Hei te blogimaailman lämpöisimmät, hyväsydämisimmät ja empaattisimmat lukijat! Olette kullanarvoisia, tiesittehän?
Otin muutaman valokuvan, kisu istui Soihdun juurella. Tallusteli siitä sitten yhteen vakiopaikkaansa (tähän nyt sellainen äänekäs väärän vastauksen summeriääni): lieden päälle makoilemaan :/. Yritti varmaan huikata, että hei tulisitkos nyt laittaan jotain tänne porisemaan, en mä vaativa ole, mutta vaikka sitä seitiä? Oi mitä nenun liikettä ja vaativaa naukumista kattilassa poriseva seiti saakaan aikaan!
Olen hemmotellut näitä murmeleitani erilaisilla herkuilla, kohta ei varmaan enää normiruoka kelpaakaan… Tiedätte varmaan kissat; osaavat kyllä hyödyntää tällaiset tilaisuudet :).
Olen koko tämän alkuvuoden asunut nettimaailmassa ja etsinyt tietoa, mikä kisua voisi mahdollisesti vaivata. Kaikki oireet on googlattu sataan kertaan ja muistan jo ulkoa, mitä hakutuloksia tulee, kun syöttää hakusanoiksi vaikkapas kissan tiheä hengitys ja läähätys tai kissan ilmavaivat ja mahan kurina… Tuo googlettelu on tuntunut välttämättömältä, koska eläinlääkärit eivät ole keksineet oikein mitään ratkaisua asiaan – niinpä olen joutunut itse tutkimaan asioita, mikä on lisännyt huoltani entisestään.
Kun eilen puhuin oululaisen eläinlääkärin kanssa, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että puhuin ihmisen kanssa, joka tiesi asiasta minua enemmän ja kyseli asioita, joita en ollut vielä tullut ajatelleeksikaan. Vaikutti pätevältä, ammattitaitoiselta ja kissoista hyvin tietävältä. Ymmärsi myös erittäin hyvin, mikä stressi kissan viemisestä eläinlääkäriin seuraa sekä omistajalle että kissalle itselleen ja että sen vuoksi kissa täytyy tutkia kerralla perusteellisesti. Puhuimme puoli tuntia ja muodostin mielipiteeni: tämän ihmisen käsiin uskallan kisuni tutkittavaksi antaa.
Faktahan on, että jokainen eläinlääkäri tekee virheitä joskus. Se on inhimillistä. Varmasti jokaisesta eläinlääkäristä ja eläinlääkäriasemasta löytyy sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Pyrin kuitenkin itse muodostamaan mielipiteeni omien kokemusteni pohjalta, oli asia sitten mikä hyvänsä. Kuulopuheet on aina kuulopuheita, mutta olen todella iloisin mielin lukenut teidän omakohtaisia kokemuksianne kyseisestä eläinlääkäriasemasta ja eläinlääkäristä. Odotan toiveikkain mielin ensi viikkoa ja lopetan kissan oireiden googlettamisen siihen asti :).
Aion viettää mahdollisimman rennon viikonlopun, siitä on kaikille eniten hyötyä: sekä kissalle, minulle että vauvalle. Haluan, että kissa voi viettää oikein rennon ja huolettoman viikonlopun ennen alkuviikon stressaavaa eläinlääkärireissua. Ja kuten moni on täälläkin muistuttanut, niin yritän pitää huolta myös itsestäni ja sitä kautta vauvasta. Uskon hänen olevan hyvässä turvassa tuolla yksiössään, kovasti ainakin päivittäin potkii ja sehän on hyvä merkki. Totuus on kuitenkin se, että vain kissan kuntoon saaminen on meille kaikille parhaaksi.
Istun tässä sohvalla läppäri sylissäni, nuorempi kisu oikealla ja vanhempi kisu vasemmalla puolellani, sohvan käsinojalla. Hän ojenteli varovasti tassuaan rintakehääni kohti, että pääsisikö tuohon kerälle vaikka nyt heti… Hetken kirjoittelin kissa sylissäni, sitten kisu palasi takaisin käsinojalle. Huomasi siinä, että kameran piuha menee mielenkiintoisesti sohvatyynyn väliin ja möyri perään. Tulvahti niin lämmin onnen tunne noista pienistäkin hyvän voinnin merkeistä, tunne on tuttu mm. niistä hetkistä, kun kissa astelee syliin :).
