valtavasti ja ihan varmasti tulen sitä jollain tasolla kaipaamaan.
Jännitän tällaisia henkilökohtaisia postauksia kovasti. Huomaan, että parin viimeisen blogivuoden aikana blogin lukijamäärien kasvaessa olen alkanut tuntemaan jotain bloggaajan rimakauhua… Tykkään kirjoitella välillä henkilökohtaisiakin juttuja, mutta joskus rohkeus puuttuu. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa, harjoittelemalla. Tärkeintähän kuitenkin on se, että itsellä on asiasta hyvä mieli. Mukavaa viikonlopun jatkoa, kiva että piipahdit!
Kaunis Satu ja ihana maha! Mahaa saattaa tulla ikävä, mutta onneksi tilalle tulee vielä jotain ihanampaa <3
Kiitos sinä kultainen! Kirjoitat aina niin nätisti, niisk. Kiitos ja halaus Kerttu! <3
Heips! Käyn silloin tällöin lukemassa mukavaa blogiasi ja tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun kommentoin jotain. Vauvamasusi on pieni, ei todellakaan mikään rantapallo!! Ainakin kun vertaan sitä omaani. Olen itse viikolla 37 ja vatsani on varmaan 3 kertaa isompi :D
Kiva että jätit viestiä Petra ja anteeks, että purskahdin nauruun tästä :D. Ehkä tuo kuvakulma hämää ;). Ei sulla varmasti niin iso masu ole, ehkä se itsestä tuntuu isommalta kuin onkaan..? Ollaanpa me lähekkäin, itse keikun tuossa viikoilla 36-37 myös! Onnellista loppuodotusta sulle!
Ihana massu! :)
Mulla ei tullut yhtään ikävä mahaa, vaikka mulla oli kyllä pieni ja vaivaton se pallura.
Nyt kun näkee jonkun raskaanaolevan, niin tulee välittömästi sellainen helpotuksen tunne, että onneksi se on ohi eikä tarvitse kokea enää koskaan uusiksi :D En tiijä mistä moinen tulee, koska en ollut kipeä mistään, maha oli pieni ja kaikki asiat onnistui ihan samallalailla kuin ennen raskauttakin. Ei vaan ollut mun juttu.
Vielä kun pääsis näistä maitopääläreistä eroon…
Niin, se ei vain ole kaikkien juttu. Aikansa kutakin :). Mä nautin tästä loppuajasta vielä täysillä, koskaan ei tiedä milloin tämä päättyy…
Ihanan muhkea masu ♡
Onhan tämä muhkea juu :D.
Kiva kun kirjoitat näitäkin. Minä ainakin tykkään lukea näitä. Minulle taas jäi raskauden jälkeen pysyväksi hormoniviiva, jota ei kaikille edes tule. Siinä se vaan edelleen möllöttää yli kaksi vuotta synnytyksen jälkeen, muistona raskausajalta. :)
Kiitos palautteesta Sandy! <3
Tosiaan tuo linea negra! Mulle ei ole tullut sitä vieläkään, hassua. Nimittäin ihan jokaisella mun tutulla se on mennyt näin: poikavauvasta viiva palleaan asti, tyttövauvasta ei viivaa ollenkaan tai viiva napaan asti. Nyt mä taisin tehdä poikkeuksen tai sitten odotammekin typykkää :D.
Tähän pakko vastata! Mulla kahden tytön raskausaikana tuli viiva palleaan saakka ja yhden pojan raskausaikana sitä ei tullut lainkaan. Hassua, sillä itsekin olen kuullut juuri tuon mitä mainitsitkin. :) P.s. Mukavaa loppuodotusta!
Jaa onpa jännä, kiva että kerroit! En sitten heti ryntää mekko-ostoksille :).
Kiitos!
Mulla kans tyttövauvasta todella vahva viiva ihan palleaan asti. Saapa nähä lähteekö ikinä pois :D
Jaa sinullakin! :)
Ihana masu <3
Kiitos <3.
Kaunis masu :) Sisällä jotain kultaakin kalliimpaa :) Onnellista loppu odotusta!
