Moni ihminen voi olla sellainen, mutta niin myös moni kissa!
En valehtele yhtään, kun kerron, että aina kun meidän kodin ovesta astuu sisään roskaruuan kanssa (erityisesti hampurilaisateriat ja pizzat on hittejä!) tulee vanhempi kisuneitinen samantien nuuskimaan. Hän on erittäin aktiivinen roskaruokakerjääjä!
Kokeile siinä sitten syödä ku vastassa on tämmöinen naama: (ja kröhöm, joskus meillä syödään olkkarin pöydän ääressä :P)
En valehtele yhtään, kun kerron, että aina kun meidän kodin ovesta astuu sisään roskaruuan kanssa (erityisesti hampurilaisateriat ja pizzat on hittejä!) tulee vanhempi kisuneitinen samantien nuuskimaan. Hän on erittäin aktiivinen roskaruokakerjääjä!
Kokeile siinä sitten syödä ku vastassa on tämmöinen naama: (ja kröhöm, joskus meillä syödään olkkarin pöydän ääressä :P)
Tänne katoaa helposti puolet hampparista! Eikä pelkästään pihvi, vaan myös sämpylä uppoaa ja voi minkälaisten mässytysäänten saattelemana :D
Roskaruuan suhteen osat näillä kissoilla on perinteisistä poikkeavat: nuorempi yrittää tässä tapauksessa tällaista vaivihkaista taktiikkaa ;)
Ai, en yhtään huomannu, onko siellä jotain namia? (Hyvä yritys, mutta ulkona oleva kieli on kyllä jo paljastanut :D) On ne niin hassuja höpsyköitä ♥
Kivaa viikonloppua kivat!
Hmm… Pitäisköhän koukata iltapäivän kotimatkalla jossain take away -paikassa… En mä muuten, mut noi kissat… Kylhän te tiedätte!
>Olen seuraillut sun blogia jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa kommentoin. Noista ihanista kisuleista on kyllä tullu mun blogiselailujeni kohokohta! Aina heillä on jotain touhua ja jekkua meneillään. Ystävillenikin on pakko linkata näiden tyyppien touhuja piristykseksi. Näin allergisena on kivaa seurata pörröisten kisulien elämää ruudun takaa – säästyy nuhalta ja lääkeyliannostukselta. Mainio blogi kerrassaan, joten keep up the good work! :)
>Kumpi kissa teillä olikaan silloin kadoksissa? Jos hän onkin ollut jossain ko ruokapaikoista keittiökissana ja saanut aina maistiaisia ;).
>tuo vanhempi seikkailija! oli kyllä sen verran pyöristyny matkan aikana et syömässä se ainakin oli ollu :D
>voi miten mukava ja piristävä kommentti Saija! kiitos että kirjoittelit :) nää on kyllä sellainen jekkuilijakaksikko että! paljon ehtii tapahtua päivän aikana :Dkiitos sulle ja aurinkoista viikonloppua!
>Ihanat kisulit, ihan tulee ikävä omaani, jota ei enää meillä ole :((
>voi, surullista :(
>Hih, muistan elävästi kun oltiin teillä ja haettiin pizzat ja hämmästykseni oli suuri kun pöydän alta tuli hipi hiljaa vaanien kissa pizzan kimppuun :D Teidän ei ainakaan pizzeriaa kannata perustaa kun mirrit sekoaisivat siihen paikkaan. Aivan ihania kavereita ;)
>:D tassu vaan ilmestyi pöydälle ja sen mukana kissa naamoineen :Dnuorempi kisu on varsinkin niin ovela ja hassu, hitaasti mutta varmasti naama lähestyy pizzaa :D
>Tuli tuosta hampurilaisesta mieleen että pihvihampurilaisen pihvi on meidän chihun herkkua. Kanan jälkeen. Pieni pala pihvistä pitää :) aina antaa (siis annamme mieluusti) jos sellaista joku meillä syö välipalana esim. Kerrankin kun koiru oli poissa kotoa, aivan vaistomaisesti leikkasin nurkan siitä pois ja jätin erilliselle lautaselle, odottamaan. Meinasin sanoa, että kumpa eläimet tietäisivät kuinka me niitä ajatellaan – mutta perun virkkeen, kyllä ne tietää. Ne antavat meille itsestään niin paljon kiitokseksi, että ne todella vaistoaa sen. Kaikki ihmisen nenään hyvät ruoan tuoksut, saa koirunkin kiinnostumaan. Meillä ei koiru ole koskaan ollut kiinnostunut pahalta haisevista "koiranruokapötköistä", edes kotimaisista lihapuristetuotteista. Muistan ensimmäisinä vuosina kokeilleeni mutta muistan, että me molemmat luimme varmaan toistemme ajatukset…
>toivon todella että ne tietää, niin rakkaita ne on ettei sanat riitä kuvaamaan <3 koko ajan jollain tavalla mielessä, aivan kuin muutkin perheenjäsenet :). ei ois elämää ilman lemmikkejä, ei todellakaan! niin paljon ne antaa, mut vaatii niin vähän <3silityksiä teidän koiruudelle :)