Tässä yksi aivan huikean mahtava joululahjani, jolle ajattelin hankkia vielä jonkin herkullisen suojakotelon, ehkä konjakinruskeana? – meet my iPad mini:
Sitä aion käyttää ahkerasti viikonloppuna! Mukava surffailla netissä, lukea blogeja yms. Yksi aivot narikkaan -mielipuuhani on myöskin lukea Emmerdalen juonipaljastuksia! Olen tehnyt sitä jo vuosia; on mukava tietää jo ennakkoon, mitä tuleman pitää ja hauska sitten seurata, miten asiat laitetaan kehittymään mihinkin suuntaan… Vielä pari vuotta sitten seurasin juonipaljastuksia joltain brittisivustolta, mutta en ole enää löytänyt sitä. Wikipedia (englanninkielinen versio) on kuitenkin tarjonnut mielenkiintoista luettavaa pitkäksi aikaa! Nyt oli ihan pakko käydä kurkistamassa, osuiko arvaukseni Cainin hyökkääjästä oikeaan – osuihan se!
Keittiö on siivottu, pesukone ja kuivausrumpu pyörivät, cappuccino-kuppi on tyhjä… Seuraavaksi vessat hohtamaan ja sitten voikin viikonloppu alkaa. Mahdollisimman rentoa viikonloppua teillekin!
Oi ompas kisuilla herkut :) toivottavasti nyt olisi löytynyt oikea eläinlääkäri. Ja tosiaa muista pitää itsestäsikin huolta kissan oheella, ja onhan se kun kissan saa kuntoon niin omakin vointi paranee ku huolet kaikkoa :)
Nuo juonipaljastukset on niin huippujuttu, mä yleensä luen telkku.comista noita pikkupätkiä juonipaljastuksia, mutta täytyy myöntää, että googletin itekin myös tuon Cainin tapauksen :) Minä en olis sitä uskonut, mutta nyt kun miettiin niin käy ihan järkeen. Ei kerrota enempää, jos joku fani ei halua tietää :)
Luin muuten joskus jostain, että juonipaljastuksien lukeminen lisää sitä katselunautintoa, vai mitenkähän se nyt oli sanottu. Ja olen kyllä ihan samaa mieltä, innokkaammin vain odottaa kun tietää mitä tapahtuu. Yleensäkin luen monista ohjelmista juonipaljastuksia, poikkeuksena ehkä semmoset sarjat joista ei yhtään tiedä miten käy ja joista tulee enää muutama jakso johon sarja sitten päättyykin, niin ne juonipaljastukset jätän rauhaan.
Toivotaan, suuri toivo tuossa eläinlääkärissä! Tuntuu ainakin, että antavat siellä tapaukselle aikaa ja heti kun eilenkin sinne ajanvaraukseen soittelin, muistivat kisun jo nimeltä :D. (Miniromaanini tainnut kiertää siellä kaikki läpi ;))
Oon samaa mieltä, että juonipaljastukset lisäävät katselunautintoa, ikään kuin tuplaavat sen! Noinkin pitkän sarjan kohdalla jotenkin sopii kuvioon, että käy ainakin vuoden etukäteen urkkimassa ;).
Olen onnellinen puolestasi varmasti helpotti:) Itse hain paljon tietoa ja kyselin, kun vanhin kisu sairasteli. Löysin tohtorin, joka otti asiakseen kuunnella ja auttaa meitä, välillä muualla tuntui ettei ole aikaa, eikä niin välitetä. Kun käyn toisen eläimen kanssa, niin tuntuu hyvältä kun kisun voinnista edelleen kysellään. Kokeile Feliwaytä, se auttaa monelle matkastressiin. Tutun kissa kiljui ja yökötteli aina mökkimatkalla, kerroin tästä aineesta, hehän suihkuttivat autoon ja kuljetuskoppaan ja meinasivat ojaan ajaa, kun kuikuilivat takapenkille kun oli niin hiljaista. Itse muuten kans luen Emmerdalen juonipaljastuksia ja katselen tulevia jaksoja, sitten paljastan uteliaalle äidilleni. Mukavaa viikonloppua teille kaikille, kyllä asiat järjestyvät.