Kiitos Anu! Sisällä on kyllä todellakin jotain niin niin arvokasta… <3
Nätti maha! Mulla ainakin tuli heti vauvan synnyttyä ikävä sitä vauvamahaa! Se kun on ihanan kiinteä ja mulla kans semmoinen, että se kasvoi vaan eteen eikä sivuille. Molemmista on ollut samanmallinen, vaikka lapset ovat tyttö ja poika. Että mulla ei mahasta voinut kertoa sitä, että kumpi ois tulossa. Mutta ei todellakaan iso tuo sun maha, mulla oli tämmöinen valtava jo aikaisemmalla viikolla http://nauravanappi.blogspot.fi/2013/07/kasvaa-kasvamistaan.html :)
Kiva kommentti, kiitti Laura! Kävin katsomassa noita sun kuvia, kaunis oli mahasi. Ymmärrän hyvin, että sitä tuli heti ikävä. Hassulta tuntuu, että tämmöistä palloa voi kaivata sitten, mutta luulen, että mulle käy just samoin :).
Ihana <3 voi että omia masuja on niin ikävä :) Minähän tein masuista kipsimuistot ja tuolla ne on seinällä. Yks päivä otin ne alas ja kokeilin miten iso maha olikaan :)
Joo muistan ne sun kipsit! :) Oon miettiny itsekin sellaisen tekemistä, mutta en tiedä missä sitä sitten säilyttäisin :D.
Ihana masu kuva.
Toivottavasti pahoinvointi hellittää, niin kurjaa.
Nyt on vatsatautia liikkeellä vähän joka suunnalla.
Kohta teillä on ihana pikkuinen nyytti :)
Kiitti Mirka! :)
Pahoinvointia ei ole nyt näkynyt eikä kuulunut, ihanaa! Hyi vatsatauti tästä vielä puuttuisi :D.
Oi voi söpöistä raitapalloa <3 Älä arastele henkilökohtaisia juttuja, vaikutat hyvin mukavalle ihmiselle ja moni ruudun tällä puolella varmaankin tuntisi sinut mielellään paremmin. Parempia vointeja!
Raitapallo :D. Ihana!
Kiitos ihanasta palautteestasi, lämmitti mieltä <3.
Kauniita kuvia ja kaunis masu. <3 Itse kaipaan niitä potkuja, vaikka välillä kipeitä olivatkin.
Kaunis kiitos H <3. Varmasti tulee kyllä vauvan liikkeitä ja potkuja ikävä :).
Ihana postaus ja ihania kuvia! :) toi ainakin noitten kuvien perusteella näyttää tosi pieneltä :D mulla tuli kans arpia ja ei mitenkään vähän. Pieniä viivoja mutta jokapuolelle! Ne alkaa jo vaalenee eikä ne enää itseä häiritse :)
nauti vielä hetki masusta, pian saat nauttia jostain todella ihanasta!:)
Voi kiitos Elisabet! Kuvakulma on varmaankin suotuisa :).
Ihana ystäväni sanoi raskausarpien olevan rakkausarpia, jäi niin mieleeni.
Ihania kuvia <3 <3 :)
Kiitos ihana sinä! :)
Söpöyttä suurimmillaan
Taas kirjotin pitkät rimpsut ja fum, sinne hävisi.
No, mutta siis söpöyttä suurimmillaan, vielä jännittää, mutta kohta masusta tulee ihmettä loppuelämäksi <3
ps.raskausarvet pikkujuttu, mutta rantalomalla en biksuja enää pidä, harmi! Khao Lakista heipat
Tiedätkö, olen törmännyt parissa muussakin blogissa tuohon samaan ongelmaan kännykällä kommentoidessa, joten uskon sen johtuvan juurikin kännykästä! Tosi harmillista… Vai jätitkö nämä kommentit kännykällä?
Raskausarvet on rakkausarpia, kuten mun ihana ystäväiseni eilen totesi :).
Nauttikaahan siellä!
Juu ei koneella ollessa oo ikinä ollu mtn probleemaa, nyt jo kolmas kerta ku puhelimen kautta kommentointi takkuaa. Ugh.
On varmasti ärsyttävää, mut vika on jollain tapaa puhelimessa. En valitettavasti voi siihen vaikuttaa :/.