Juuri samalta on tuntunut mustakin, ettei ole aikaa paneutua, kun on niin kiire eikä välttämättä sitten välitetä/oteta niin vakavastikaan. En usko, että kukaan on niin vainoharhainen, että kuvittelee lemmikkinsä oireet: se omistaja lemmikkinsä kuitenkin parhaiten tuntee, joten olisi syytä kuunnella.
Ostan huomenna tuota Feliwaytä, se onkin jo kauppalistassa! Meidän kissat on autossa tosi kilttejä: ei ääntäkään ja pää pystyssä nuokkuvat. Asuin vuosia Pirkanmaalla vanhemman kisun kanssa, niinä vuosina hänestä tuli erittäin tottunut pitkän matkan automatkustaja :). Tassut on aina märät eli eivät autokyydistä kyllä pidä. Jännittää vain ottaa tuo kuljetuskoppa esiin, koska kisu varmasti siitä heti muistaa nämä kolme viimeisintä lekurireissua :/.
Kiitos :).
Tulipa mieleen tuosta kopassa matkustamisesta kertoa oma kokemus.
Vanhempi kissamme oireili samalla lailla autossa, hiljainen, ei-pahoinvoiva, mutta silti tassut olivat märät.
Päätimme sitten kokeilla valjaissa matkustamista ja voi mitkä onnenpäivät siitä tulikaan. Laitamme aina flexin tai remmin vyöhön kiinni, mutta kuitenkin niin, että pääsee nousemaan esimerkiksi ikkunasta katsomaan.
Kissamme ei siis normaalisti tykkää valjaista, mutta nykyisin jo sana ’auto’ saa misun juoksemaan ulko-ovelle odottamaan autokyytiä :)
Mukavaa viikonloppua!
Onpa kiva, että te löysitte noin hyvän tavan matkustaa! Ihana autoilija-kissa :).
Meillä tuo ei toimisi muuta kuin nuoremman kisun kohdalla: vanhempi ei anna pukea valjaita (on yritetty), jo pannan vaihto aika ajoin on aika tuskaa… Siihen täytyy varautua aina hyvin eikä siihen saa mennä montaa sekuntia :D. Saa kamalan hepulin, jos mennään väkisin jotain tekemään, on aina ollut tuollainen. Nuorempi kissa sen sijaan on paljon lunkimpi tapaus.
Lyhyet matkat (suuntaansa max 30 km) ovat yleensä autossa vapaina: vanhempi kisu aina hattuhyllyllä ja nuorempi seilaa takapenkkiä, kunnes käy makoilemaan :). Pidemmille matkoille en kuitenkaan uskalla/halua ottaa tuota tapaa käyttöön. Jos nyt Oulun matkalle päästäisimme kisun vapaana autoon, menisi matka varmasti ihan OK ja kisu pysyttelisi hattuhyllyllä. Autosta nouseminen vain olisi hankalaa, koska kissaa tuskin saa auton sisällä laitettua kuljetuskoppaan. Valjaat/remmi ei tule kyseeseen. Ja vaikka onkin autossa vapaana, on tassut aina märät. Ostin tänään Feliwaytä, toivottavasti se vie pahimman stressin pois :).
Höh, nyt munkin on pakko mennä tutkimaan Cainin tapausta ;)
Isäntäkin seuraa sarjaa.
Heh, oon itsekin yhtä utelias :).
Hyvaa ja rentoa viikonloppua teille kaikille! <3
Kiitos <3.
Mahtava juttu että vihdoinkin pääsette hyvälle eläinlääkärille. Hyvää viikonloppua, koitahan rentoutua <3
Älä muuta sano! Kiitos paljon J <3.
Voi toista, toivotaan että nyt pääsisi perusteelliseen hoitoon ja ehkä jotakin selviäisikin kenties. Mukavaa viikonloppua teille :)
Sitä toivon minäkin niin hartaasti! Kiitos Tiina :).
Toivottavasti se nyt alkaa selvitä vihdoin, mikä oikein vaivaa. Hyvä kuulla, että olet tavoittanut pätevän eläinlääkärin. Mukavaa ja rentoa viikonloppua sinne teille ja kovasti tsemppiä Oulun reissulle.
P.s Täälläkin kiehnää yksi karvakerä näppäimistöllä niin ei meinaa kirjoittamisesta tulla mitään :D
Toivotaan! Pakkohan tämän on onnistua, koska meitä toivojiakin on näin monta :). Kiitos paljon Rita!
Ihanan rentouttavaa viikonloppua teillekin!
Oli muuten ihan pakko käydä itsekin katsomassa, että kuka Cainin kimppuun kävi, vaikka itse seuraan sarjaa vain satunnaisesti sivusta ;)
Kiitos SatuK! Heh, itse olen juuri noin utelias myös :).
Ihanan energinen ja positiivinen postaus, kiitos ja hyvä siä :)
Voi kiitos, mukava kuulla että tykkäsit!
Hih, teen aika usein samaa Emmerdalen suhteen, luen Ipad sovellukseni, joka tallentaa tv-ohjelmia, jaksokuvauksia aina monia eteenpäin, niistä saa aina tarpeeksi herkullisia tiedonjyväsiä :D En tajua tätä, yhtäkään muuta sarjaa ei ole mitä tietoisesti näin spoilaisin :D Nyt on kyllä pakko selvittää itsekin tuo Cainin juttu!
Toivottavasti kisulin vaivat selviävät ja hän paranee. Se huoli kisukamusta on kyllä kauhea, ja ajatus pahimmasta sietämätön. Meidän kissa tosin on niin vanha että se on jo tietyllä tavalla hyväksytty että kohta häntä ei enää ole. Yhdessä vaiheessa hän lopetti syömisen ja eläinlääkäri antoi ison ruiskun ja ruokaa jota voi sen avulla syöttää – väkisin! Ihan kauheeta, silloin sanoin äitilleni (kisu asuu siis vanhemmillani, en raaskinut viedä mukaani aikoinaan), että ei pakkosyöttö ole onnellisen kisun elämää ja harkitsimme jo lopettamista. Onneksi toveri alkoi heti yhden pakkosyötön jälkeen taas syödä normaalisti. Nyt raukalla on kaihi ja kilpirauhaslääkitys. Olisihan sitä toivonut että ilman oireita olisi voinut vanhuuden päivät viettää, mutta onneksi lääkitys toi avun. Kaikkea hyvää teille!
No enpä olisi osannut arvata tekijää! :D youtubessa oli oikein kohtauksia, valitettavasti sain vähän liikaa juonipaljastuksia kun satuin vilkaisemaan sivussa näkyvien klippien otsikoita, mm. John Bartonista tuli vähän ”too much information”. Taidan pysytellä niissä jaksokuvauksissa :D
:D Mäkin tiedän tuon, mitä John Bartoniin tulee…
Mä arvasin hyökkääjän siitä, kun ei ollut niin ilmeinen ;).
Mullakin on tätä uteliaisuutta ainoastaan Emmerdalen suhteen! Tahdon tietää mahdollisimman paljon etukäteen :D.
Minkäikäinen teidän kissa on? Itse ajattelen, että 11-vuotias kissa ei ole vielä vanha ja niin pirtsakka pakkauskin tuo on, että elinvuosia täytyy olla edessä vielä useita! Ajattelisin varmaankin eri tavalla, jos kissa olisi yli 15-vuotias, mutta en vielä. Tuo pakkosyöttö on munkin mielestä karmaisevaa, mutta tiedän tapauksia, joilla kissa on siten pelastettu ja elänyt vielä vuosikausia onnellista elämää! Kissan sisäelimet tuhoutuvat nopeasti: jo parin päivän syömättömyys aiheuttaa suurta vahinkoa.
Kiitos sulle! :)
Meidän kissa on juurikin tuon 15 vuotta, 16 vuotta tulee täyteen tänä vuonna. Eli iäkäs matikainen :) Siinä mielessä se on kyllä helpompi ymmärtää ja hyväksyä että noita vaivoja alkaa olla kun ikääkin on jo kertynyt. Mutta ihan suht pirteä ja energinen meidän katti on vieläkin, sitä energiaa ei vain riitä enää pitkiksi ajoiksi kerralla :D
Ihana kissa :).