Kaunis vauvamasu sulla on. Ei todellakaan rantapallon näköinen. :) Itselläni oli loppu raskaudesta sellainen ryhävalas olo kun maha tuntui muutoin niin lyhyeen ja pienehköön kroppaani toooosi isolle. Synnytyksen jälkeen tuli kyllä kieltämättä ikävä masua. Ja varsinkin niitä liikkeitä joita sai tunnustella. Toki ikävää helpotti paljon se ihana tuhiseva vauva. Mutta olen huomannut, että nyt kun vauvasta on tullut tukka putkella paineleva taapero alkaa masuikävä puskea taas päälle… o-ou.. taitaa olla vauvakuumetta ilmassa. :)
Kiitos Annaleena! Kuvakulma on tuossa varmaan armelias :D. Nämä liikkeet on kyllä mukavia, nautin tästä ajasta nyt täysillä vielä kun voin.
Mukavia vauvakuumeilupäiviä sinulle! :)
Söpö masu! Täällä poksahdus tapahtuikin yllättäen jo tuossa 36 viikolla, joten itselläni jäi ne ihan viimeiset raskausviikot kokematta. En kuitenkaan ole juurikaan osannut kaivata masua tai kokematta jääneitä viikoja nyt, kun ihana sisältö nuuskuttaa tuossa vieressä. Jännittäviä aikoja siis elelet, kokemuksella voin siis sanoa, että nyt vauva voi oikeasti tulla ihan koska vain. Hassua se toki on, että masu joka hitaasti kasvaa monta kuukautta, katoaakin niin nopeasti. Minustakaan masusi ei ainakaan näissä kuvissa viikkoihin nähden ole mikään valtava, jokaisella juuri sopiva. :) Tunnistan pohdiskelusi henkilökohtaisuudesta. Minusta tärkeintä on vetää linja juuri siihen kohtaan mikä itsestä hyvältä tuntuu. (Toki raja voi olla välillä hämärä). Nuoret osaavat selkeästi suhtautua avoimemmin ja luonnollisemmin (hyvässä ja pahassa) tähän interwebin ihmeelliseen maailmaan. Tämmöinen kolmekymppinen mamma kokee kyllä netin edelleen välillä niin hallitsemattomana, että ainakin näennäinen anonyymius tuntuu turvallisemmalta.
Voi voi, en ole koko viikolla lukenut blogeja juuri nimeksikään, joten tämä oli uutinen mullekin! Sylin täydeltä onnea teille <3. Ihania postauksia olit ehtinyt kirjoittelemaan, vauvanne on niin suloinen :).
Käynnistyikö synnytys ihan yllättäen ettei ollut mitään aavistuksia esim. päivää etukäteen? Voi kääk, on kyllä jännittävää aikaa tämä! Musta on kyllä viime päivinä alkanut tuntumaan siltä, että jos tältä bebeltä kysyttäisiin, hän olisi masussani vielä juhannuksenakin :D. Niin hyvin tuntuu viihtyvän...
Mulla oli tuollaisia ajatuksia myös pari vuotta sitten, mutta sitten kun blogivuosia tulee lisää, alkaa mieli jotenkin muuttumaan... Siihen vaikuttaa myös se, miten tutuiksi kokee lukijat (tai ne eniten kommentoivat). Sitä alkaa huomaamattaan lörpötellä mitä sattuu, varo vain :D.
Sievä pieni maha noille viikoille, omissa silmissä se näyttää aina suuremmalta kuin muiden. Muut kuitenkin näkee paremmin kokonaisuuden mihin se näyttää ihan sopusuhtaiselta eikä pelkkää mahaa.
Itsellä ratkesi muutama arpi ihan lopussa kun maha alkoi roikkua alempana :-/ Kyllä ne arvet näkyy ja kulkee mukana, mutta eipä tämä varsi kolmen lapsen jälkeen olekaan kaksikymppisen ;)
Voi kuulostipas mukavalta, kiitos vain :D.
Mun ystävä sanoi eilen, että raskausarvet on rakkausarpia – oli niin ihanasti sanottu :).
Oi, ihana tällainen henkilökohtaisempi aihe ja aivan ihana on myös mahakin! <3 Mun mielestä sun maha on tosi pieni, ei todellakaan rantapallo vaan ennemminkin se koripallo :)
Tosi mukava kuulla, että tykkäsit! :)
No joo, voi tämä tosiaan olla koripallo, mutta ehtii kyllä kasvaa rantapalloksi :D.
Söpö pieni masuhan tuo vasta on =) Ja olet kuitenkin jo nuinkin pitkällä. Se on kyl jännä miten itse kukin kokee masunsa, mulla nimittäin on monsterimaha tuohon verrattuna =D Käy vaikka kattoon: http://piitzi.blogspot.fi/2014/03/pienia-vaatteita.html Mulla oli pitkään semmonen ihana pikkunen masu mut sit se tos vuoden vaihteen jälkeen pumpsahti ja yläkäyrällä mennään =)Ei meinaa mammahousuissa se masuosa riittää… Onneksi pahimmat pakkaset päästiin ohi niin että takki meni vielä kiinni, nyt sen ei oo enää niin väliä ku tarkenee ihan hyvin =D
Kiitos, olipas virkistävää kuulla tämä :D. Mulla on yksi takki mahtunut kiinni koko tämän ajan, äskenkin lenkille meni vielä kiinni (vaikkakin vähän joutui töitä sen eteen tekemään :D). Sf-mitta mulla on ollut myös ihan käyrien yläpuolella jo tammikuusta lähtien, mutta se johtuu siitä että vauva viihtyy niin ylhäällä :/. Ei edelleenkään ole laskeutunut, mutta on kai tässä vielä aikaa, heh.
Ihana masu <3
Hyviä vointeja ja tsemppiä ja kaikkea hyvää loppusuoralle <3
Iso ja lämmin kiitos Niina! <3
Kaunis vauvamaha! Nauti ihastelevista katseista ja onnellisista kanssaihmisistä. Itse ajattelen nyt, kun omat lapset on jo isompia (10&8v) että raskaana oleva nainen on todella kaunis. Tein niin isot lapset, että mahani oli molemmilla kerroilla jättimäinen, enkä harmikseni osannut nauttia niin paljon kun nyt aikaa arvostaisin. Mielestäni raskaana nainen on ehkä hääpäivän jälkeen kauneimmillaan. Siitä ajasta kannattaa nauttia ja ottaa ilo irti, vaikkei se useimmillekaan tunnu kauneimmalta ajalta.. Tuleva äiti kantaa kallisarvoista lasta mahassaan ja vaivoja voi olla jos jonkinlaisia, mutta aina se onni paistaa naisen kasvoilta. Naisen kehon ihme venyvine vatsanahkoineen on jotain ainutlaatuista ja vaan niin kaunista.
Onnellista odotusta ja tulevaa vauva-aikaa :)
Kiitos kauniista sanoistasi Anniina! On ihan totta, ettei tämä aika kauneimmalta mahdolliselta ajalta tunnu, mutta nautin kyllä tästä masusta ja on mukava pukeutua tämän kanssa, niin hassulta kuin se saattaa joistain kuulostaakin :). Aivan ihanan viestin kirjoitit kyllä, palaan lukemaan tämän vielä monesti. Lämmin kiitos sinulle!
Ihana masu :)
Kiva, että uskallat jakaa meidän lukijoiden kanssa henkilökohtaisempiakin asioita. Arvostan sitä paljon. Tuntuu hullulta, että lukijana kuljen mukana pienessä siivussa elämääsi, elän mukana iloissa ja suruissa, mutta itsestäni en osaa antaa kuin ihan pikkiriikkisen palasen aina silloin tällöin kommenttiboksissa.
Kiitti :).
Mukava kuulla mielipiteitäsi asiaa koskien! Itse arvostan suuresti kommenttejasi, lämmin kiitos niistä :).
Sinulla on kaunis vauvamasu! Eikä yhtään liian ison näköinen!
Minä olen nyt viikolla 33 ja masuni tuntuu kyllä paljon isommalta. Tosin tässä raskaudessa tuo masu onkin kasvanut yläkäyrillä, toisin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Mitä lie löystynyt kun niin on venynyt. ;D Tosin minunkaan masuani ei kyllä takaapäin huomaa ja tulokkaan sukupuolesta ei siis tietoa. Poikaa kaikki veikkailevat, mutta itsellä on tyttöfiilis. :D
Voi kiitos <3. Aika monilla tuntuu toisessa raskaudessa maha olevan isompi kuin ekassa. Ja muutenkinhan se pompsahtaa huomattavasti aiemmin silloin esiin :). Onpa jännittävää nähdä, kumpi teille tulee! Hyviä vointeja sinne!